En ole varmasti ainut, joka on viime viikkoina tuntenut kumman sisäisen tuntemuksen, että tämän kaikenhan me olemme nähneet ja kokeneet jo ennenkin. Niin tutuilta monet talous- ja työmarkkinaelämän viimeaikojen tukalat tilanteet ovat tuntuneet.

Tällaista sisäistä tuntemusta kansa kutsuu takaumaksi tai etiäiseksi. Olenkin pohtinut kansan vankan uskon perusteita tällaisten ilmiöiden ennustusvoimaan. Mitään tieteellistä näyttöä mistään yliluonnollista voimista ei tietenkään ole.

Viime aikojen talouskriisillä ja työmarkkinatapahtumilla on monia samankaltaisuuksia kahdenkymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin. Edellisen laman allakin vuoden 1991 alkupuoliskolla oli taloudellinen tilanne kovin epäselvä, kuten nyt. Monet vakavat talouden ongelmat olivat kaatumassa päällemme. Kuitenkin oli lievää orastavaa toivoa laman välttämisestä ja yhteisiä pyrkimyksiäkin sen torjumiseksi.

Kaupan kentässä optimismia kuitenkin horjutti tuolloin kevään kynnyksellä ensimmäiset tiedot kaupan työllisyyden heikentymisestä. Monella kauppiaalla heräsikin epäilys, voisiko lama sittenkin koskea kauppaa ja jopa vähittäiskauppaa.

Työmarkkinoilla taloustilannetta ei tuolloin tulkittu oikein, vaan tehtiin monia virheitä. Kaiken kukkuraksi AKT aloitti kolmen viikon lakkotouhut kuljetusalalla ja satamissa. Loppu onkin historiaa ja ennen kaikkea synkkää lamahistoriaa. Kauppaa superlama kohteli erityisen kaltoin ja alan työpaikkojen määrä romahti peräti 85 000.

Runsas viikko sitten tuli tietoon Tilastokeskuksen tammikuun työvoimatutkimuksen tiedot. Niiden mukaan kaupan työllisyystilanne on rajusti heikentymässä.

Vähittäiskauppa pystyi vielä koko viime vuoden ylläpitämään työllisyyden vankalla tasolla eli työllistämään 143 000 palkansaajaa. Tämä oli hieno suoritus kun tiedetään maamme kokonaistuotannon romahtaneen ennätysmäiset 7,8 prosenttiyksikköä. Kaupan toiminta- ja työllisyysedellytysten säilymiseen hyvänä vaikutti varmasti valtiovallan talouspolitiikka, joka ylläpiti työssä olevien palkansaajien ostovoiman ja kulutushalukkuuden vahvana.

Uusimmat työvoimatutkimuksen tiedot vähittäiskaupasta ovat kuitenkin erittäin huolestuttavia. Edellisen vuoden tammikuuhun verrattuna oli vähittäiskaupan työpaikkoja hävinnyt ensimmäisen kerran superlaman jälkeen. Vähennys oli 13 000 palkansaajaa. Edellisestä kuukaudesta eli joulukuusta 2009 oli tiputus 20 000.

Tukkukaupan työllisyys- ja toimintaedellytykset ovat vahvassa kytkennässä vientiteollisuuteen ja rakennustoimintaan. Ei siis ole ollut yllätys, että tukkukaupan työllisyys heikentyi jo talouskriisin alkamisesta lukien. Romahduksen syvyys on ollut kuitenkin yllätys. Syksystä 2008 tukkukaupan palkansaajien lukumäärä on romahtanut 90 000sta 70 000een. Peräti 20 000 työpaikkaa on siten hävinnyt, mikä on jopa enemmän kuin 1990-luvun superlamassa. Kaikesta huolimatta tukkukaupassa optimismia on löytynyt edelleen, koska orastavan vientiteollisuuden odotetaan ainakin tasaavan laskua, ellei jopa parantavan tilannetta vielä tämän vuoden aikana.

Tuskin oli ehditty sulatella työvoimatutkimuksen järkyttäviä lukuja, kun AKT aloitti lakkohommansa. AKT:n tavoitteena oli pysäyttää kumipyöräliikenne ja sulkea satamat. Onneksi kuljetuslakko vältettiin. Satamien pysäyttäminen kuitenkin vasta suurta ja pitkäaikaista vahinkoa saakin aikaan koko kansantaloudelle. Omalaatuista elvytyspolitiikkaa AKT:lta!

Toivottavasti nämä ja eräät muut viimeaikojen ilmiöt eivät ole kansan uskomuksissa tarkoitettuja takaumia tai etiäisiä, jotka edeltävät ennen todella hankalia aikoja. On pakko uskoa, että kykenemme vastuuntuntoisella talous- ja työmarkkinapolitiikalla selviytymään talouskriisistä mahdollisimman lievin menetyksin ja tappioin.