Vähittäiskaupan sääntely vastaamaan tätä päivää
Lähes puolet kuluttajien verkosta ostamista ostoksista Suomessa tilataan Suomen ulkopuolelta. Sääntely on kuitenkin tehty Suomessa toimivaa kivijalkakauppaa varten. Kaupan liitto on antanut lokakuun alussa vastauksensa komission julkiseen kuulemiseen aiheesta ”Vähittäiskaupan sääntely monikanavaisessa ympäristössä”.
Kauppa on muuttunut kansainväliseksi ja yhä enemmän verkkokaupaksi. Kuluttajien verkosta ostamat ostokset ovat arvoltaan jo noin viidenneksen erikois- ja tavaratalokaupan arvonlisäverollisesta liikevaihdosta. Yhä suurempi osa, liki puolet verkko-ostoista, ostetaan ulkomailta.
”Koska kaupan toimintaympäristö on muuttunut, sääntelyäkin olisi aika muuttaa”, esittää Kaupan liiton EU-asiantuntija Janne Koivisto.
Sääntelyn tulisi auttaa tarttumaan mahdollisuuksiin
EU:n sisämarkkinoillakin kansalliset normistot ja maasta toiseen eroavat säännösten tulkinnat vaikuttavat kauppaan. Siellä, missä sääntely ja valvonta ovat tiukempia, yritykset kärsivät epäoikeudenmukaisesta kilpailuhaitasta.
”Esimerkiksi Suomessa kuluttajamarkkinointiin suhtaudutaan huomattavasti ankarammin kuin EU-alueella keskimäärin. Kuluttajaviranomainen myös kohdentaa valvontansa lähinnä Suomessa toimivien yritysten markkinointiin. Markkinoinnin sääntelyä ei kansainvälisessä verkkokaupassa käytännössä juuri voida valvoa.”
Tämän takia kansalliset toimijat joutuvat markkinoilla epäreiluun asemaan. Sääntelyn tulisikin auttaa vähittäiskauppaa sopeutumaan muutoksiin ja tarttumaan sähköisen kaupankäynnin tuomiin mahdollisuuksiin.
Tuottajavastuu vain kotimaisilla yrityksillä
Toinen esimerkki ovat kansalliset tuottajavastuujärjestelmät, kuten pakkausten kierrätys. Jätelain ja alakohtaisten asetusten mukaan tuottajavastuullisia toimijoita ovat tuotteiden ammattimaiset maahantuojat ja valmistajat. Viranomainen on Suomessa linjannut, että vain suomalaiset yritykset tai ulkomaisen toimijan suomalainen sivuliike ovat tuottajavastuussa.
”Näin suomalainen toimija, myös kaupan alan yritys, joutuu epäedulliseen asetelmaan ulkomaiseen verkkokauppaan nähden. Ulkomaisella verkkokaupalla ei ole nykysääntöjen mukaan velvollisuutta osallistua Suomessa esimerkiksi kuluttajapakkausten keräysjärjestelmän kustannuksiin”, Koivisto huomauttaa.
Kaiken tuottajavastuun pitäisi Koiviston mielestä perustua harmonisoituun EU-sääntelyyn. Siten verkkokauppa saataisiin osallistumaan tasaveroisesti tuottajavastuun kustannuksiin.
Määräävä markkina-asema on jo määritelty kilpailulaissa
Suomessa on yhä myös vain vähittäiskauppaan kohdistuvaa sääntelyä, joka ei ole tarpeen. Esimerkki tällaisesta on päivittäistavarakaupan kilpailulaki. Sen mukaan määräävässä markkina-asemassa Suomen päivittäistavarakaupan markkinoilla on yritys, jonka markkinaosuus on vähintään 30 prosenttia päivittäistavarakaupan vähittäismyynnistä.
Säännöksen mukaan markkinoihin kuuluvat tässä laskennassa myös vähittäiskaupan hankintamarkkinat, ja ne ovat kansainväliset.
”Säännös pitäisi kumota. Kilpailulaissa ja EU-oikeuskäytännössä on määritelty, mitä määräävä markkina-asema yleisesti ottaen on. On myös kielletty käyttämästä sitä väärin. Nämä säädökset soveltuvat sellaisinaan myös päivittäistavarakauppaan. Toimialakohtaista sääntelyä ei siksi tarvita”, Koivisto toteaa.
Eri kanavia kohtaan tasapuolinen yleislainsäädäntö
”Lähestymistapa voisi olla yleislainsäädäntö, joka ei ota kantaa kanavaan. Yleislainsäädäntö perustuisi sopimusvapauteen sekä vakiintuneisiin sopimus-, kilpailu- ja kuluttajaoikeudellisiin periaatteisiin ja tulkintoihin”, Koivisto ehdottaa.
”Kun eletään monikanavaisessa ympäristössä, sääntelyn pitäisi suhtautua kaikkiin kaupankäyntimuotoihin, jakelumalleihin ja alustoihin tasapuolisesti.”
Toimivat sisämarkkinat edellyttävät kansallisten kaupankäyntiin vaikuttavien ja kustannuksia aiheuttavien säännösten yhdenmukaistamista sisämarkkinoilla. Näillä tarkoitetaan mm. vaatimustenmukaisuusvaatimuksia, tuottajavastuujärjestelmiä sekä tuote- ja muita tietovaatimuksia.
Vapaampaa kilpailua myös valikoimiin
Myös valikoimien rajoituksia purkamalla voitaisiin edetä kohti vapaata kilpailuympäristöä. Pitkään vireillä ollut alkoholilain uudistus hillitsisi alkoholin matkustajatuontia ja lisäisi kilpailua markkinoilla. Todennäköisesti se ei lisäisi alkoholin kokonaiskulutusta merkittävästi etenkin, kun samaan aikaan nostettaisiin alkoholiveroa.
Myös lääkejakelua tulisi uudistaa. Uudistus voidaan toteuttaa ilman, että lääketurvallisuus vaarantuisi – sen sijaan lääkkeiden saatavuus paranisi ja lääkejakelu turvattaisiin koko maassa. Samalla kuluttajat ja valtio säästäisivät lääkekuluissa. Uudistus myös auttaisi pieniä myymälöitä säilyttämään toimintaedellytyksiään.
