Palvelutalous ja kansantalouden mentaalimalli
Suomen kansantalous luo nahkaansa palvelujen kautta. Kaksi kolmasosaa bruttokansantuotteesta syntyy palveluista ja viimeisen kymmenen vuoden aikana yksityisten palvelujen kasvu on kompensoinut teollisuuden tuottaman arvonlisän poistumaa. Tietointensiiviset palvelut, matkailu- ja ravintolapalvelut, finanssipalvelut, kauppa ja liike-elämän palvelut vastaavat entistä suuremmasta osasta Suomessa tuotetusta arvonlisästä.
Kotimaiset palvelualan yritykset ovat enenevässä määrin peruuttamattomasti mukana kansainvälisessä kilpailussa. Kilpailu on siirtynyt globaaleille areenoille, mistä erityisesti kauppa kipuilee edelleen. Palvelualoja tarkastellaan tästä huolimatta usein harhaanjohtavasti vain sisämarkkinoilla tapahtuvana taloudellisena toimintana, minkä vuoksi niihin latautuva vientipotentiaalikin jää helposti sivuhuomioksi. Matkailuala, ICT-palvelut sekä uudet globaalin niche-markkinansa tunnistaneet
verkkokauppayritykset ovat kuitenkin esimerkkejä suomalaisen palvelusektorin vientipotentiaalista. Vahva osaamispääoma sekä kansallinen kyky hyödyntää digitalisaation mahdollisuuksia voisivat vahvistaa tätä ainutlaatuista mahdollisuutta.
Kansantaloudellinen mentaalimallimme – eli päätöksentekoa ohjaavat jaetut uskomukset – on muovautunut vuosikymmenten mittaisesta suomalaisesta teollisesta menestystarinasta, joka on kiistatta mahdollistanut nykymuotoisen hyvinvointiyhteiskunnan. Tämä maailmankuva näkyy edelleen käsitteissä, joita käytämme, tavassa, jolla puhumme, asioissa, joita päätämme. Käsitevalinnat heijastavat maailmankuvaa, jossa elämme. Palvelutalouden roolia jäsentävät käsitteet ovat talouspoliittisessa keskustelussa vielä marginaalissa, vaikka muutosta lienee hiljalleen tapahtumassa. On kaikkea muuta kuin yhdentekevää, millä käsitteillä niin yritysten johtajat kuin poliittiset päätöksentekijät puhuvat.
Tässä palvelutalouden murroksessa – samalla tavalla kun yritykset uusiutuvat – myös kansantaloutemme mentaalimalli kaipaa päivitystä. Yhteiskunnallinen keskustelu kaipaa moniäänisempää keskustelua palvelutalouden mahdollisuuksista ja haasteista. Tarvitsemme kansallisen ja kunnianhimoisen palvelutalouden vision sekä jaetun tahtotilan, joka tunnistaa ne tavat ja toimenpiteet, joilla palveluihin kytkeytyvä potentiaali hyödynnetään. Tämä ei uhkaa teollista perimää, vaan rakentuu sen luontaiseksi jatkeeksi, suomalaisen menestystarinan kaivatuksi jatko-osaksi.
Kirjoittaja on palvelujen ja kaupan professori Tampereen yliopistossa.
