Eduskuntavaalit on käyty ja hallitustunnustelut ovat alkaneet. Uuden hallituksen muodostamiseen saattaa tällä kertaa mennä pitkä aika, sillä kärkipaikoilla olevien puolueiden talouspoliittiset linjaukset poikkeavat kohtalaisen paljon toisistaan. Suomalaisen elinkeinoelämän ja kaupan näkökulmasta tärkeintä on, että neuvotteluissa päästään yhteisymmärrykseen siitä, että eri toimialoilla toimivien suomalaisyritysten toimintaedellytykset on turvattava.

On välttämätöntä, että uusi hallitus ymmärtää palveluiden merkityksen Suomen talouskasvulle ja työllisyydelle.  Pelkästään vientiteollisuuden kansainvälisen kilpailukyvyn huomioiminen ei riitä. Myös kauppa kohtaa digitalisaation ja verkkokaupan kautta kasvavan kilpailun, jossa pärjäämiseksi myös poliittisten päätösten on osuttava kohdilleen. Tämä tosiasia on vähitellen avautumassa myös poliitikoille, mutta aivan täysin sitä ei vielä ole ymmärretty.

Käytännön toimiksi purettuna kaupan kilpailukyvyn turvaamisessa keskeisiä ovat verotus ja sääntelyn purkaminen. Olennaista on kokonaisveroasteen saaminen laskevalle uralle. Siihen on edettävä ainakin ansiotuloverotusta keventämällä, mille onneksi on löytynyt puolueista paljon tukea. Samalla pitää kuitenkin välttää välillisten verojen nostamista, jotta ostovoima ei heikkenisi ja siten vähentäisi työllisyyttä ja talouden kasvua.

Sääntelyn osalta erityishuomio kiinnittyy ensinnäkin maankäyttö- ja rakennuslakiin. Sen kokonaisuudistuksessa on vihdoin luovuttava kauppaa koskevasta erityissääntelystä sekä muutettava kaavoitusta joustavammaksi ja ennakoitavammaksi. Päätöksiä kauppa odottaa myös apteekkijärjestelmän kokonaisuudistuksesta. Sille todennäköisimmät hallituspuolueet ovat osoittaneet hyvinkin vahvaa tukea.

Verotason ja sääntelyn osalta ratkaisut tehdään pääsääntöisesti kotimaassa. Kaupan toimintaedellytysten turvaamiseksi seuraavan hallituksen pitää kuitenkin harjoittaa myös aktiivista edunvalvontaa EU-tasolla.

Kauppa nimittäin kohtaa epäreilua kilpailua juuri EU:n ulkopuolisista maista. Tämä johtuu mm. vähäarvoisten tuotteiden alv- ja tullivapaudesta, kuluttajansuojaa ja kuluttajaturvallisuutta koskevan valvonnan puutteista, vapaamatkustajan asemasta jätteiden tuottajavastuun osalta sekä kansainvälisen postijärjestelmän takaamista alhaisemmista lähetyskuluista. EU:n ulkopuolisia yrityksiä pitää ilman muuta koskea samat säännöt kuin sisämarkkinoillakin toimivia kaupan yrityksiä, sekä digitaalisesti että kivijalassa.

Kaupan toimintaedellytyksiin vaikuttavat myös työmarkkinoiden pelisäännöt. Olisi tärkeää, että viime vuosien uudistusmielisyys jatkuisi eikä paluuta vanhaan tupo-maailmaan enää haikailtaisi. Tosiasia nimittäin on, että työehtosopimusten neuvottelemisessa liittokohtaisuus on tullut jäädäkseen ja paikallista sopimista tarvitaan lisää. Hallituksella ei myöskään ole varaa heikentää työllisyyden kasvua työelämää koskevaa lainsäädäntöä tiukentamalla. Jokainen uusi työpaikka tarvitaan työllisyysasteen nostamiseksi, ja silloin esimerkiksi osa-aikatyön käyttöä ei voi ryhtyä rajoittamaan nykyisestä.

Kovin optimistinen ei voi olla sosiaaliturvauudistuksen suhteen, jota ilman muuta tarvittaisiin. Taitaa kuitenkin olla niin, että sote-uudistuksen loppuunvieminen vie voimia uudeltakin hallitukselta ja sosiaaliturvaa uudistetaan vain pienin askelin. Sekin on toki tervetullutta, sillä pienikin byrokratia- ja kannustinloukkujen purkaminen vahvistaa työllisyyttä.

Kaupan hallitusohjelmatoiveita yhdistää se, että ne parantavat markkinoiden toimintaa ja pelisääntöjä. Niitä toteuttamalla turvataan vahvasti suomalaista työtä ja talouskasvua.

Kirjoittaja on Kaupan liiton toimitusjohtaja.