Haaste kesäkeskustelijoille
Varsinainen kesä alkaa pian myös poliitikoille. On aikaa lomailla, mutta luvassa on myös lukematon määrä kesätapahtumia, joissa saa käydä valaisemassa kanssaihmisiä Suomen tulevaisuuden menestystekijöistä.
Näissä kesätapahtumissa kierrätetään tutut näkemykset ennakkoluulottomuudesta, eriarvoistumisesta, sotesta, julkisesta sektorista, koulutuksesta, digitalisaatiosta, ay-liikkeestä, työantajista…
Kun puhetta on paljon, täytyy kuunnella tarkkaavaisesti erottaakseen edes jotain. Kevään poliittisista puheenvuoroista on jo alkanut piirtyä tavoitteiden ääriviivoja seuraavaan hallituskauteen.
Yksi kokonaisuus on hyvää tarkoittavat sääntelypyrkimykset. Valtaosa suomalaisista poliitikoista uskoo, että paras tapa saada kansalaiset ja yritykset toimimaan oikein on sääntely ja erityisesti verotus. Tämä on tuttu näkemys myös EU:sta: markkinoihin ja kilpailuun luotetaan vähemmän, sääntelyyn ja verotukseen enemmän.
Yksi esimerkki on viime aikoina esille noussut muovivero. Sitä markkinoidaan ratkaisuna muovin käytön vähentämiseksi. Muovivero on pistevero ja sen henkisiä sukulaisia ovat makeisvero ja sokerivero. Molemmat olivat hallinnollisesti vaivalloisia ja kalliita eivätkä ne kohdentuneet eri tuotteisiin oikeudenmukaisella tavalla. Niistä luovuttiin.
Tanska kokeili rasvaveroa ja luopui siitä nopeasti. Se ei toiminut ja sai tanskalaiset joukoittain ostoksille rajan yli Saksaan. Siitä luovuttiin. Tulee mieleen, että tarkoitus pyhittää verot.
Olemme juuri alkaneet soveltaa uutta tietosuojalainsäädäntöä. Se voi parantaa asiakkaiden asemaa, mutta vakuutuksista huolimatta se ei taida parantaa yritysten kilpailukykyä. EU on myös puuttumassa kaupan, teollisuuden ja tuottajien elintarvikeketjuun. Samanaikaisesti Suomessa viritellään uutta elintarvikemarkkinalakia.
Lukuisia muitakin hyvää tarkoittavia hankkeita on ehdotettu.
Kaikille näille on yhteistä se harha, että palvelualat ja kauppa Suomessa saisivat temmeltää suojassa kansainväliseltä kilpailulta. Ristiriitaista on se, että yhtäältä kyllä ihmetellään kansainvälisten verkkokauppojen maihinnousua, mutta samalla ollaan valmiita lastaamaan Suomessa toimivalle kaupalle lisää kustannuksia.
Johtopäätöksen pitäisi olla selvä: suomalainen kauppa ja palvelut ovat kivikovassa kansainvälisessä kilpailussa. Lisääntyvän sääntelyn sijasta pitäisi auttaa kotimaista kauppaa ja palveluita menestymään ja kansainvälistymään.
Puhumme kyllä sujuvasti osaamisen, digitaalisuuden ja vientiteollisuuden puolesta, mutta laajempi kuva jää näkemättä. Ehdotan, että keskustelijat haastavat tänä kesänä itsensä ja pohtivat oikeasti, miten työllisyyden kannalta ylivoimaisen tärkeät kotimaiset palvelut voivat menestyä.
Liioittelematta voi sanoa, että silloin ollaan 2020-luvun hyvinvointivaltion ytimessä.
Kirjoittaja on Kaupan liiton toimitusjohtaja.