Suomessa on parhaillaan käynnissä yksi yhteiskuntaa syvimmälle koskettavista uudistuksista. Maailman parasta 1970-luvun terveydenhuoltojärjestelmää ollaan päivittämässä 2020-luvulle. Keihäänkärkenä on valinnanvapaus. Muutos on niin valtava, että sen arkkitehditkin tahtovat väkisinkin jäädä menneisyyden vangeiksi.

Sote-keskustelussa on kuitenkin puhuttu vähän tai ei lainkaan erikoiskaupan roolista ennaltaehkäisevien palveluiden tuotannossa ja sairauksien seurannassa. Ehkä siksi, että kaupan ja terveydenhuollon yhdistelmä tuntuu olevan monelle sote-päättäjälle kovin etäinen asia. Siitä huolimatta, että meillä on lähes pari tuhatta apteekkina, optikkona ja terveystuotekauppana tunnettua erikoiskaupan myymälää, joissa kaupan ja terveydenhuollon symbioosia on eletty jo vuosikymmenten ajan.

Näissä erikoiskaupan yksiköissä toimii satoja laillistettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä, suomalaisen terveydenhuollon koulutettua joukkoa. He kohtaavat myymälöissään vuosittain enemmistön kaikista suomalaisista ilman, että nämä erikseen hakeutuvat heidän vastaanotoilleen tai hoitoonsa. Suomalaiset tulevat heidän luoksensa arkisissa asioissa. Näiden ammattilaisten avulla olisi helppoa toteuttaa ennaltaehkäiseviä perustason terveydenhuollon palveluita, joiden avulla vanhentuva väestö jaksaisi pidempään terveenä työelämässä ja omissa kodeissaan. Palveluita on jo syntynyt täysin markkinaehtoisesti. Ei vaatisi suurta sote-valmistelijan kannustusta, jotta niitä syntyisi paljon nykyistä enemmän.

Apteekki-, kosmetiikka- tai optikkoasioinnin lomassa on myös helppo toteuttaa todettujen sairauksien rutiininomaista seurantaa, kuten verenpaineen-, verensokerin- ja silmänpaineen mittauksia sekä perusrokotuksia ja silmänpohjakuvauksia. Vielä helpommaksi tämä muuttuu, kun suuri osa terveydenhuoltoa palvelevasta erikoiskaupasta kytkeytyy vuoden 2016 aikana osaksi suomalaisen terveydenhuollon Kanta-järjestelmää.

Väitän, että erikoiskaupassa asuu sote-palvelutuotannon kannalta suuri mahdollisuus ja voimavara. Sama pätee epäilemättä myös kääntäen. Aika voisi olla kypsä erikoiskaupan ja sote-arkkitehtien väliselle vuoropuhelulle. Valmiin verkoston ja olemassa olevien palveluiden lisäksi erikoiskaupalla olisi tarjottavana päättäjille myös herkkua: Kilpailun koulimat prosessit, joissa tuotettujen palveluiden markkinahinta on usein murto-osa julkisen palvelun vastaavasta. Missä esimerkiksi yhteiskunnan kannattaisi suorittaa glaukoomaan, vanhaan silmänpainetautiin liittyvät mittaukset? Päivän markkinahinta optikolla on keskimäärin 15 euroa, kun julkisesti verovaroin tuotettuna 70 euroa. Mittauksia tehdä vuosittain noin 80 000:lle tautia sairastavalle suomalaiselle, osalle moneen kertaan. Esimerkeistä kannattaisi tehdä sote-uudistuksessa uutta käytäntöä – kaupan ja terveydenhuollon yhteistyönä.

Kirjoittaja on Kaupan liiton asiantuntija ja Näkemisen ja silmäterveyden toimialan toimitusjohtaja.