Investointeja. Työpaikkoja. Uusia kasvun ja kilpailun mahdollisuuksia. Vihdoin on alettu havahtua siihen, ettei Suomi käänny nousuun ilman toimivia kotimarkkinoita. Tervetulleita ovat myös avaukset yritysten toimintaa rajoittavan turhan sääntelyn keventämiseksi. Puolueet puhuvat norminpurkutalkoista ja keräävät listoja turhista normeista. Hallitus edellyttää toimia terveen kilpailun edistämiseksi. Mitään konkreettista ei kuitenkaan ole tapahtunut. Suomen talous- ja työllisyysluvut ovat sellaiset, että sillä konkretialla alkaa olla kiire. Jos yrityksillä ei ole liikkumavaraa ja kilpailun mahdollisuuksia, loppuvat investoinnit ja työpaikat väistämättä.

Kaupan alaa koskeva sääntely on Suomessa yksi tiukimmista OECD-maiden joukossa. Vuonna 2013 Suomi sijoittui OECD:n tutkimuksessa neljänneksi. Tulos ei ole Suomen kannalta mairitteleva. Vertailun vuoksi: Tanska on samalla listalla sijalla 15, Viro sijalla 18 ja kaikkein keveimmän sääntelyn maa Ruotsi sijalla 25.

Vielä huolestuttavampaa on kehityksen suunta. Suomi on noussut tässä viiden vuoden välein uusittavassa tutkimuksessa tasaisesti kohti kärkeä eli sääntely suhteessa muihin maihin on meillä kiristynyt. Myös Euroopan komissio on useaan otteeseen kehottanut Suomea purkamaan sääntelyä vähittäiskaupassa. Viimeksi komissio puuttui asiaan tämän vuoden kesäkuussa.

Kasvun ja kilpailun edellytysten lisääminen sääntelyä keventämällä on mahdollista. Komealta kalskahtavat kirjaukset uhkaavat kuitenkin jäädä tyhjiksi korulauseiksi. Esimerkiksi käy maankäyttö- ja rakennuslaki, jonka uudistus on parhaillaan vireillä. Lakiin ehdotetaan kirjattavaksi, että ”alueiden käytön suunnittelussa tulee huomioida vaikutukset kilpailun edistämiseen”. Mitään konkreettista ohjetta siitä, mitä lause tarkoittaa, ei anneta. Lain perusteluja tulee selventää, muuten meillä on pian vain yksi kuollut kirjain lisää lainsäädännössämme.

Jos tuloksia todella halutaan, oleellista on uudistaa koko suuryksikkötarkastelu. Keskustasijainnin nykyisestä määritelmästä tulisi luopua ja suuryksikköraja nostaa 5 000 neliömetriin – peltomarketeilla pelottelu on 2010-luvulla turhaa: ”space race” on ohi. Avainasemassa on myös riittävän ja kysyntää vastaavan tonttitarjonnan varmistaminen kunnissa. Näillä konkreettisilla keinoilla avattaisiin aitoja mahdollisuuksia nykyisille ja uusille toimijoille sekä tuettaisiin hallituksen tavoitetta edistää tervettä kilpailua.

Talouden haasteita ei globaalissa toimintaympäristössä tietenkään ratkaista yhdellä patenttiratkaisulla. Mutta voisiko silti olla niin, että Ruotsin Suomea iskunkestävämmäksi osoittautunut talous hyötyisi siitä, ettei yritysten toimintaa ja sopeutumista muuttuviin tilanteisiin rajoiteta turhalla sääntelyllä? Tai toisesta näkökulmasta: olisiko sääntelyn keveydellä jotain tekemistä yritysten kasvu-, investointi- ja työllistämismahdollisuuksien kanssa?

Investointeja. Työpaikkoja. Reilun, markkinalähtöisen kilpailun lisäämistä turhaa sääntelyä purkamalla. Kiitos mielellään!

Kirjoittaja on Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja.