Perinteikäs Oulun Koru luottaa kivijalkaan ja odottaa Kaupan liitolta alan puolustamista
Oulun Korun perustaja, kauppaneuvos Mikko Keisu on 60-vuotisen kauppiasuransa aikana nähnyt monta lamaa, kriisiä ja mullistusta. Kaikista on selvitty, ja niin selvitään koronakriisistäkin. Oulun Koru liittyi viime joulukuussa Kaupan liittoon. Alan edunvalvonta on Keisusta tärkeää.
Oulun Koru on yksi Suomen suurimmista koru- ja kelloliikkeistä. Konserniin kuuluvat Oulun Koru Oy ja Oy Osk. Lindroos Ab. Oulun Korulla on yhteensä kuusi myymälää: kolme Oulussa sekä myymälät Kuopiossa, Iisalmessa ja Kokkolassa Timanttiset-nimen alla. Lindroosilla on kaksi myymälää Helsingin keskustassa sekä kolme Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Henkilökuntaa konsernissa on tällä hetkellä noin 75.
”Olen toiminut kauppiaana kultasepän alalla vuodesta 1970, ja sitä ennen kymmenen vuotta kultaseppänä toisen leivissä. Yli 60 vuoteen on ehtinyt nähdä monenlaisia lamoja ja mullistuksia. Tämä pandemia on raju mullistus, mutta on näitä ollut ennenkin. Kun kansainvälisen laman seurauksena Suomessa otettiin käyttöön vuoden 1971 ajaksi kestokulutushyödykkeitä koskenut 15 prosentin lisä- eli pistevero, ajateltiin, että kaikki loppuu. 1990-luvun lama, pankkikriisi…näitä tulee ja menee vastakin”, Keisu toteaa.
Keisun mukaan kyllä tästäkin selvitään, vaikka ei se helppoa ole ollut. Konsernin liikevaihto jäi viime vuonna noin 25 miljoonaan euroon, kun edellinen vuosi oli noin 40 miljoonaa.
”Osa kaupoista oli viime vuonna kokonaan kiinni, osassa aukioloa oli lyhennetty. Lentokentän uuden puolen myymälämme on ollut pois käytöstä käytännössä koko pandemian ajan”, hän kertoo.
Kuluva vuosi on hieman valoisampi. ”Jos tässä ennustajaksi ryhtyy, niin voi toivoa, että jouluun mennessä asiakkaat palaavat Helsinkiin ja lentokentälle. Paljon on kiinni varsinkin Aasian liikenteestä: sen merkitys on meidän Helsingin-myymälöillemme tosi suuri. Oulun Korulle matkailu ei merkitse niin paljon. Enemmän tuntuu se, että ihmiset ovat etätöissä ja liikkuvat vähemmän kaupungilla. Se näkyy erikoiskaupassa”, Keisu kuvaa tilannetta.
”Mutta elämähän on täynnä kovia muutoksia. Olin 1970-luvulla mukana postimyynnissä – myimme kelloja ja koruja Seuran ja Avun sivuilla. Ikään kuin varhaista verkkokauppaa. Kun tämä nykyinen verkkokauppa tuli, luultiin, että kivijalkakauppa loppuu siihen. No, ei loppunut”, Keisu sanoo.
Verkkokauppa ei ole Oulun Korulle kaupallisesti kovin merkittävä, mutta tuote-esittelyssä ja tiedonvälittäjänä verkko on sille tärkeä kanava.
”Meidän alan kaupat tehdään kivijalassa. Ihmiset haluavat katsoa ja harkita tarkkaan vaikkapa vihkisormuksia. Ne ostetaan rauhassa ja pitkällä harkinnalla. Kelloissa on sama asia. Kelloharrastajat sanovat, että kelloja pitää rannettaa. Se on tämän maan 30 000‒40 000 kelloharrastajan slangia: pitää saada tuntuma, miltä kello tuntuu ja näyttää ranteessa. Se ei onnistu verkossa”, Keisu valaisee.
Oulun Koru liittyi Kaupan liiton jäseneksi viime joulukuussa.
”Yksi arvovaltainen asiakkaamme sitä suositteli. Minä tuumasin, että jos olet sitä mieltä, niin liitytään. En ole koskaan ollut mikään liittomies, mutta toivon, että Kaupan liitosta on meille hyötyä. Aktiivisesti sieltä on ainakin tullut postia. En tiedä, istuuko liiton edustajia varsinaisissa päätöksentekijöiden pöydissä, mutta ainakin se antaa lausuntoja kauppaa koskevissa asioissa. Se on hyvä. Kaupalla pitää olla edunvalvojansa”, Keisu sanoo.
”Odotan, että saamme liitosta tarvittaessa hyviä neuvoja ja vinkkejä. Jossain kohtaa saattaa olla iloa jostain koulutuksestakin. Kauppiaallahan on kaksi ongelmaa: markkinointi ja henkilöstöasioiden hallitseminen. Kumpaankaan ei löydy sapluunakoulutusta. Kaikki on aina tapauskohtaista”, Keisu päättää.
Kuva Mikko Keisusta: Oulun Koru Oy
