Eduskunnassa käynnistyy torstaina Operaatio Vakiduunin keräämän kansalaisaloitteen lähetekeskustelu. Operaation tavoitteena on saada aikaiseksi laki, joka kieltää nollatuntisopimukset ja takaa jokaiselle työntekijälle oikeuden vähintään 18 tunnin viikkotyöaikaan.

Operaatio esittelee sivuillaan kansalaisaloitteen pähkinänkuoressa. Kovin kärki on tehdä kokonaan loppu nollasopimuksille. Sellaisille työsopimuksille, joissa työtuntien minimimääräksi on sovittu nolla. Huonoissa tapauksissa tällaisilla sopimuksilla on hyvin vaikeaa ennakoida työviikkojen rytmiä, onko työtä tarjolla ollenkaan ja mitä se tarkoittaa pankkitilillä. Mutta kieltolaki ei tunnetusti korjaa ongelmia.

Kaupan alalla on jatkuvasti tarvetta keikkatyöntekijöille esimerkiksi kiireapulaisina tai tuuraamaan äkillisissä sairaustapauksissa. Kauppojen omat osa-aikaiset eivät ota kaikkia nopeasti syntyviä lisätunteja vastaan. Kaupan alalla työskentelee lähes 300 000 henkeä, joten käytännössä vuositasolla puhutaan jopa kymmenistätuhansista tuurattavista työtunneista, joihin tarvitaan nopeasti tekijöitä. Kun näihin tunteihin ei saada omia osa-aikaisia, vaihtoehtoina ovat keikkatyöntekijät tai vuokratyöntekijät.

Tästä tarpeesta johtuen kaupan alalla keikkatyön kysymykset on ratkaistu, eikä keikkatyöstä ole riidelty ammattiliitto Pamin kanssa. Elämme yhteisymmärryksessä keikkatyön pelisäännöistä: Työntekijä ja työnantaja solmivat sopimuksen, jossa on tulevien yksittäisten työkeikkojen ehdot. Tämä ei ole kuitenkaan työsopimus, vaan kaupan mallissa keikkatyöntekijä on työsuhteessa vain silloin, kun töistä sovitaan. Työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota töitä eikä työntekijällä velvollisuutta ottaa niitä vastaan. Kaupan mallissa työntekijällä on näin päätösvalta omista keikoistaan ja sitä kautta mahdollisuus suunnitella paremmin omaa elämäänsä. Jokainen keikka on aina myös oma määräaikainen työsuhteensa, jolle on oltava peruste.

Kaupan työehtosopimuksen mukaan jokaisella kaupan työntekijällä kuuluu olla minimityöaikana yksi luku, joka ei saa olla 0. Lisäksi kaupan työehtosopimuksessa on pääsääntönä, että osa-aikaisen työntekijän todellinen, tehty tuntimäärää vakiintuu noin vuodessa: Jos olet tehnyt kaupassa neljän tunnin sopimuksella todellisuudessa keskimäärin 35 tunnin työviikkoa, noin vuoden kuluttua sinusta on tullut ”35-tuntinen”, myös työsopimuksen mukaan. Tämä on yksi esimerkki lisää, miten kaupan alalla on jo ratkaistu – ilman lakia - Operaatio Vakiduunin vaatimuksia. Työntekijää ei saa roikuttaa nollatunneilla.

Operaatiossa vaaditaan myös 18 tunnin minimityöaikaa viikossa. Taustalta löytyy linkki työttömyysturvaan: Jotta voi saada työttömyyskorvausta, on ensin tehtävä vähintään 18 tunnin työviikkoja. Tuota 18 tunnin työssäoloehtoa ei tarvitse kuitenkaan täyttää yhdessä työpaikassa, vaan sen voi kerryttää useassa työssä samalla viikolla. Tässä kohdassa työttömyysturvalakia on jo muutettu vastaamaan muuttuneita työmarkkinoita. Operaation minimityöaikatavoitteelle ei siten löydy enää perustetta. Sitä paitsi, jos kauppiaalla on tarjota perjantain illan ja lauantain ruuhkaan 10 tuntia töitä, mutta laki kieltäisi sen ja määräisi minimiksi 18 tuntia, miten mahtaa tarjotulle työlle käydä?

Kaikenlainen osa-aikatyö työllistää, ja kaupat tarvitsevat joustavia työpanoksia. Rajoitusten ja pakkolakien sijasta tärkeintä on puuttua sosiaaliturvan kannustinloukkuihin, joissa työntekijän ei kannata ottaa keikkoja tai lisätunteja vastaan, koska ne leikkaavat sosiaalietuuksia. Ratkaisuja olisivat esimerkiksi tuloverotuksen keventäminen ja työttömyysturvalainsäädännön laajempi nykyaikaistaminen.

Vakituisen kokoaikatyön ja työttömyyden välillä on vaihtoehtoja, koko kirjo uusia työnteon muotoja kuten keikkatyö. Ympäröivän järjestelmän ja asenteiden on muututtava, sillä työmarkkinat ovat jo karanneet omille teilleen, eikä niiden puskeminen pakkolailla menneisyyden työelämään ole enää mahdollista. Keikkaajat voivat olla pian omalla alustallaan tarjoamassa Uber-tyyliin omaa työpanostaan. Se on enää vain ajan kysymys.

Operaatio Vakiduunin tavoitteista osa on yksittäisen työntekijän kannalta hyvin ymmärrettäviä, inhimillisiä. Todelliset ongelmat ovat kuitenkin ratkaistavissa ilman lainsäädäntöä alakohtaisilla ratkaisuilla, kuten kaupan alalla on tehty. Tosiasia on, että mikään sääntely ei poista ongelmia täysin. Nollasopimusten totaalikiellon varjolla on kuitenkin vaara mennä sohimaan keikkatyötä ja muuta osa-aikatyötä - ja sitä kautta työllisyyttä - kohtalokkaasti.

Ja mitä Operaatio voi vaatimuksillaan saavuttaa? Vakiduunin? Ei enää.

Kirjoittaja on Kaupan liiton työmarkkinajohtaja.