Kone- ja metallituoteteollisuuden liikevaihto vuonna 2008 oli 32 miljardia euroa, ja sen osuus Suomen tavaraviennistä on reilut 20 prosenttia. Ala työllistää 132 000 henkilöä ja onkin yksi Suomen hyvinvoinnin tukipilareista. Tosin taantuma on iskenyt siihen kovalla kädellä: liikevaihto supistui 21 prosenttia ja tavaravienti 41 prosenttia kuluvan vuoden tammi-heinäkuun välisenä aikana edellisvuoden vastaavaan aikaan verrattuna. 12 000 alan työpaikkaa on hävinnyt tänä vuonna.

Vielä huolestuttavampaa on, että suomalaisen kone- ja metatallituoteteollisuuden tuottavuuden kehitys on polkenut jotakuinkin paikallaan 2000-luvun. Tuottavuus on siis laskenut kilpailijoihin verrattuna. Suomalainen peruskonepaja on edelleen pieni yleiskonepaja, jonka tekniikka on osin vanhentumassa ja joka kilpailee paikallisesti samanlaisten konepajojen kanssa. Toimialalle tärkeä erikoistumiseen perustuva työnjako ei ole toteutunut.

Teräspalvelu toiminnan tulevaisuus Suomessa -tutkimus* osoitti, että suomalaiset teräspalveluyritykset toimivat markkinoilla lähes yhdenmukaisin liiketoimintamallein. Sama tauti vaivaa koko toimialaa: tehottomat toimitusketjut, palvelutarjoaman suppeus ja olematon kansainvälistyminen. Globaaleilla markkinoilla toimiville kone- ja metallituoteteollisuuden lopputuotteiden valmistajille on yhdentekevää, mistä osat ja osakokonaisuudet toimitetaan kokoonpanotehtaille. Mikäli Suomessa ei pystytä lähivuosina merkittävästi parantamaan alan yritysten kilpailukykyä, edessä on elektroniikkateollisuuden sopimusvalmistuksesta tuttu kohtalo: työpaikat karkaavat lähelle markkinoita, halvempien kustannustason maihin.

Olen työskennellyt alalla 20 vuotta ja huolestunut siitä, kuinka vähän Suomessa pohditaan erään merkittävimmän toimialan kilpailukykyä ja sen kehittymisestä. Suomen Akatemian tutkimuksen mukaan kone- ja metallituoteteollisuuden tutkimukseen kohdennettujen julkisten varojen osuus ei ole kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana ja tutkimusmenojen suhteellinen osuus liikevaihdosta on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomalainen kone- ja metallituoteteollisuuden arvioidaan tuotantoautomaation osalta olevan kahdesta kolmeen tuotesukupolvea jäljessä maailman eturivin sovelluksista.

Lopputuotteet valmistetaan toimitusverkostoissa, joiden on pystyttävä itsenäisesti kehittämään ja tehostamaan tuotteen valmistettavuutta. Toimitusketjut on saatava läpinäkyviksi ja tietojärjestelmiltään yhtenäisiksi. Tuottavuuteen ja laatuun on satsattava, mikä edellyttää tuotannon radikaalia automatisointia myös jalostusketjun alkupäässä. Tämä merkitsee veturiyrityksissä luottamuksen pitkäjänteistä rakentamista ja lupausten pitämistä, jotta saadaan aikaiseksi kehitykselle myönteinen ilmapiiri.

Mikäli Suomessa halutaan säilyttää kansainväliseen kilpailuun kykenevää kone- ja metatallituoteteollisuutta, myös julkiselta sektorilta vaaditaan merkittäviä panostuksia ja toimintatapojen muuttamista. Alueellisuuteen perustuvasta investointitukijärjestelmästä pitäisi siirtyä investointi- ja kehittämistukeen niille yrityksille, joilla on todellisia mahdollisuuksia menestyä. Työ- ja elinkeinoministeriön olisi käynnistettävä selvitys mittareista, joiden perusteella julkista investointi- ja kehittämistukea voidaan tulevaisuudessa myöntää yrityksille.

Teknologiateollisuuden tärkein toimiala elää voimakkaan murroksen aikaa. Tuleva talvi on vaikea etenkin alan pk-yrityksille. Elinkelpoisia yrityksiä on syytä tukea ja auttaa yli vaikeiden aikojen.

Kirjoittaja on VTT:n asiakaspäällikkö ja hänellä on 20 vuoden kokemus kone- ja metallituoteteollisuuden kehitystehtävistä. Hän oli mukana toteuttamassa *Teknisen Kaupan ja Palveluiden yhdistyksen ja Teknologiateollisuus ry:n toimeksiannosta Teräspalvelutoiminnan tulevaisuus Suomessa -tutkimusta.