Elintarvikeketjun sopimussuhteita kehitetään parhaiten ketjun itsesääntelyllä
Euroopan komissiossa on käynnissä menettely, jossa selvitetään elintarvikeketjun toimintaa. Kaupan liitto antoi komissiolle vastineensa tällä viikolla. Komissiolta voidaan odottaa mahdollisia säädöstoimia keväällä 2018.
Alustavassa vaikutusten arviointimenettelyssä komissio tarkastelee kolmea pääkohtaa, joihin toimenpiteet kohdistuisivat. Nämä ovat hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt elintarvikeketjussa, markkinoiden läpinäkyvyys ja maataloustuottajien välinen kilpailijayhteistyö. Näistä erityisesti kauppatavat ovat olleet viime aikoina poliittisen keskustelun aiheena niin Brysselissä kuin Suomessakin.
Komissio pyrkii nyt keräämään lisätietoja poliittista päätöksentekoa varten. ”Arviointimenettelyn käynnistäminen tarkoittanee käytännössä sitä, että komission esille nostamiin pääkohtiin tullaan kohdistamaan velvoittavaa, EU-tasoista sääntelyä. Esimerkiksi väitetyn eurooppalaisen ”kauppatapaongelman” kitkemiseksi komissio tarjoaa joko rajatumpaa, tiettyjen maataloustuotteiden kauppaan kohdistuvaa sääntelyä tai soveltamisalaltaan laajempaa, koko elintarvikeketjun toimintaa koskevaa lainsäädäntöä. Vaihtoehtoina toki esitetään myös nykytilan säilyttäminen ja lainsäädäntöä kevyemmät ohjauskeinot, kuten EU-tasoinen ohjeistus”, kertoo Janne Koivisto, joka vastaa Kaupan liitossa EU-edunvalvonnasta.
Kaupan liiton mielestä elintarvikeketjun sopimussuhteita voidaan kehittää parhaiten ketjun itsesääntelyllä. ”Suomessa tämä järjestelmä on ollut käytössä jo pitkään, ja kauppa on sitoutunut siihen vahvasti. Sopimusketjun säänteleminen lisäisi merkittävästi niin pienten kuin suurtenkin yritysten hallinnollista rasitetta kaupassa ja elintarviketeollisuudessa”, Koivisto linjaa.
Komission tavoitteet epäselviä
Kaupan liitto kritisoi lausunnossaan lähestymistapaa, jossa komission tavoitteet jäävät epäselviksi. ”EU ei ole esittänyt selkeää näyttöä toimenpidevaihtoehtojen hyödyistä alkutuottajien aseman parantamiseksi tai huonojen kauppatapojen vähentämiseksi. Epäselväksi on toistaiseksi jäänyt myös se, missä määrin elintarvikeketjun kauppatavat ylipäätään ovat sisämarkkinaongelma ja missä määrin ne taas kuuluvat EU:n ratkaistaviksi. Näyttöä ei ole siitä, että yksittäisissä EU-jäsenmaissa mahdollisesti esiintyvät huonot kauppatavat vaikuttaisivat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”, Koivisto sanoo.
Koiviston mukaan kuluttajanäkökulma on alustavassa vaikutusten arvioinnissa sivuutettu kokonaan. ”On täysin selvää, että hallinnollisten rasitteiden lisääminen toimitusketjussa lisäisi hintapainetta neuvotteluihin, ja tämä heijastuisi luonnollisesti myös kuluttajahintoihin. Komission ei tule ryhtyä toimiin vain yksittäisen elinkeinon tukemiseksi, vaan hyödyn tulee aina ulottua kuluttajalle asti”, Koivisto jatkaa.
Kauppatavat hyviä Suomessa
Julkisuudessa annettu kuva hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen soveltamisesta elintarvikeketjussa perustuu Koiviston mukaan näyttöjen sijasta pitkälti mielikuviin. ”Kyseessä ei ole rakenteellinen ongelma, jonka ratkaiseminen edellyttäisi erillistä sääntelyä. Tätä tukee muun muassa Suomessa tehty tuore selvitys, jonka mukaan sopimussuhteiden toimivuuteen ollaan toimitusketjussa yleisesti ottaen tyytyväisiä. Onkin toivottavaa, että komissio tekee asiaa koskevan varsinaisen vaikutustenarvioinnin laadukkaasti – niin, että poliittiset päätökset perustuvat näyttöön.
Työ- ja elinkeinoministeriön kilpailulakityöryhmä totesi keväällä 2016 julkaisemassaan raportissa, ettei elintarvikeketjun kauppatapoja koskevalle erityislainsäädännölle ole tarvetta. Työryhmä arvioi tuolloin, että Suomessa on voimassaolevaa yleislainsäädäntöä, jota voidaan soveltaa tarvittaessa elintarvikeketjun osapuolten sopimussuhteisiin. Työryhmä pysyi kannassaan myös maaliskuussa 2017 julkaistussa loppuraportissa.
Keskustelussa on tärkeä pitää mielessä elintarvikeketjun sopimussuhteiden rakenne. ”Yli 90 prosentissa tapauksista alkutuotannon elinkeinonharjoittajat tekevät toimitussopimukset elintarviketeollisuuden yritysten kanssa. Kauppa ostaa suoraan tuottajilta tyypillisesti vain erilaisia avomaan tuotteita. Päivittäistavarakaupan hankintasopimusten kokonaismäärästä puolestaan vain noin viisi prosenttia solmitaan tuottajan kanssa. Päivittäistavarakaupan hankintojen kokonaisarvosta tuottajasopimusten osuus on prosentin luokkaa”, Koivisto päättää.
Kaupan liiton vastine komissiolle
