Viime päivät on mediassa ihmetelty hallitusneuvotteluiden etenemistä. Kaupan näkökulmasta erityistä huomiota ovat saaneet maatalouslobbyn ajamat sääntelyhankkeet kilpailulain muuttamiseksi sekä kaupan alan viranomaisvalvonnan lisäämiseksi.

Kilpailulain muutos suomalaisen elintarviketeollisuuden suojelemiseksi lienee loppuun kaluttu ja monella suulla mahdottomaksi todettu. Hyvä niin. Yritykset toimivat EU:ssa vapailla sisämarkkinoilla ja kilpailuun on menestyäkseen sopeuduttava.

Otetaankin siis käsittelyyn suunnitelmat viranomaisvalvonnan lisäämiseksi. Puhetta on ollut niin kutsutun kaupan asiamiehen tehtävän perustamisesta. Kyseessä olisi mahdollisesti Britannian mallin mukainen valvontaviranomainen, jonka tehtävänä olisi valvoa kaupan sopimuskäytäntöjä ja puuttua niihin hallintopakolla, mikäli ne eivät olisi ”reiluja”. Valvontaa ja sääntelyähän juuri meiltä Suomen vähittäiskaupasta puuttuukin, joten lisäbyrokratialla laskusuhdanne varmasti saataisiin kääntymään.

Vakavasti puhuen Suomen vähittäiskaupan sääntely on OECD:n mittareilla Ruotsiin verrattuna noin viisinkertainen. Sääntelyllä on korrelaatio tuottavuuteen. OECD:n tutkimuksen mukaan Suomen vähittäiskaupan tuottavuus olisi ollut 35 % suurempi (BKT 6 % suurempi), jos kasvu Suomessa olisi seurannut Ruotsin vähittäiskaupan kasvua vuodesta 1995. Asiamiesjärjestelmä veisi kehitystä täysin väärään suuntaan.

Suomessa on elintarvikeketjun yhteistyöllä rakennettu ketjun kauppatapoja käsittelevä itsesääntelyjärjestelmä, joka on saanut komissiota myöten tunnustusta. Kauppatapoihin vaikuttaminen tulisi rakentaa olemassa olevan järjestelmän pohjalle, eikä heittää jo tehtyä työtä hukkaan. Asiaa käsitellään myös koko sisämarkkinoiden osalta EU:ssa (komissio antanee asiasta seuraavan raporttinsa loppuvuonna), joten kansalliset ratkaisut tässä vaiheessa olisivat hätiköityjä. Kaupan asiamies olisi juuri sellaista turhaa sääntelyä, jota kaikki tulevat hallituspuolueet ovat sitoutuneet vastustamaan.

Mikä olisikaan se ongelma, joka voitaisiin ratkaista perustamalla lailla vielä yksi uusi viranomaisorganisaatio kauppaa valvomaan? MTK:n mielestä tuottajan asema elintarvikeketjussa on kestämätön, kannattavuus koetuksella ja osuus tuotteiden kuluttajahinnasta liian pieni. Kaupan asiamies voisi kenties ”reiluuttaa” kauppatapoja ja parantaa näin alkutuottajan asemaa. Jos tämä on tavoitteena, on toimenpide jo lähtökohtaisesti väärin suunnattu.

Toimitusketjussa maatalouden ja kaupan välissä on nimittäin elintarviketeollisuus, jolta kauppa ostaa elintarvikkeet edelleen kuluttajille myytäväksi. Suorien hankintojen osuus alkutuotannolta on Suomen päivittäistavarakaupan yrityksillä marginaalinen niin sopimusten kokonaismäärästä kuin myynnin euromääräisestä volyymista laskettuna. Kohdentamalla sopimusketjussa lisää valvontaa vähittäiskaupalle ollaan siis pahasti hakoteillä.

Todellisuudessa sääntelyä ajavat eivät voikaan osoittaa sääntelytarvetta, mikä piilotetaan muun retoriikan taakse. Asiamiessääntelyllä ei ole saavutettavissa kuin muutama poliittinen irtopiste ja lisää byrokratiaa vanhan päälle.

Palataankin lopuksi vielä sisämarkkinoiden ytimeen. Lailla ei voida määrätä tulonjakoa vapailla markkinoilla. Hintasääntelyyn ei ole paluuta.

Kirjoittaja on Kaupan liiton asiantuntija.