Tulevaisuuden ennakointi on sekoitus arvauksia, toiveita ja pelkoja. Ennusteilla ei ole tapana osua, varsinkaan ns. asiantuntijoiden arvioilla, eikä huominen ole enää eilisen jähmeä jatke.

Jouduin viime viikolla alustusta varten pohtimaan, millaista on kauppa vuonna 2050. Hauskaa oli, suosittelen muillekin, enkä usko olevani näkemässä, miten oikeaan osuin. Mieleen palasi kaupan tulevaisuutta pohtiva huippuseminaari Sveitsissä 25 vuotta sitten. Postinkantajan onneksi ei toteutunut se ennuste, että 2000-luvulla ei tarvita myymälöitä, vaan tuotteet tilataan kotoa ja toimitetaan postitse kotiin.

Millaisia ovat myymälät, mitä ihmiset kuluttavat ja haluavat ostaa, millainen on maailma 2050? Millaista on olla töissä kaupassa silloin, kun nykynuoret ovat jäämässä eläkkeelle?

Asiakkaat ovat oletettavasti nirsoja ja aktiivisia, mutta tuskin mitään teknorobotteja. He edellyttänevät kaupoilta ehdotonta eettisyyttä. Moraaliton toiminta tuomitaan tylysti ja viidakkorumpu levittää tehokkaasti tietoa epäkelvoista toimijoista. Vahinkoja sattuu ja ne sallitaan, mutta vastuun välttelyä ei siedetä. Kaikki tavara kierrätetään mahdollisimman monella käyttäjällä ja käytettyjen kauppa kukoistaa.

Ennen kauppaan tuloa ostoslista näpelöidään laitteelle. Tuotteet lähettävät signaalia, joka auttaa löytämään ne myymälästä. Kassalla ei ole jonoja, koska ei ole kassoja. Ostoskärryn skanneri tunnistaa ostoksesi ja astuessasi ulos tililtäsi katoaa ostostesi loppusumma.

Ihmisillä on suora yhteys tiedon lähteisiin. Jokaisella on mukanaan pieni laite, jossa on kamera, tietokone ja projektori. Nähdessään kaupassa tuotteen asiakas saa siitä reaaliaikaisesti (lähes) kaiken mahdollisen tiedon. Kun ottaa käteensä vessapaperipaketin, projektori heijastaa sen pintaan tiedon, millaisen ekologisen jäljen tuote jättää tai paljonko tuote maksaa muissa kaupoissa. Kun hypistelet kirjaa, näet mitä mieltä muut ovat siitä olleet.

Kaukaista tulevaisuutta? Ei, vaan itse asiassa tekninen ratkaisu on jo olemassa. MIT Media Labin Pattie Maes esitteli laitetta helmikuussa 2009 TEDissä.

Pieniä pilkahduksia tulevaisuudesta on jo nyt näkyvissä. Niitä näkee seuraamalla, mitä nuoret arvostavat. He ostavat eri perustein kuin minun ikäpolveni. Heitä seuraamalla saa tuntuman siitä, mihin vuodet voivat kaupan kehitystä viedä.

Nykynuoret ovat eläneet tolkuttoman tiedontulvan ja tuotetyrkytyksen maailmassa. Kukaan ei kuitenkaan voi ostaa kaikkea kiehtovaa. Usein ei kuitenkaan valita sitä, mitä eniten tarvitaan vaan se, mihin halutaan eniten samaistua.

On jo nyt nähtävissä, että yltäkylläisen tarjonnan keskellä ei enää myydä tuotteita tarpeeseen vaan mielikuvia mielihyvän tuottamiseksi. Kauppa tai ketju myy ensin itsensä ja vasta sitten tuotteen. Tutkiessani kaupan lähihistoriaan Palveluloisto-kirjaani varten tajusin, että kilpailussa pärjäämisen ratkaisee kyky kiehtoa asiakas. Tämä edellyttää sielua, särmää, aitoa omaperäisyyttä, imua ja innostusta. Ratkaiseva kysymys on: mitä haluamme asiakkaiden meistä puhuvan?

Kaupan kisa on taistelua paikasta ihmisten aivoissa. Tulevaisuus on tyly niille kaupoille, joista ihmisillä ei ole mitään sanottavaa. Yritys tarvitsee tarinan, joka antaa asiakkaalle syyn tulla ostoksille. Mitä kiehtovampi on kaupan tarina, sitä hohdokkaampi on sen huominen.

Tarinaa ei voi työntää asiakkaan aivoihin. Sitä ei voi luoda karsimalla kustannuksia eikä teknisillä temppuiluilla. Se syntyy aidosta kiinnostuksesta asiakasta kohtaan ja teoista, joissa on henkeä ja hyvää tahtoa, halua hurmata.

Tarinoilla on siivet. Nettiaikana ne kulkevat sekunnissa maan laidalta toiseen. Kukaan ei ole suojassa. Kaikki paljastuu, ennemmin tai myöhemmin, niin hyvä kuin huono.

On hyvä pohtia tulevaisuutta, mutta oleellista on, millaista siitä aikoo tehdä. Hyvät aikeet eivät aina toteudu, mutta kannattaa kehitellä hyviä tarinoita ja elää ne tosiksi, koska niillä tulevaisuus tehdään.

KTM Heikki Peltola on yli 30 vuotta seurannut kaupan muuttumista ja kirjoittanut kaksi kauppaa käsittelevää kirjaa: Palveluloisto ja kiehtomisen aito taito (2007) ja Meidän kauppamme menestyy (1992). Vuodesta 1997 lähtien hän on toiminut yritysvalmentajana ja johtajuuskouluttajana Nostetuotanto Oy:ssä.