Keväästä lähtien mediassa on päivittäin seurattu finanssikriisiä ja joko sen vaikutukset näkyvät reaalitaloudessa Suomessa. Taantuman lietsonta on ollut vahvaa. 

Syyskuun lopussa Sähköteknisen Kaupan Liiton hallituksen kokouksessa edellisen vuoden tapaan päätimme jälleen järjestää leikkimielisen vedonlyönnin siitä, kuka arvaa parhaiten sen, miten sähkötarvikkeiden tukkumyynti kehittyy tulevan vuoden tammi-elokuussa tämän vuoden vastaavaan kauteen verrattuna. Arvaukset vaihtelivat välillä -18,2 prosenttia  ja +6,1 prosenttia, eli hajonta oli melkoinen.

Itse olin silloin suurin pessimisti. Ajattelin, että jos tapaamieni pankkiirien synkät puheet Euroopan talouden täydellisestä maksulamasta toteutuvat, on alamäki todella raju. Sähköteknisen kaupan alan yritysten johtajat olivat kuitenkin huomattavasti toiveikkaampia. Heidän veikkaustensa mediaani oli +2,5 prosenttia, eli normaali kasvu.

Sittemmin olen keskustellut alan tulevaisuuden näkymistä myös sähkösuunnittelijoiden ja -urakoitsijoiden kanssa. Alan liittojen nyt syksyllä tekemässä suhdannekyselyssä näkemykset olivat keväästä selvästi synkentyneet, mutta kasvokkain käydyissä keskusteluissa jokainen haastatelluista suunnittelijoista vahvisti, että heillä on työpöytä täynnä töitä ja ainakin alkuvuosi näyttäisi menevän vielä hyvin. Myös ainakin yksi valmistajien edustajista suullisesti totesi, että alkuvuotta ei vielä pilaa mikään.

Marraskuussa sähköteknisten tuotteiden tukkukauppa kasvoi 10 prosenttia viime vuoden vastaavaan kauteen verrattuna. Vuoden alusta tarkasteltuna kumulatiivinen kasvu on 13 prosenttia. Sama positiivinen vire vallitsee laajemminkin teknisessä kaupassa, vaikka Teknisen Kaupan ja Palvelujen yhdistys aloittikin marraskuun tiedotteensa ajan hengen mukaisesti: ”Ensimmäiset merkit kasvun hidastumisesta näkyivät kesän jälkeen raaka-ainekaupassa; lokakuussa muidenkin toimialojen kasvuprosentit jäivät jo pääasiassa yksinumeroisiksi. Poikkeuksen teki investointitavarakauppa, jonka kasvuvauhti säilyi lokakuussakin 26 prosentissa. Alkuvuoden aikana toimiala on kasvanut 21 prosenttia.”

Myös toisella alalla työskentelevä puolisoni on keittiön pöydän ääressä päivittäin tuskaillut sitä, miten parinsadan hengen konsulttiyrityksestä löytyisi tekijöitä kaikkiin asiakkaiden tilaamiin it-projekteihin.

Miksi kansakunnan johtajina ja mielipidevaikuttajina pidämme pessimistejä ja synkistelijöitä älykkäämpinä ja luotettavampina kuin optimisteja?  Urheilijan menestyksen sanotaan olevan korvien välissä - jos ei usko itseensä, ei voi voittaa. Eikö myös kokonaisen kansakunnan menestys ole meidän kaikkien korvien välissä?  Jos johtajat ja mielipidevaikuttajat eivät valmentajina kykene luomaan meihin tulevaisuuden uskoa, ovatko he oikeita henkilöitä mielipidevaikuttajiksi? Miksi arvostamme johtajina niitä, jotka huolestuneina vaativat supistuksia ja leikkauksia, toisin sanoen kotimaisen kulutuksen supistamista, mutta samaan aikaan työntekijöiltä peräänkuulutamme positiivisuutta, innostusta ja halua kehittää uutta?  

Ensi vuodesta ei oikeasti tiedä kukaan. Euroopan velkaongelma ei häviä, mutta siitä selvitään, jos me kaikki globaalin maailman talouspäättäjät, omista ja työnantajayrityksemme asioista päättävät, emme menetä uskoamme. Jos uskomme loppuu, lama tulee. Siis kaikki jouluostoksille!

Kirjoittaja on Suomen Sähköteknisen Kaupan Liitto ry:n toimitusjohtaja.