Elimme keskellä hurjaa hypeä. Uskoimme, että IT-yritykset vuolevat kohta kultaa. Vaskoolissa oli wap-teknologiaa, xml:ää ja muuta taikalyhennettä. Nörtit kulkivat rinta niin rottingilla, että pelkäsin rottingin katkeavan. Kainaloissaan heillä oli teoksia, joihin kaikki halusivat uskoa. Niissä kerrottiin, että uusi talous muuttaa kaiken, että suhdannevaihteluita ei enää tule ja että uudet, globaalit talouden mekanismit kumoavat vanhat talouskehityksen lainalaisuudet.

Vähintään kerran kvartaalissa korjasimme ennusteita sähköisen kaupan kehitysodotuksista ylöspäin. ”Bisnes siirtyy verkkoon. Kaikki panokset sähköiseen liiketoimintaan, heti”, käski analyytikko. Hän oli ainakin 25 vuotta vanha. Julkaisimme uuteen bisnekseen perustuvan vision, ja pörssikurssi kohosi yhtenä päivänä 59 %. Sähköisen kaupan kehitysjohtaja vaihtoi suurempaan autoon ja osti uuden puvun. Lupamarkkinointiin perustuvaan liikeideaan päätettiin panostaa pirusti. Munakorin painopiste siirrettiin reilusti sähköisen kaupan puolelle.

Kyseenalaistaja intti, ettei varsinkaan vaatteita, ruokaa ja kenkiä voi koskaan ostaa verkosta. Puolestapuhuja kauhisteli kädet ohimoilla toinen toistaan komeampia kauppakeskuksia, joita nousi sinne tänne. Ne jäisivät tyhjilleen.

Mutta sitten tuli huhtikuu 2000 ja kuului poks. Kupla puhkesi. Sen aiheuttamaa syvää krapulaa podettiin monta vuotta ja kysyttiin, miksi tulevaisuuden hohdokkaasta IT-alasta tuli menneen talven jätettä. Kukaan ei enää uskonut wappeihin, ei lupamarkkinointiin eikä sähköiseen kaupankäyntiin. Iso Omena oli taas tosi ”in” ja suhdannevaihtelut palasivat entistä rajuimpina. Sähköinen bisnes oli sittenkin vain kupla ja katosi huhtikuussa 2000 taivaan tuuliin sulavan lumen mukana.

Ei sittenkään. Maailma kehittyy omaa rataansa ja kaikella on aikansa. Nyt, kun hype on vain hymynkare suupielessä, olemme – yllätys, yllätys – niissä verkkokaupan luvuissa, joiden uumoiltiin toteutuvan kymmenen vuotta sitten. Suomalaiset kuluttajat ostavat nettikaupoista noin kymmenellä miljardilla eurolla vuodessa. Minä olin varma, ettei vaatteita ja jalkineita kukaan verkosta osta. Olin väärässä.

Pienestä totuudesta tulee joskus itseään toteuttavan ennusteen tapaan suuri totuus. Varhaiset omaksujat alkavat seurata edelläkävijöitä. Kun kerran muutkin verkosta ostavat, miksen minäkin ostaisi. En ole koskaan nauttinut kaupoissa kuljeskelusta. Nyt jo pari kattolamppua on tilattu netistä.

Vaatevalikoimia on mukava katsella lokoisasti omassa nojatuolissa Puulan rannalla eikä tarvitse mennä hulluilemaan hirvittävään tungokseen. Verkkokaupasta on niin helppo tilata pikkujouluihin verkkosukat ja pikkumusta. Ne näyttävätkin valikoiman kuvissa paljon komeammilta kuin päälle puettuna sovituskopissa.

Kirjoittaja on viestintätoimisto Cocommsin toimitusjohtaja.