Yksityinen kulutus on vähentynyt Suomessa määrällisesti kahtena vuonna peräkkäin. Tämä on hyvin poikkeuksellista. Edellisen kerran niin kävi pari vuosikymmentä sitten keskellä 90-luvun syvää lamaa. Silloin tuli kolmaskin laskuvuosi, eikä tätä ikävää mahdollisuutta voi nytkään sulkea pois.

Olen pitkään katsonut kauhistuneena kaupan myyntitilastoja. Tukkukaupan myyntimäärät ovat jokseenkin vuoden 2003 lopun tasoilla. Vähittäiskaupan tilanne on vain vähän parempi. Siellä viimeksi kuluneen seitsemän vuoden keskimääräinen myyntimäärien kasvu on pyöreä nolla. Ei autokauppakaan varsinaisesti kukoista.

Miten kauppa pystyy ylläpitämään työllisyytensä? No, ei se luultavasti pystykään. Työpaikkoja katoaa, ja uusien työpaikkojen syntyminen on nykyoloissa kiven alla. Ainekset itseään vahvistavalle negatiiviselle kierteelle alkavat olla kasassa.

Kaupan ahdinko on suora seuraus harjoitetusta finanssipolitiikasta. Valtion ja kuntien mittavaa rahoitusalijäämää on yritetty kaventaa ensisijaisesti verojen korotuksilla. Alijäämä ei kuitenkaan ole kaventunut, koska kireämpi verotus yhdistettynä talouden muuhun ahdinkoon ja heikkoon työllisyystilanteeseen on tappanut kotitalouksien ostovoiman. Lopputuloksena meillä on vähintään entisen suuruinen alijäämä, mutta korkeammat verot.

Liian kevyt verotus ei ole koskaan ollut Suomen ongelma. Todellinen ongelma sen sijaan ovat julkiset menot, jotka ovat liian suuret suhteessa talouden nykyiseen kokoon ja kykyyn tuottaa verotuloja.

Kärjistäen voi sanoa, että nykyisellä veropolitiikalla on tapettu se talouden terve oksa, jonka hyvinvointi perustuu kotitalouksien vapaaehtoisiin valintoihin ja omaehtoiseen rahankäyttöön. Suomi on siten ollut valmis uhraamaan yksityisen sektorin työpaikkoja voidakseen säilyttää työpaikat julkisella sektorilla. Siellä on kuntaliitosten jäljiltä tuplamiehitystä useiksi vuosiksi.

Tilanteen paraneminen voi onneksi olla pienestä kiinni. Kotitalouksien uskalluksen palauttaminen on keskeistä, eikä se välttämättä vaadi taikatemppuja. Hyvin rakennettu hallitusohjelma ja ilmoitus jo tehtyjen veronkorotusten perumisesta pysyvästi olisivat hyvä alku. Nämä kaksi asiaa riittäisivät polkaisemaan kysynnän välittömästi käyntiin. Siitä lähtisi liikkeelle asuntokauppa, rautakauppa, huonekalukauppa, autokauppa ja kaikki muukin. Uudet työpaikat ja investoinnit seuraavat myöhemmin perässä.

Kirjoittaja on kauppatieteiden tohtori, joka työskentelee ekonomistina Nordeassa.