Kun maksamisesta tuli välineurheilua
Olen ajoittain pohdiskellut termiä “maksuväline” joka siis muodostuu sanoista ”maksu” ja ”väline”. Itse ymmärrän tämän sinä vempeleenä, jolla maksaminen kulloinkin suoritetaan. Finanssivalvonnan mukaan näitä maksuvälineitä ovat muun muassa maksukortit, verkkopankkitunnukset ja matkapuhelin.
Tarkistin joutuisasti oman tilanteeni, ja tämän blogin kirjoitushetkellä minulla oli 8 pankki- tai luottokorttia, neljän pankin verkkopankkitunnukset sekä 9 eri applikaatiota, joilla voin siirtää rahaa kaverille. Tähän kun vielä lisätään 3 kappaletta puhelinliittymiä ja parikymmentä maksamisen sisältävää applikaatiota aina ruoan kotiin tilaamisesta auton vuokraukseen, niin rahan poisvirtaaminen tililtäni lienee jo näillä maksuvälineillä turvattu.
Maksaminen itsessäänhän on se kaupankäynnin keljuttavin osio. Se viimeinen loikka, jota ei haluaisi ottaa, mutta välttämätön transaktion loppuun viemiseen – oli kyse sitten himoitun kameran hankinnasta tai janon sammuttamisesta. Täten uskallan veikata, että harva kuluttaja tuskin fiilistelee, että “nyt oli kyllä tosi hyvä maksuväline”, vaan hyvänolon- tai ajoittain pahanolontunne liittyy ennemmin siihen, mitä on ostettu. Oli käytetty maksuväline sitten mikä tahansa.
Aktiivisesti seuraamaani FinTechiin eli finanssiteknologian maailmaan liittyy keskeisenä osana maksamisen startupit. Näitä olen tarkkaillut uteliaana. Startupien suunnaton mielenkiinto juuri maksamista kohtaan herättää minussa kysymyksiä. Liiketoiminnallisesta näkökulmasta katsottuna maksamisesta otettavat katteet ovat äärimmäisen ohuita, ja sen takia kyse on puhtaasti siitä kuuluisasta ”volyymibisneksestä”.
Vaikka maksutapahtumien määrä kasvaakin vuosittain, se ei välttämättä vielä korreloi suoraan ruusuista huomista joka ikiselle maksamisen applikaatioille. Tälläkin hetkellä pääomasijoittajille kohdistetussa Angellist-palvelussa on yli 3 000 maksamisen startupia, joten aktiivisuudestani huolimatta minullakin on vielä ainakin 2 941 maksamisen tapaa testaamatta.
Tämän lisäksi ensi vuoden alusta voimaan tuleva PSD2-maksupalveludirektiivi velvoittaa pankit tarjoamaan kolmansille osapuolille, kuten esimerkiksi FinTech-startupeille tai verkkokaupoille, rajapinnan maksujen suorittamiseen kuluttajan niin halutessa. Sen seurauksena maksutapojen määrä todennäköisesti kasvaa vielä entisestään.
Teimme viime vuonna Kaupan liiton kanssa maksamiseen liittyvää tutkimusta, jossa yli 2 000 kuluttajaa vastasi kyselyyn. Mielenkiintoisena havaintona sieltä nousi esille muun muassa se, että 91 % kuluttajista oli käyttänyt käteistä viimeisen 6 kuukauden aikana. Käytännössä tämä tarkoittanee sitä, että vaikka pankkialan edustajat hehkuttaisivat Twitterissä uunituoretta maksamisen applikaatiota, se ei välttämättä vielä kerro koko kansan innostuksesta.
Itse Fintech-intoilijana olen avoimesti innostuksissani alalle ilmestyvistä uutukaisista maksuvälineistä ja -tavoista. Samaan aikaan kuluttajana taas alan jo janota palvelua, joka kävisi joka paikassa sekä olisi reaaliaikainen, luotettava, turvallinen ja toimintavarma. Itse asiassa siis juuri niin hyvä kuin käteinen.
Kirjoittaja on tohtorikoulutettavana Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa. Hän on toiminut pankkien ja startupien parissa reilun kymmenen vuoden ajan ja tutkii tällä hetkellä FinTech-ilmiötä sekä sen vaikutuksia pankki- ja vakuutusalaan.
