Parin vuoden takainen taloustaantuma on kiristänyt kauppasuhteita lännen teollisuusmaiden ja idän kehittyvien maiden välillä. Taustalla on muun muassa kiihtyvä taistelu maailman raaka-ainevaroista sekä ympäristön kantokyvyn rajallisuus.  Protektionismi on nostanut uudestaan päätään, varsinkin kun Kiina pyrkii tukemaan vientiään pitämällä valuuttansa yuanin arvon keinotekoisen alhaisena suhteessa dollariin ja euroon. Toisaalta maa pyrkii asettamaan rajoituksia ulkomaisille vientiyrityksille esimerkiksi koskien julkisia hankintoja Kiinassa.

Miten eurooppalaisen kaupan pitäisi reagoida tilanteeseen? Pitäisikö meidän vastata samalla mitalla takaisin ja asettaa polkumyyntitulleja aasialaisille tuotteille? Ohjata yritykset ja kuluttajat ostamaan enemmin Euroopassa valmistettuja tuotteita kuin kiinalaisia tuotteita?

Ei pitäisi, koska protektionismi tappaa valinnanvapauden, laadun ja kilpailukykyiset hinnat. Suomalaisen elinkeinoelämän ja kuluttajan kannalta on tärkeää, että ulkomaankauppa sujuu mahdollisimman häiriöttömästi. Tämä on myös kaupan etu. Jos eläisimme ideaalimaailmassa, Suomessa olisi täysin avoin tuontijärjestelmä, joka varmistaa tuotteiden ja raaka-aineiden edullisen saatavuuden sekä luo parempia edellytyksiä kaupalliselle jälleenviennille. Lisääntyvä kilpailu takaisi laajemmat valikoimat ja edullisemmat hinnat. Nyt tämä ei aina toteudu.

Moni ei tule ajatelleeksi, että vapaa tuonti edesauttaa viime kädessä myös viennin kehittymistä. Esimerkiksi suomalainen teknologiateollisuus Nokia mukaan lukien ovat hyötyneet merkittävästi kaupan vapauttamisesta sekä hyvin toimivasta tuontikaupasta. Kaupan vapauttaminen hyödyttää siis viime kädessä niin kauppaa, teollisuutta, kuluttajia kuin kehitysmaitakin. WTO:lla on merkittävä rooli kansainvälisen kaupan vapauttamisessa. Suomalaisen kaupan kannalta on erityisen tärkeää yhtenäistää pelisääntöjä EU:n ja Venäjän välillä.

Toivottavasti nämä tavoitteet tulevat näkymään myös uuden hallituksen harjoittamassa kauppapolitiikassa ja lainsäädännössä.

Kirjoittaja on Kaupan liiton kauppapolitiikan asiantuntija.