Kauppa osana elintarvikeketjua

Ruoan hinnannousun taustalla on erityisesti kaksi isoa toimintaympäristön muutosta: pandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan.  

Venäjällä ja Ukrainassa on tuotettu merkittävä määrä alkutuotannossa tarvittavista lannoitteista, joiden hinnan sota sysäsi kovaan nousuun aiheuttaen jopa saatavuushaasteita. Tämän jälkeen alkoivat nousta myös polttonesteiden, sähkön ja pakkausmateriaalien hinnat, joilla on suoria kustannusvaikutuksia myös muihin elintarvikeketjun osiin eli elintarviketeollisuuden ja kaupan yrityksiin.  

Korotukset ovat edenneet ketjussa eteenpäin eri sopimussuhteissa käytyjen keskustelujen mukaisesti ja näkyneet lopulta kuluttajille ruoan hinnan nousuna. Näin on tapahtunut myös muissa Euroopan maissa. 

Kuluttajat harkitsevat tarkemmin mitä ostavat, jolloin kauppojen liikevaihdon kasvu jää hyvin pieneksi suhteessa hinnannousuun ja monissa tuoteryhmissä jopa niin, että myydyt kappaleet ovat miinuksella. Samaan aikaan kaupat taistelevat kustannusten nousun kanssa. Kustannuksia tulee paitsi sähköstä, polttoaineista ja pakkauksista, ja myös hinnankorotuspyyntöinä elintarviketeollisuudelta ja muilta palvelutoimittajilta. 

Kaikki elintarvikeketjun toimijat ovat tärkeitä ja kaikkien toiminnan tulisi olla kannattavaa. Tämä on tärkeää myös huoltovarmuuden näkökulmasta. Kaupan yritykset ovat tehneet vuosien varrella paljon toimenpiteitä oman kilpailukykynsä varmistamiseksi ja toiminnan tehostamiseksi. Samaa toivotaan ketjun kaikilta osilta. 

Elintarvikeketju on kokonaisuus, jossa on paljon myös yhteistyön ja yhdessä kehittämisen paikkoja. Jokaisen pitää kuitenkin myös itse huolehtia omasta kilpailukyvystään. Tarvitaan yhteistyötä ja aloitteellisuutta, ei vastakkainasettelua. 

Isojen kaupan ryhmien tulos kertyy monista toimialoista ja tuoteryhmistä. Päivittäistavarakaupan tulos on vain yksi osa siitä ja tulostaso vaihtelee yrityksittäin. Kaikki alan yritykset eivät tee ennätystuloksia. 

Kaupan yritykset ovat uudistaneet toimintaansa markkinoiden muuttuessa ja ryhtyneet toimiin varmistaakseen kilpailukykynsä kansainvälisessä toimintaympäristössä. Elintarvikeketjun eri osissa uudistuminen on ollut eriaikaista.

Vuonna 2022 tuotantokustannukset nousivat Suomessa merkittävästi. Nyt tuotantopanosmarkkinat ovat tasapainottumassa. Maatalouden keskeisten tuotantopanosten hinnat ovat olleet laskussa koko vuoden 2023 ja palautuneet lähes Ukrainassa käytävää sotaa edeltävään tilanteeseen. Markkinoiden palautumisesta huolimatta hintataso jää tänä vuonna tavanomaista korkeammalle tasolle verrattuna vuoden 2021 syksyyn, jolloin tuotantopanoshinnat lähtivät nousuun.

Ruoan hinta muodostuu eri tuoteryhmissä eri tavoin. Joissain tuotteissa alkutuotteen osuus on suuri ja joissain melko pieni. On myös hyvä muistaa, että verottaja vie ruoan kuluttajahinnasta Suomessa lähes puolet päältä.

Elintarvikeketjussa kukin osapuoli käy kaupalliset neuvottelut oman sopimuskumppaninsa kanssa, kaupan yritykset pääasiassa teollisuuden kanssa.”

Yhdessä elintarvikeketjun toimijoiden kanssa sovitut valikoimajaksot ovat kaikkein osapuolien edun mukaisia ja ohjaavat toimintaa sekä tuovat pitkäjänteisyyttä. Kahdesta peräkkäisestä kriisistä johtuneet tuotantopanosten korkeat hinnannousut ovat olleet täysin poikkeuksellisia. Tästä syystä kaupan yritykset ovat avanneet elintarviketeollisuuden liikekumppaniensa kanssa keskustelut, jotka ovat johtaneet kaupan edustajien mukaan useiden satojen miljoonien eurojen korotuksiin aiemmin sovittuihin ehtoihin. Myös herkkyyttä tilanteeseen reagoimiseen on lisätty. 

Suomessa ruoan absoluuttinen hintataso on keskimäärin muita EU-maita korkeampi. Suurin selittävä syy korkealle ruoan hinnalle on verotus. Jo ilman arvonlisäveroa laskettu ruoan hintataso Suomessa on Ruotsin, Ranskan ja Italian hintatasoa alempi. Veroa ruoan hinnassa on poikkeuksellisen suuri osa, yhteensä jopa 45 %. Pelkästään ruoan alv on lähes kolminkertainen vanhoihin EU-maihin verrattuna.