Kemikaalipolitiikan konkari nauttii kontakteista yritysten kanssa
Terhi Kuljukka-Rabbin matka Kaupan liiton johtavaksi asiantuntijaksi on ollut pitkä ja välillä mutkainenkin. Kuitenkin kaikki kirjavat kokemukset ovat kasvattaneet hänen osaamistaan monipuolisesti. Terhin rooli työssä on poikkeuksellinen: hän toimii paitsi Kaupan liitossa, myös sen kolmen jäsenliiton kemikaaliasiantuntijana. Tämän lisäksi hän tuntee kaupan alan turvallisuuskysymykset. Terhi rentoutuu parhaiten kesäpaikassaan Hollolassa, jonne hän monesti matkaa nahkahousuissaan moottoripyörän takapenkillä.
Millainen on ollut matkasi Kaupan liiton johtavaksi asiantuntijaksi? (kemikaalipolitiikka, tuoteturvallisuus, kaupan turvallisuus)
Valmistuin 90-luvun laman kynnykselle ensin hammaslääkäriksi Helsingistä, mutta jatkoin melko pian ympäristöterveyden ja toksikologian pariin Kuopioon. Tutkimustyö kiehtoi ja väitökseni aihe liittyi PAH-yhdisteille altistumiseen, sen mittaamiseen ilmasta ja työntekijöistä biomonitoroinnin keinoin. Kehitettiinpä biotestikin dieselpakokaasujen vertailua varten. Tutkimus ja oma kiinnostus johti luonnollisesti kemikaalien riskinarvioinnin pariin, ja varma virkamiesposti tuntui taivaalliselta apurahoilla keikkumisen jälkeen. Viranomaistyössä ja EU:n kemikaalivirastossa kemikaalilainsäädäntö tuli hyvin tutuksi pykälän ja artiklan pilkkuja myöten. Näissä tehtävissä nautin kuitenkin eniten neuvonnasta ja kontakteista yritysten kanssa.
Jossain vaiheessa tuntui sitten siltä, että olisikohan työelämällä vielä jotain uutta tarjottavaa minulle. Eräässä sidosryhmätapaamisessa kuulin erään henkilön olevan jäämässä eläkkeelle. Soitin perään parin päivän päästä ja sillä tiellä nyt olen.
Millainen on roolisi Kaupan liiton joukkueessa?
Olen kuulunut Kaupan liiton joukkueeseen melkein kahdeksan vuotta. En tullut jatkamaan kenenkään toisen jalanjäljissä, vaan tehtäväkokonaisuuteni oli aikanaan aivan uusi ja sain rakentaa siitä aika lailla itseni näköisen. Roolini oli ja on vieläkin poikkeuksellinen siinä mielessä, että olen paitsi Kaupan liiton myös sen kolmen jäsenliiton kemikaaliasiantuntija. Neloisrooli voisi joissakin asioissa olla vaikea tai mahdotonkin, mutta kemikaalit-aihealueessa tämä toimii. Tähtään siihen, että jäsenet eri liitoissa saavat tietoa tarpeensa mukaan ja kullekin sopivassa muodossa. Palkinto itselleni on laaja kollegajoukko ja näköala kaupan monipuoliseen kenttään. Kemikaali- ja tuotelainsäädäntö on pääosin EU-lainsäädäntöä. On ilo, että kollegoina ja tukena on EU-kuviot hyvin tuntevia työkavereita.
Turvallisuusvaliokunnan sihteeriys lankesi minulle noin vuosi sitten. Olen päässyt oppimaan paljon uutta ja luomaan kontakteja ennestään tuntemattomiin tahoihin. Kaupan turvallisuuden edistämiseksi tehtävä työkin palvelee luonnollisesti koko alaa.
Olen kai jonkinlainen multitaaskaaja tai monen paikan höylä, kun edellisten lisäksi silloin tällöin saan kaivella muistilokeroitani myös hammaslääketieteeseen liittyvissä kysymyksissä. Ensimmäisen koulutukseni pohjalta voin tarvittaessa vähän tukea jäsenneuvontaa diagnoosikysymyksissä.
Mitä tehtäviä pöydälläsi on tällä hetkellä?
