Työn murros: mikä on työmarkkinajärjestöjen kohtalo?

Elinkeinoelämän keskusliitto EK järjesti heinäkuussa SuomiAreenalla keskustelun, jossa olivat mukana EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies, SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola, Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder, Palvelualojen ammattiliiton PAM:n Ann Selin ja Kaupan liiton työmarkkinajohtaja Anna Lavikkala. Aiheena oli työmarkkinoiden uudistuminen – mihin tarvitaan työmarkkinajärjestöjä? Puolentoista tunnin keskusteluun mahtui työmarkkina-asiaa laidasta laitaan. Punainen lanka oli työn muutos ja siitä seuraava työmarkkinoiden muutos.

Työ muuttuu, se on selvää. Kukaan ei kuitenkaan tällä hetkellä tiedä tarkasti, kuinka paljon robotit, tekoäly ja ylipäätään digitalisaatio muuttavat työtä ja tehtäviä. Suomalaisen työn tulevaisuudesta on kirjoitettu liki 90 raporttia, mutta varmoja vastauksia tulevaisuudesta ei pysty antamaan kukaan. Maailman talousfoorumissa Davosissa on arvioitu, että digitalisaation seurauksena vuoteen 2020 mennessä olisi kadonnut noin viisi miljoonaa työpaikkaa. Suomesta on arvioitu häviävän automaation seurauksena työpaikkoja noin 7 prosenttia seuraavan 20 vuoden aikana.  Sitran ja Telan raportissa Välähdyksiä tulevaisuudesta(kirj. Marjaana Toiminen) on nostettu asia esiin hyvin havainnollisesti kysymyksellä: onko ihmisellä edessään hevosen kohtalo? Tuskin. Kyse on nettohävikistä. Katoavan työn tilalle syntyy uutta.

Erityisesti samalla kaavalla toistuvat tehtävät on helppo automatisoida ja antaa koneen tehtäväksi. Näin on jo tapahtunut kaupan varastoissa, joista osa on lähes täysin automatisoitu ja perinteinen kaupan varastotyö on muuttunut IT-työksi. Samoin kaupoissa on yhä enemmän itsepalvelukassoja ja entisen kaupan kassatyöntekijän tehtävänä onkin olla ”myymäläopas” helpottamalla ja nopeuttamalla asiointia. Ja vielä pidempi digiloikka: Suomessa on jo koekäytössä täysin automaattinen ruokakauppa, helposti liikuteltava moduuli, jossa ei ole työssä yhtään työntekijää. Kaiken tämän päälle verkkokauppa vie asiakkaita myymälöistä. Mitä kaupan töistä jää enää jäljelle? Digi- ja IT-osaamista tarvitaan varmasti, osaajista on jo nyt pula. Digitaitoja vaaditaan niin kaupan logistiikassa, asiakasanalyyseissa, asiakashallinnassa kuin ylipäätään toimintojen digitoinnissakin. Kaupan työn muutos muuttaa merkittävästi kaupan työvoiman tarvetta.

Suuresta muutoksesta selviytyminen vaatii ennen kaikkea syvällisen asennemuutoksen, jonka seurauksena alkaa sopeutuminen: uuden opettelu, osaaminen ja uudenlaisen työnteon arvostaminen. Silloin mitään työtä ei enää arvoteta ”epätyypilliseksi silpuksi”. Alusta- ja jakamistalous tai vaikkapa osuuskunnassa tehtävä keikkatalous myllertää perinteistä työsuhde- ja työpaikka-ajattelua. Ihmiset työllistävät jatkossa yhä useammin itse itsensä. Keskeistä on toiminta, arvon luominen.  Tulevaisuuden työhön ei enää liity vain yhtä säännöllistä työtä, työnantajaa ja työsuhdetta. Sen sijaan itsensä työllistäminen, monipalkkaisuus, etätyö ja osa-aikaisuus tulevat lisääntymään. Ja tarkemmin ajateltuna; miksi enää puhumme osa-aikatyöstä – emmekö voisi puhua vain työstä, jota tehdään erilaisia tuntimääriä?

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa on pysäyttävä tiivistys: tulevaisuus on pitkälti työnantajaton. Tämä mullistaa yhteiskunnan keskeisiä rakenteita. Kun työtä tehdään ilman perinteistä työnantaja−työntekijä-suhdetta, erityisesti verotukseen, sosiaaliturvaan, työlainsäädäntöön ja perinteisiin työmarkkinajärjestöihin kohdistuu valtavia muutospaineita. Jos ei ole perinteistä työnantajan, työntekijän ja yhden työpaikan suhdetta, ei voi olla perinteistä työnantajaliitto−työntekijäliitto-suhdettakaan.

Työn muutoksesta seuraa siis väistämättä työmarkkinoiden muutos. Markkinat pakottavat muutokseen. Ja uskon, että muutosnopeus yllättää.  Siksi työmarkkinajärjestöjen näkökulmasta yksi ydinkysymys onkin se, onko muutoskykymme riittävän nopeaa ja tehokasta? Tapahtuuko meille liitoille ”luova tuho”, jossa ne liitot kuolevat, jotka eivät kykene sopeutumaan työn muutokseen riittävässä määrin ja tarpeeksi nopeasti? Vai seuraako työmarkkinapolitiikka yleistä poliittista trendiä, jossa perinteisten puolueiden ja vastaavasti liittojen sijaan valtaa alkavatkin käyttää voimakkaat kansanliikkeet, joissa keskeistä on tuoreus, muutos, nopeus, tehokkuus ja osallistuminen − ja näiden myötä vaikuttamisen helppous? Voimakkaat kansanliikkeet kykenivät nostamaan johtajansa presidentiksi Ranskassa ja nollasopimukset myrskynsilmään Suomessa. Digitalisaatio ja sosiaalinen media ruokkivat toisaalta yksilöllisyyttä, mutta samalla ne mahdollistavat tarvittaessa nopean joukkovoiman yhteiseksi koetun asian ympärille. Nopeasti ja näkyvästi. Tämä haastaa perinteisen liittomaailman ja vaikuttamisen mallit.

Työ on murroksessa. Myös kauppa on murroksessa. Tämä on vaativa yhdistelmä. Meillä on PAM:in kanssa edessämme tuhannen taalan näytönpaikka; pystymmekö uudistamaan yhdessä kaupan työmarkkinoita ja auttamaan kauppaa ja sen henkilöstöä sopeutumaan kaupan ja työn murrokseen?

Anna Lavikkala