Kun olin pieni, sain harvoin karkkeja. Mutta aina joskus äiti lappoi kaupassa kauhalla pennin nallemakeisia paperipussiin ja sitten herkuteltiin. Makeaa – karamellia tai muutakaan herkkua – ei koskaan saanut syödä mahan täydeltä. Nalle laitettiin suuhun, sitä imeskeltiin hitaasti nauttien. Pussista syötiin vain muutama, ja loput karamellit jätettiin odottamaan seuraavaa karkkipäivää.

Tällä tavalla nallet kestivät pitkään, eivätkä ne kertyneet vanteeksi vyötärölle. Kun opettelimme juomaan saunaolutta tai lonkeroa, sääntö oli sama: vain yksi ja jos saunailta on pitkä, korkeintaan kaksi. Niin oli myös viinin ja muiden ruokajuomien kanssa. Nopea juominen menee päähän ja kännissä oleminen on junttia.

Sipsejä syötiin vain pieni kulhollinen, limsaa juotiin vain puoli pulloa. Karkkipussit olivat kooltaan nykyisistä korkeintaan puolet, limsat viidenneksen, perunalastupussit kolmanneksen ja ihrakiekurat kymmenyksen.

Alkoholistilla ei useimmiten ole mitään muuta tapaa hallita juomistaan kuin kieltäytyä kokonaan. Luonne puuttuu ja jos pahalle antaa pikkusormen, se hotkaisee koko käden. Aina joskus tulee mieleen, että meitä suomalaisia kuluttajia kohdellaan kuin alkoholisteja, joilla ei ole lainkaan itsekuria eikä -hillintää: holhoamalla liikaa.

Suomalaiset nuoret ovat jakautumassa pärjääjiin ja syrjäytyneisiin. Syrjäytyneiltä puuttuu usein läheinen tukiverkosto. Ehkä sitä äitiä, joka olisi ohjannut koulun käyntiin ja vaikkapa alkoholin kohtuukäyttöön, ei koskaan ollut. Tai kenties oli joku muu syy, miksi elämä ajautui sivuraiteelle.

Nuorten elämäntavat eriytyvät. Toiset juopottelevat liian usein ja liikaa kerralla, kun taas toiset pitävät runsasta juomista vastenmielisenä. Rajoittamisen käsi ei pelasta juoppoja. Kohtuukäyttäjänuoriin menekin edistäminen ei tehoa.

Suomessa on pyritty vähentämään alkoholin haittoja kovalla verotuksella, sääntelyllä ja kielloilla. Kiellot tuovat mukanaan mystiikkaa, mikä houkuttaa kokeilemaan.

Alkoholijuomien mainontaa aiotaan jälleen rajoittaa. Näyttää siltä, että sen kanssa on päätetty kulkea tupakan johtamaa tietä. Televisiomainonnan sallittuja aikoja rajataan ja kohta varmaan kielletään mielikuvamainonta kokonaan.

Seuraavana askelena on peittää alkoholijuomat kaupoissa ja vuorata hyllyt pelkillä numeroilla. Se on aika epäreilua suomalaista oluen tuotantoa kohtaan. Ulkomaiset brändit jylläävät joka tapauksessa verkossa eikä niiden mainontaa pysty säätelemään.

Sitten piilotetaan rasvat, epäterveelliset ruoat ja makeiset. Lihavuuskin maksaa yhteiskunnalle.

Suomalaiseen yhteiskuntaan kaivattaisiin holhouksen sijaan sivistystä. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten elämää pitää tukea ja heidän vanhempiansa auttaa kasvatustehtävässä. Me suomalaiset olemme ulkoistamassa kasvatusta julkiselle hallinnolle. Me näköjään tarvitsemme lakeja pystyäksemme pitämään jälkikasvumme kurissa. Sellaiselle rakenteelle tuskin kehittyy vastuullista yhteisöä.

 Kirjoittaja on Markkinointiviestinnän toimistojen liitto MTL ry:n toimitusjohtaja.