Kemikaalipolitiikassa tapahtuu tällä hetkellä paljon. EU:n kestävän kehityksen ohjelmalla (Green Deal) ja pyrkimyksillä nollapäästötavoitteeseen on asetettu monen politiikka-alueen askelmerkit useaksi vuodeksi eteenpäin. Ns. kestävyyttä tukeva kemikaalistrategia on osa tätä kokonaisuutta ja kunnianhimoisuudessaan vertaansa vailla. Pyrin työssäni vaikuttamaan erityisesti kattojärjestömme EuroCommercen kautta siihen, että muuttuva ja tiukentuva lainsäädäntö olisi kaupan toimijoiden näkökulmasta järkevää. Seuraan kemikaalilainsäädäntöä aika yksityiskohtaisesti ja autan yrityksiä pysymään tärkeimmistä muutoksista perillä.
Toinen tärkeä kokonaisuus liittyy kaupan turvallisuuskysymyksiin ja turvallisuuden edistämiseen. Kaupan liitto jäsenyrityksineen osallistuu esimerkiksi erilaisiin näpistyksiä ja myymälävarkauksia ennaltaehkäiseviin hankkeisiin. Kaupan liitolla on hyvät yhteydet eri viranomaisiin. Viime aikoina mediassa on ollut useita otsikoita uhkaavasti käyttäytyvistä asiakkaista, aina astaloiden käyttöön ryöstöjen yhteydessä. Toistuviin räikeisiin tilanteisiin tarvitaan meillekin lisää keinoja, uutta lainsäädäntöä siis Ruotsin malliin, että työturvallisuus voidaan taata.
Uudenlaiset turvauhat koskettavat myös kaupan alaa, erityisesti kemikaalien maahantuojia b2b-kaupassa. Olen mukana lainsäädäntötyössä ja yrityksille tehtävien työkalujen valmistelussa turvauhkiin varautumiseksi.
Keskeistä työni kannalta kaikessa tässä ovat lukuisat viralliset neuvottelukunnat ja epäviralliset yhteydet viranomaisiimme. Tässä korona-aikana läppäri on käynyt kuumana Teams-palavereissa joka päivä.
Mitä teet, kun et työskentele?
Olen aina tykännyt ruoanlaitosta ja leipomisesta. Useampi kesä leirikeskuksen keittiössä oli kuin talouskoulu ja innostus on jäänyt päälle. Minusta olisi varmaan tullut suurtalouskokki, jos lukuhommat koulussa eivät olisi maistuneet. Meillä on pitkä perinne, että sisarukset lapsineen ja vanhempani kokoonnumme ennen joulua hyvän ruoan ympärille kotiimme. Parhaimmillaan pitkän pöydän ympärillä on ollut 22 henkeä, yhtä aikaa. Sittemmin on väki vähän harventunut, mutta sukuun tuppautujia on sitten tullut tilalla.
Käsitöistä neulominen on mieluista. Sukkia, lapasia ja villapaitoja syntyy tarpeen mukaan. Vaativimmissa ompeluhommissa turvaudun mielelläni paikalliseen ompelimoon. Tuleehan sitä luettuakin, erityisesti elämäkertoja, jos vaan en nukahda heti kun pää on tyynyssä.
Luonnossa liikkuminen ja sen antimien kerääminen on rentouttavaa ja nautin siitä, että pakastimesta löytyy itse kerättyjä marjoja ja sieniä. Onneksi mies tulee mielellään mukaan, muuten eksyisin varmaan joka reissulla.
Rantapaikkamme Vesijärvellä Hollolassa on minulle se rakkain paikka tämän Suomen muotoisen pilven alla. Siellä olen nauttinut kesistä lapsuudesta asti, ladannut akkuja välillä pohtinut maailman murheita. Maisema iltaurinkoon nuotion ääreltä on aina yhtä lumoava. Rantapolkua mökkiin osaisin kulkea vaikka silmät kiinni.
Viidenkympin villitys iski suunnilleen yhtä aikaa, ja sen seurauksena minustakin tuli takapenkkimotoristi joitakin vuosia sitten. Hyvällä säällä joutuukin sitten punnitsemaan, laittaako nahkahousut jalkaan vai nostetaanko kanootti auton katolle.