Analyysi: Kannustinloukkujen purkamiseen tarvitaan rakenteellinen remontti

Tammikuussa IMF julkaisi Suomen maaraportin, jossa listattiin neljä keinoa kohentaa työllisyyttä: työn kannusteiden parantaminen, työperäisen maahanmuuton lisääminen, kolmannen asteen koulutukseen pääsyn sujuvoittaminen sekä palkkaneuvottelujärjestelmän joustavoittaminen. Kolme ensimmäistä keinoa ovat tulevan hallituksen käsissä.

Kaksi lääkettä työn kannustimiin

Työn kannusteita parannetaan käytännössä kahdella lääkkeellä:

1) alentamalla marginaaliverotusta ja
2) purkamalla kannustinloukkuja.

Marginaaliverotusta alennetaan keventämällä tasaisesti työn verotusta, ja näin paremmin palkatusta työstä, kokoaikatyöhön siirtymisestä tai aiempaa useampien työtuntien tekemisestä jää rahaa enemmän käteen. Juuri näin 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun veropolitiikalla parannettiin työn kannustimia. Tasaiset, myös pienituloisiin kohdistuvat veronkevennykset voidaan toteuttaa perusvähennyksen, työtulovähennyksen ja valtion tuloveroasteikon yhteismuutoksilla.

Suomen ankara marginaaliverotus tunnistetaan usein korkeampien tuloluokkien ongelmaksi, kun alle puolet lisätuloista jää tekijälle itselleen ja loput menevät verottajalle. Vielä suurempi kannustinongelma on kuitenkin pienillä tuloilla, joilla marginaaliprosentti ylittää usein ylimpien tuloluokkien marginaaliveroprosentin. Tällöin puhutaan kannustinloukuista, jotka muodostuvat kahden tai useamman tulosidonnaisen järjestelmän yhteisvaikutuksesta; kaupan alalla usein progressiivisesta tuloverotuksesta, asumistuesta ja työttömyysetuuksista.

Esimerkki kannustinloukusta:

Vanhenevassa Suomessa ei ole varaa sietää kannustinloukkuja

Kaupassa – toki myös monilla muilla aloilla – tyypillinen loukku rapsahtaa näkyville, kun edes työtuntien tuplaaminen tai kokoaikatyöhön siirtyminen eivät kannata. Palkan jopa kaksinkertaistuessa tuloverotus kiristyy ja asumistuki ja työttömyysetuudet leikkautuvat. Käteen ei lisätuloista jää juuri mitään eikä työntekoa ymmärrettävästi koeta houkuttelevaksi, kun ainoa vaivan palkka on kutistuva vapaa-aika.

On ymmärrettävää, etteivät työntekijät voi aina ottaa satunnaisia ja yhtäkkisiä lisätunteja vastaan kollegojen yllättäen vaikkapa sairastuttua. Kaupan arjessa kannustinloukut näkyvät kuitenkin muillakin tavoin kuin osa-aikaisten kieltäytymisinä tarjotuista satunnaisista lisätunneista. Joissakin yrityksissä osa-aikaiset ja soviteltuja työttömyysetuuksia saavat työntekijät eivät ole halunneet siirtyä kokoaikaisiksi tai lisätä työsopimustensa tuntimääriä. Joissakin yrityksissä on ylipäänsä vaikeuksia rekrytoida työttömyysetuuksia saavia työntekijöitä.

Kaupan yrityksistä lähes 40 prosenttia on kokenut kannustinloukuista koituvia ongelmia arjessaan.

Kaupan yrityksistä lähes 40 prosenttia on kokenut kannustinloukuista koituvia ongelmia arjessaan. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksessa viime vuonna tehdyn selvityksen mukaan jopa yli 300 000 suomalaista voi olla mahdollisen kannustinloukku-uhan piirissä.

