Polkumyyntitulleista taitetaan taas rajusti peistä eurooppalaisilla ja globaaleillakin areenoilla. Polkumyynnistä on kyse, kun tuotetta viedään maasta toiseen alle viejän kotimarkkinahintojen tai tuotantokustannusten. Aiheutuvaa vahinkoa voidaan korjata ottamalla käyttöön polkumyyntitullit.

Esimerkiksi Euroopan unionissa päätetään tänä vuonna Kiinan markkinatalousstatuksesta. Jos Kiinalle myönnetään tämä asema, toimenpide rajoittaa merkittävästi muun muassa korkeiden polkumyyntitullitasojen asettamista Kiinasta tuotaville tuotteille. Kansainvälisistä pelisäännöistä neuvotellaan jatkuvasti myös EU:n vapaakauppaneuvottelujen yhteydessä.

Vähittäiskaupan näkökulmasta kaikki suojatoimenpiteet, kuten polkumyyntitullit, nostavat kuluttajan ja maahantuojan maksamaa hintaa. Kaupan liitto vastustaa periaatteessa kaikkia kaupan rajoituksia.

Kiinalle mahdollisesti myönnettävä markkinatalousstatus aiheuttaa kuitenkin harmaita hiuksia eritoten terästoimialalla, jolla vallitsee ylitarjontatilanne niin Kiinassa kuin globaalisti. Markkinatalousstatuksen myötä kiinalaiset toimijat voisivat entistä helpommin ”dumpata” terästä markkinoille selkeästi alle eurooppalaisen kustannustason. Tämä heikentäisi merkittävästi eurooppalaisen terästeollisuuden ja samalla alihankintaketjussa toimivien teknisen kaupan yritysten kansainvälistä kilpailukykyä. 

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta polkumyyntitullien epäreiluja kilpailuasetelmia teollisuudelle neutraloiva vaikutus voidaan säilyttää, mutta toisaalta varmistaa eurooppalaisten kuluttajien edut?

Ennustettavuus ja oikeusvarmuus ovat erityisen tärkeitä kaupan alan toimijoille, etenkin pk-yrityksille sekä niille, jotka erikoistuvat kapeaan tuotevalikoimaan. Kaupan tulee saada suunnitella maahantuontia ilman, että sen tarvitsee jatkuvasti pelätä vaikkapa polkumyyntitulleja, jotka voivat astua voimaan tavaran tilauksen ja EU-markkinoille saapumisen välisenä aikana. Polkumyyntitutkintojen ilmoittamisen lisäksi komission tulee lisätä prosessien avoimuutta myös käsittelyn aikana, jotta taloudelliset toimijat osaavat varautua riittävän ajoissa mahdollisten tullien asettamisesta aiheutuvien lisäkustannusten minimointiin. Nykyinen alemman tullin periaate on myös perusteltua säilyttää jatkossakin, jolloin polkumyyntitulleja asetettaessa huomioidaan ns. vahinkomarginaali, etteivät tullien tasot nouse kohtuuttomiksi.

Suomalaisilla kaupan jakelijoilla ja maahantuojilla on oikeus odottaa, että komissio ja Suomen valtiovalta tekevät kaiken voitavansa välttääkseen kaupan tuontisuojatoimien kuluttajille aiheuttamia vahingot. Tämä tarkoittaa jo aikaisemmin EU:ssa tyrmättyjen tuontisuojainstrumenttien (Trade Defence Instruments) uudelleenarviointia siten, että mahdolliset suojatoimet ovat linjassa WTO:n pelisääntöjen kanssa, jotta kaikki jäsenmaat voivat sitoutua sääntöjen noudattamiseen. Uudistus pitää toteuttaa riippumatta Kiinalle mahdollisesti myönnettävästä markkinatalousstatuksesta.

Polkumyyntitulleilla tai muilla tuonnin suojatoimenpiteillä ei varmisteta suomalaisyritysten kilpailukykyä tai työllisyysastetta ainakaan pitkällä aikavälillä. Yritysten tuleekin integroitua yhä tiiviimmin kansainvälisiin tuotanto- ja palveluverkostoihin pärjätäkseen kansainvälisessä kilpailussa ja voidakseen hyödyntää mahdollisimman laajalti vapaakaupan tarjoamia ansaintamahdollisuuksia.

Kirjoittaja on Kaupan liiton kauppapoliittinen asiantuntija