..yhdessä kulkien”, lauloi Leevi & Leavings takavuosien hitissään. Ei päässyt raikulipoika diskoon, vaikka oli puhtaat kalsarit, oranssin puku ja vielä lupasi olla ottamatta pilsneriäkään. Luudan kanssa jäi torppaansa yksinään tanssimaan.

Vähän samanlaista on meno ollut työelämässä viime aikoina. Luudanvarsi on ollut valitettavan monessa yrityksessä ainoa ovea auki pitävä voima. Lisää varsia tarvitaan, jos satamalakko jatkuu. Ties vaikka loppuvat varret kesken kuten kävi lumilapioiden ja -kolien kanssa.

Aloitin Kaupan liiton työmarkkinajohtajana vuoden alussa. Taustani on teollisuusvetoinen eli töitä lääke- ja teknologiateollisuuden palveluksessa henkilöstöjohtotehtävissä 27 vuotta. Siihen aikaan mahtuu jo useampi ylä- ja alamäki. Paljon olen ihmisiä palkannut, mutta saneerattu on myös monta kertaa kahdeksassa eri maassa.

Suomessa sopeutustoimet on hoidettu yt-lain mukaisesti. Lakia on herjattu muun muassa voimattomaksi potkulaiksi. Sitä se ei ole. Monet yrittäjät arvostelevat lakia hankalaksi ja jäykäksi. Harva laki on helppo, mutta verrattuna lukuisten muiden maiden lainsäädäntöön ja muutosmenettelyiden jälkihoitoon, on Suomen malli toistaiseksi suhteellisen järkeviä.

Muistan millaista oli vetää kolme kuukautta yt-neuvotteluja ja olin taustajoukoissa, kun systeemi muutettiin kuudeksi viikoksi. Sekin on joillekin johtajille liian pitkä aika. Olen törmännyt johtajiin, jotka pyrkivät sujauttamaan päätöksen vauhdilla ja siirtämään osan neuvotteluajasta irtisanomisaikaan. Minusta tapa on väärä ja siinä menetetään viimeinenkin tilaisuus avoimesti katsoa, selkä seinää vastaan tosin, missä mennään ja miten tästä eteenpäin. Väite ”päästään sitten nopsaan aloittamaan puhtaalta pöydältä” on yhtä ontto kuin miltä se kuulostaa.

Viime vuonna vedin yt-neuvottelua tilanteessa, jossa tilausten määrä oli pudonnut 44 prosenttia ja vielä neljän viikon jälkeenkin jänkättiin onko todellista syytä sopeuttaa? Molemmat esimerkit ovat huonoja tilanteita.

Katson asiaa tietystä työnantajan vinkkelistä, mutta vakaa kantani on, että yt-laki pakottaa toimivan johdon avaamaan pakan ja normaalisti neuvotteluissa onnistutaan löytämään irtisanottavien määrää lieventäviä vaihtoehtoja ja toimintaa järkeistäviä ratkaisuja. Usein johto kuulee asioita, joita ei päivittäisessä kanssakäynnissä esille nosteta.

Jos keskustelun kohde siirtyy pääsääntöisesti irtisanomiskorvausten määrään ja määrittelyyn, menetetään paljon. Tämä on tilanne manner-Euroopassa. Ranskassa tilanne on lähtenyt aivan lapasesta ja luonut oman, lähes militantin, toimintaympäristönsä. Suurimpia hyötyjiä ovat liki 500 euroa tunnissa veloittavat lakimiehet, sosiaalisuunnitelman neuvotteluesityksiä(!) rustaavat talouskonsultit ja muut apurit. Yksikään yritys, ei edes PSA = Peugeot-Citroen, pysty omin voimin prosessia hoitamaan. On syntynyt käsite ”käänteinen optio”, jolla tarkoitetaan verottomien irtisanomiskorvausten luomaa ansaintapiikkiä. Piikki on lähes aina lopullinen, uusia vakipaikkoja ei synny. Mallikkaastikin hoidetuista saneerauksista riitautetaan 90 prosenttia, jotta paikallisoikeuksissa vielä nostettaisiin henkilökohtaisia korvauksia. Hyvin usein tässä onnistutaan varsinkin kansainvälisten yritysten suhteen. Lomautusmallia ei ole ja sitä tuskin rahan sijasta haluttaisikaan. Ranska on työelämän sosiaalisen sääntelyn takia pudonnut investointikohteena Sudanin tasolle eikä sieltä nouse. Osa yrityksistä jatkaa oinuvaa toimintaansa pätkien organisaatiotaan kuin kuoliossa olevaa jalkaa. Voi vain kuvitella millainen on työteho, tunnelma ja moraali kyseisessä tilanteessa.

Mikäli suomalaista ansiosidonnaista työttömyysturvamallia muutetaan esimerkiksi AKT:n vaatimaan suuntaan, on se sitten iso harjoitus. On helppo hurskastella miten antelias ja hyvä malli on, jos ei tunne käänteisvaikutuksia. Varmaa on, ettei molempiin malleihin löydy rahaa ilman järjenvastaisia maksunkorotuksia. Onko AKT:ssa heitetty pyyhe kehään ja halutaan maksimaaliset korvausmahdollisuudet nyt töissä olevalle jäsenistölle välittämättä väistämättömistä negatiivisista seurannaisvaikutuksista? Asian speksaamisen toivottavasti käytetään aamuöisen fläppitaulun nurkkaa parempia menetelmiä. Lakeja ja normeja jäykistämällä eivät talouden realiteetit muuksi muutu.

Kirjoittaja on Kaupan liiton työmarkkinajohtaja, joka on aloittanut tehtävässään 1.1.2010.