Meidän ikääntyvässä ja velkaantuvassa yhteiskunnassamme työnteon kannustimet on otettava vakavasti. Kannustinloukut ovat rakenteellinen ongelma, jotka voivat syrjäyttää sieppaamansa uhrit työelämästä pitkäksi aikaa. Loukut ovat ja pysyvät taustalla, vaikka suhdanteet vaihtelevat. Nyt käsillä olevan mahdollisen taantuman jälkeen työvoiman kysyntä taas kasvaa. Tähän kasvavaan kysyntään me emme kuitenkaan pysty vastaamaan, sillä vanheneva väestö rajoittaa työvoiman tarjontaa, ja loukut harventavat tarjontaa vielä lisää.

Kannustinloukut eivät häviä erillisiä järjestelmiä viilaamalla

Kannustinloukkuja on yritetty purkaa jo lähes 30 vuotta. Ansiotuloverotuksen keventäminen, asumistuen ansiotulovähennys ja työmarkkinatuen uudistukset, tarveharkinnan poisto puolison tulojen suhteen ja suojaosuuden lisääminen, ovat osaltaan madaltaneet loukkuja. Opintotuen tulorajojen nosto tänä ja viime vuonna ja 1990-luvun lopun päivähoitomaksu-uudistus poistivat loukkuja. Nyt maaliskuussa voimaan astuvat uudet varhaiskasvatusmaksut lieventävät lapsiperheiden ja ennen kaikkea yksinhuoltajien loukkutuskaa edelleen. Itse ongelmaa, eli työnteon heikkoja kannusteita, yksittäisten järjestelmien erilliset viilaukset eivät kuitenkaan ole poistaneet.

Suomen sosiaaliturvassa yksittäisillä järjestelmillä on omat perustellut tavoitteensa. Periaatteessa esimerkiksi Kelan työttömyysetuuksien – työmarkkinatuen tai peruspäivärahan – saajilla työllistyminen tai osa-aikatyön lisätuntien tekeminen kannattaa, koska lisätulosta puolet jää kotitalouden käyttöön. Samalla kuitenkin mahdollinen asumistuki pienenee, eikä lisätulosta välttämättä jääkään riittävästi taskun pohjalle, jotta työnteko innostaisi.

Ansiosidonnaisessa päivärahassa taas on alkuperäisen palkan muodostama katto, jota sovitellun päivärahan ja osa-aikatyön palkan yhteissumma ei voi ylittää. Näin päivärahalla ei kustanneta alkuperäistä palkkaa suurempaa tulovirtaa. Samalla tulokatto kuitenkin estää käytettävissä olevien tulojen kasvun, vaikka työtunnit nousisivat merkittävästikin. Sovitellun päivärahan saajalla ei siis ole kannusteita lisätä työtuntejaan.

Etuusjärjestelmät eivät riittävästi huomioi sitä, että järjestelmän piirissä olevat henkilöt voivat saada myös muita tulosidonnaisia etuuksia, jotka voivat yhdessä syödä ison osan lisätuloista. Kun henkilön olosuhteissa tapahtuu muutoksia, jokainen tukijärjestelmä reagoi niihin omien sääntöjensä mukaan ilman kokonaisvaltaista järjestelmien välistä koordinaatiota.

Yksi ratkaisu päällekkäisten tulosidonnaisten järjestelmien luomaan kannustinloukkuun olisikin yhtenäinen järjestelmä, joka korvaisi erilliset, tiettyyn elämänvaiheeseen tai tiettyä ongelmaa ratkaisemaan suunnitellut tuet. Uuden, yhtenäisen veroilla ja veroluontoisilla maksuilla rahoitettavan järjestelmän suunnittelu ei varmasti ole helppoa. Eri instituutioiden ja intressiryhmien väliset ristiriitaiset tavoitteet ja jopa valta-asetelmat voivat vaikeuttaa työtä entisestään. Ongelma on kuitenkin vihdoin ratkaistava.

Tutustu myös:

Laskelmia kaupan tyypillisistä kannustinloukuista
Kannustinloukku_kaupan ala

Pääkuva: 123rf.fi