Yksi alkusyksyn uutispommeista oli Nokian osan siirtyminen Microsoftille. SOK:n pääjohtajan ero oli myös jonkinmoinen jysäri. Uutinen Tiimarin konkurssista ei yllättänyt, mutta yllätti kuitenkin.

On ollut mielenkiintoista seurata näiden uutisten kommentointia. Kanta tuntuu olevan sitä vankempi ja jyrkempi, mitä vähemmän arvioija asiaa tuntee. Asian kuin asian tuntija ei kuvittele minkään tapahtuman johtuvan yhdestä yksittäisestä syystä.

Totta on, että Nokian syöksy jyrkkeni Applen julkaistua iPhonensa, ja se siis alkoi jo kauan ennen Stephen Elopia.

Kyllä vaan, S-ryhmän myynnit eivät ole kehittyneet ihan takavuosien tahtia, mutta eihän S mikään kriisiyhtiö ole.

Pitää toki paikkansa, että Tiimarin tavaroille ei ole enää löytynyt tarpeeksi ostajia, mutta ehkä vikaa oli myös valikoimissa.

Kovin inhimillistä on hakea syitä epäonnistumiseen olosuhteista ja ihmisistä, mutta kummallakaan niitä ei voi yksin selittää – eikä kyllä onnistumistakaan. Molemmissa on kyse yhdistelmästä onnea ja ymmärrystä, ja molempia pitää olla mieluusti paljon kuin vähän.

On mielenkiintoista spekuloida, mitkä tekijät ja tekemättömyydet johtivat näihin uutisiin, mutta oleellisempaa on kaivaa vähän tai paljon syvemmälle. Lama ja aikojen ankeus sopivat hyvin syyllisiksi moneen miinukseen, mutta ei niillä ihan kaikkea saa kuitatuksi. Ratkaisevaa on, miten on reagoitu olosuhteissa tapahtuneisiin muutoksiin: ei ollenkaan, hitaasti, nopeasti vaiko hätäisesti, fiksusti vai tyhmästi?

Tyhmiä päätöksiä syntyy sekä silloin, kun joku käyttää valtaansa ihan yksin että silloin, kun valtaa ei ole kenelläkään, eikä kukaan pysty päättämään oikein mistään. Molemmista löytyy eläviä esimerkkejä ja molemmissa tapauksissa törmätään ongelmiin. Vallankäyttö on peliä, vallan väärinkäyttö uhkapeliä.

Ihmisten johtamisessa on aina enemmän kyse vastuun kantamisesta kuin vallan käyttämisestä. Pitkä menestys tekee helposti ylimieliseksi ja väärällä tavalla itsevarmaksi. Kun kuvittelee tietävänsä, mitä asiakkaat haluavat, ei vaivaudu ”polvistumaan asiakkaan eteen”, kuten suuri Sam Walton opetti.

Vaaran merkit kyllä näkyvät, mutta ei niitä aina näe. Nokian kännykkälorun loppu alkoi, kun kansa pettyi uusiin nokialaisiin. Tiimarin tarinan kulku kääntyi, kun ”krääsä” sai tehdä tilaa fiinimmän tavaran tieltä ja moni poistui myymälästä tyhjin käsin.

Media elää huonoista uutisista. Niiden seasta voi olla hankala hahmottaa hyvää kehitystä. Tänäänkin tapahtuu paljon sellaista, mikä ei ylitä uutiskynnystä, mutta tuottaa hyvää mieltä.

Tämän taantuman jälkeen ei ehkä tulekaan uusi nousukausi, vaan jotakin ihan muuta. Menneen menestyksen varaan ei voi kuitenkaan kukaan eikä mitään rakentaa. Asiakkaan pulssilla on elettävä, jos haluaa paikkansa säilyttää, mutta se ei riitä.

Nokian menestys rakennettiin yksinkertaisella iskulauseella ”connecting people”. Tiimari halusi tuottaa ihmisille ”hyvää mieltä pikkurahalla”. Molemmat toimivat niin kauan, kun olivat totta.

KTM Heikki Peltola on yli 30 vuotta seurannut kaupan muuttumista ja kirjoittanut kauppaa käsitteleviä kirjoja. Vuodesta 1997 lähtien hän on toiminut yritysvalmentajana ja johtajuuskouluttajana Nostetuotanto Oy:ssä.