Huomenta, Suomi

Ihan kuin koko Suomi olisi kevään tullen huokaissut, avannut silmänsä ja todennut, että kymmen vuoden painajainen on ohi: lämpenee ja talous on vihdoinkin lähtenyt kasvuun!

Enää eivät piinaa pahat unet säästöistä, rakenteiden muuttamisesta ja työmarkkinauudistuksista. Poliitikot kyllä puhuvat vielä sotesta, mutta kyllä se ohi menee. Niin on käynyt jo parikymmentä vuotta. Aina joku porukka on sote-uudistusta yrittänyt, mutta siihen se on aina jäänyt.

On totta, että viime vuoden kasvu oli oletettua suurempaa, noin puolitoista prosenttia. Tänä vuonna päästään samaan. Sitten alkaakin kasvuvauhti hiipua. Tuntuu turhauttavalta tunnustaa, että suhdannehuippu taisi jo mennä. Eihän näin saa käydä, ei ennenkään ole käynyt.

Valitettavasti nyt asiat ovat eri tavalla kuin ennen. Vuosiksi eteenpäin on luvassa vain nihkeää prosentin kasvua.

Suomen vienti on kohenemassa, mutta ei läheskään riittävästi. Vientiin tarvittavien tuontipanosten hinnat ovat nousseet ja samalla vientihinnat ovat laskeneet. Vientiteollisuutemme kyky rahoittaa kansantaloutta ei ole entisensä. Se on Suomen kaltaiselle maalle vakava paikka. Suomea eivät pelasta puheet biotaloudesta ja kierrätyksestä, eivät kärkihankkeet, vaan kilpailukykyisen ja monipuolisemman elinkeinorakenteen salliminen. Salliminen siinä mielessä, että karsitaan yritystukia ja annetaan markkinoiden päättää menestyjät.

Suomen taloutta on kannatellut viime vuodet yksityinen kulutus. Niin on lähivuosinakin, koska vientiteollisuudesta ei tule merkittävästi enempää tuloja Suomeen, harmillista sinänsä.

Jos yksityisen kulutuksen merkitys on suuri, on myös erittäin tärkeää, että sitä ei nyt veronkorotuksilla nitistetä, kuten tehtiin edellisen hallituksen aikana. Jälkien korjaaminen kestää edelleen.

Ainoa tie kasvuun on verotuksen alentaminen, ensisijaisesti tuloverotuksen. Tuloverotuksen alentaminen ei ole kuitenkaan lupa kiristää muuta verotusta.

Kun verotusta kevennetään, samalla on hallitusti pienennettävä julkista sektoria. Se ei ole nykyisessä yhteiskunnassa helppoa, mutta se on välttämätöntä. Kun Suomi on nyt herännyt painajaisistaan, niin nopeasti kevätaamu on pilalla. Vasta nyt onkin alettava ihan oikeasti töihin talouden saamiseksi kasvuun.

Työmarkkinoilla se tarkoittaa sitä, että on saatava aikaan liittokohtaiset sopimukset, jotka palvelevat parhaiten eri toimialojen tarpeita ja kilpailukykyä. Ensi syksyn ja talven neuvottelut eivät ole helppoja, mutta toivottavasti löydämme sellaiset ratkaisut, että ei tarvitse vaipua talviuneen seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Siitä on vielä vaikeampi herätä kuin edellisestä horroksesta. 

Kirjoittaja on Kaupan liiton toimitusjohtaja.