Suomen talous ja työmarkkinat ovat vaikeuksissa. Taloutemme kärsii heikkojen kansainvälisten suhdanteiden lisäksi keskeisimpien toimialojemme kilpailukyvyn romahduksesta. Elektroniikkateollisuuden kilpailukyky tuskin koskaan enää palautuu loiston vuosien tasolle. Tilanteen kohentuminen edellyttää uusia tavaroita, palveluja ja tuotantotapoja.

Toimialoittaisten shokkien lisäksi myös informaatio- ja kommunikaatioteknologian (ICT) kehitys sekä toimintojen siirtäminen ulkomaille muuttavat taloutemme rakenteita.

ICT:n kehitys jatkuu ripeänä. Sen mahdollistamat uudet tuotteet, palvelut ja toimintatavat muuttavat sekä yritysrakenteita että työmarkkinoiden tehtävärakenteita. Tietotekniikkaa parhaiten hyödyntävät yritykset valtaavat markkinaosuuksia heikommilta. Maiden rajat antavat tehottomille yrityksillä vain vähän suojaa – verkkokaupan avulla tuo suojaus on helppo murtaa. Tietotekniikan avulla yritykset pystyvät korvaamaan joitakin työtehtäviä kokonaan ja toisaalta joidenkin työtehtävien tuottavuutta voidaan merkittävästi parantaa.

Koska kuljetus- ja informaatiokustannukset alenevat, toimintojen maantieteellinen hajauttaminen on aiempaa helpompaa. Tämän ansiosta yhä useampia toimintoja teetetään juuri siinä maailmankolkassa, jossa kyseisen toiminnon tekeminen on kaikkein kustannustehokkainta. Yhä useammat työtehtävät ovat siis kansainvälisen kaupan piirissä, ja siten globaali kilpailu määrittää niiden kohtalon. Kansainvälinen kilpailu ulottuu yhä useampiin toimialoihin, yrityksiin ja tehtäviin.

Suomalaisten yritysten kilpailukyvyn palauttamiseksi työntekijöiden on sijoituttava sellaisiin yrityksiin, jossa hänen valmiuksiaan pystytään hyödyntämään aikaisempaa tehokkaammin. Tämä edellyttää työntekijöiden liikkuvuutta sekä toimialojen yli että yritysten välillä saman toimialan sisällä.

Lisäksi Suomi tarvitsee uusia menestyviä yrityksiä. Etukäteen on vaikea arvioida, mikä liiketoimintaidea menestyy markkinoilla ja mikä ei. Paras tapa selvittää asia on käynnistää yritystoiminta ja kokeilla markkinoilla.

Sopeutuminen edellä kuvattuihin muutoksiin asettaa työmarkkinoille uusia vaatimuksia. Tarvitaan entistä enemmän työntekijöiden liikkuvuutta ja joustavuutta.  Siksi työmarkkinoiden sääntelyä on kevennettävä.

Koska markkinat muuttuvat aikaisempaa nopeammin ja radikaalimmin, uusien työntekijöiden palkkaaminen on entistä suurempi riski. Tuota riskiä on alennettava. Työntekijöiden liikkuvuuden ja työmarkkinoiden joustavuuden parantamiseksi palkanmuodostusta tulisi hajauttaa yritystasolle.

Palkkaamiseen liittyvien riskien pienentäminen helpottaisi liiketoimintaideoiden kokeilua sekä tehtävärakenteiden muutokseen sopeutumista. Riskejä voisi pienentää esimerkiksi koeaikaa pidentämällä koeaikaa, helpottamalla henkilöperustaista irtisanomista, poistamalla takaisinottovelvoitteen ja työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuden.

Työsuhdeturvan heikentämisen vastapainoksi uudelleentyöllistymistä tulisi tehostaa. Työllistymistä parantavien uudistuksen kohteina pitäisi olla työvoimapolitiikka, oppisopimusjärjestelmä sekä työttömyysturvajärjestelmä. Oikeilla toimenpiteillä parannettaisiin työllisyyttä sekä nopeutettaisiin työntekijöiden uudelleenkohdentumista taloudessa. Työttömyyttä saataisiin alas ja kilpailukykyä ylös.

Palkanmuodostuksen hajauttaminen yritystasolle toisi lisää joustavuutta. Keskitetty sopiminen palkankorotuksista sopii huonosti nykytilanteeseen, jossa talouden muutosvoimat ulottuvat entistä voimakkaammin tehtävätasolle saakka. Yleiskorotuksista luopuminen ja siirtyminen yksilöllisempiin neuvotteluihin helpottaisivat sopeutumista sekä koko toimialaa kohtaaviin shokkeihin että tehtäväkohtaisiin muutospaineisiin.

Ruotsissa ja Tanskassa onkin jo pitkälti siirrytty järjestelmään, jossa liittotason neuvotteluissa sovitaan työrauhasta ja palkankorotusten määräytyminen jätetään yritystasolle. Tällainen malli sopisi Suomeenkin.

Suomen talous on suurissa vaikeuksissa. Tilanteen korjaaminen edellyttää rakennemuutoksia sekä yrityskentässä että työmarkkinoilla. Rakennemuutoksiin sopeutumiseksi työmarkkinoille tarvitaan lisää liikkuvuutta ja joustoa.

Kirjoittaja on Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimuspäällikkö ja Aalto-yliopiston dosentti.