EU:n kauppatapadirektiivi on hyväksytty

Seuraavaksi direktiivi julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä lähiviikkoina, minkä jälkeen se tulee implementoida kansallisesti 24 kuukauden kuluessa. Lain soveltaminen pitää puolestaan aloittaa viimeistään kuuden kuukauden kuluttua implementoinnista – eli käytännössä arviolta vuoden 2021 puolivälissä. Kauppatapadirektiivin vaatimukset pannaan Suomessa täytäntöön todennäköisesti muuttamalla kuluvan vuoden alusta voimaantullutta elintarvikemarkkinalakia.

Kauppatapadirektiiviä sovelletaan tiettyihin hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin, joita esiintyy maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kaupassa, kun myyjänä on tavarantoimittaja, jonka

• liikevaihto on enintään 2 M€, ja ostajan liikevaihto on suurempi kuin 2 M€
• liikevaihto on yli 2 M€ ja enintään 10 M€, ja ostajan liikevaihto on suurempi kuin 10 M€
• liikevaihto on yli 10 M€ ja enintään 50 M€, ja ostajan liikevaihto on yli 50 M€
• liikevaihto on yli 50 M€ ja enintään 150 M€, ja ostajan liikevaihto on yli 150 M€
• liikevaihto on yli 150 M€ ja enintään 350 M€, ja ostajan liikevaihto on yli 350 M€

”Direktiivillä siis velvoitetaan ostajayritystä ja suojataan myyjää eli tavarantoimittajaa, joka on ostajaa pienempi”, tiivistää Kaupan liiton johtava asiantuntija Janne Koivisto.

Yllä kuvattuja liikevaihtorajoja tulkitaan EU:n pienen ja keskisuuren yrityksen määritelmää soveltaen. ”Käytännössä yritys ei täytä pk-yrityksen määritelmää, jos se on esimerkiksi omistuksen tai äänivallan johdosta riippuvainen suuremmasta yrityksestä. Direktiivin suojan piiristä jäävät tämän myötä siis pois esimerkiksi suurten kansainvälisten elintarvikekonsernien kansalliset tytäryhtiöt”, Koivisto täsmentää.

Hankintasopimukset kannattaa käydä läpi

Kauppatapadirektiivissä kielletään useita hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä kokonaan. ”Kyseiset käytännöt eivät ole yleisesti käytössä suomalaisessa päivittäistavarakaupassa tai ne ovat jo nykyisellään muun lainsäädännön nojalla kielletty, mutta yritysten on joka tapauksessa syytä käydä hankintasopimuksensa tarkkaan läpi viimeistään lain tultua voimaan”, Koivisto sanoo.

Seuraavat ehdot ovat kiellettyjä:

• ostaja peruuttaa pilaantuvien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tilaukset niin lyhyellä varoitusajalla, että tavarantoimittajan ei voida kohtuudella odottaa löytävän muuta vaihtoehtoa kyseisten tuotteiden myymiseksi tai käyttämiseksi
• ostaja muuttaa yksipuolisesti maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden toimitussopimuksen ehtoja;
• ostaja vaatii tavarantoimittajalta maksuja, jotka eivät liity tavarantoimittajan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden myyntiin
• ostaja vaatii, että tavarantoimittaja maksaa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden pilaantumisesta tai häviämisestä, joka aiheutuu ostajan tiloissa tai sen jälkeen, kun omistus on siirtynyt ostajalle, eikä johdu tavarantoimittajan virheestä
• ostaja kieltäytyy vahvistamasta kirjallisesti ostajan ja tavarantoimittajan välisen toimitussopimuksen ehtoja, joista tavarantoimittaja on pyytänyt kirjallista vahvistusta
• ostaja hankkii, käyttää tai ilmaisee laittomasti tavarantoimittajan liikesalaisuuksia
• ostaja uhkaa toteuttaa tai toteuttaa kaupallisia kostotoimia tavarantoimittajaa vastaan, jos tavarantoimittaja käyttää sopimusperusteisia tai lakisääteisiä oikeuksiaan
• ostaja vaatii tavarantoimittajalta korvausta tavarantoimittajan tuotteiden myyntiä koskevien asiakasvalitusten käsittelyn kustannuksista

Maksuaikaa koskevat kielletyt ehdot on jaoteltu säännöllisiin ja ei-säännöllisiin toimitussopimuksiin. Jaottelu vaikuttaa siihen, mistä hetkestä maksuaika lasketaan. Päälinja on seuraava:

Kiellettyä on maksaa pilaantuvista maataloustuotteista ja elintarvikkeista myöhemmin kuin 30 päivän kuluttua ja muista maataloustuotteista ja elintarvikkeista myöhemmin kuin 60 päivän kuluttua.

Kauppatapojen ”harmaa lista”

Lisäksi tietyt kaupan käytännöt kielletään, ellei niistä ole sovittu aikaisemmin selkeästi ja yksiselitteisesti toimitussopimuksessa tai tavarantoimittajan ja ostajan välillä myöhemmin tehdyssä sopimuksessa. ”Kielto on siis ehdollinen. Käytäntöjä saa soveltaa, mutta vain, jos niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ennalta sovittu”, Koivisto täsmentää. Näitä ovat:

• ostaja palauttaa myymättä jääneet maataloustuotteet ja elintarvikkeet tavarantoimittajalle maksamatta kyseisistä myymättä jääneistä tuotteista
• tavarantoimittajalta veloitetaan maksu edellytyksenä sille, että sen maataloustuotteita ja elintarvikkeita varastoidaan, pidetään esillä tai sisällytetään tuotevalikoimaan
• ostaja vaatii, että tavarantoimittaja vastaa kaikista tai osasta kustannuksia, joita aiheutuu, kun ostaja myy maataloustuotteita ja elintarvikkeita alennuksella osana myynninedistämistä
• ostaja vaatii, että tavarantoimittaja maksaa ostajan toteuttamasta maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden mainonnasta
• ostaja vaatii, että tavarantoimittaja maksaa ostajan toteuttamasta maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden markkinoinnista
• ostaja veloittaa tavarantoimittajalta henkilöstöstä, joka sisustaa tavarantoimittajan tuotteiden myyntiin käytettyjä tiloja

Direktiivissä säädetään myös huomattavasti vahvemmista viranomaisvaltuuksista kuin elintarvikemarkkinalaissa. ”Valvontaviranomaisella on muun muassa toimivalta suorittaa paikan päällä tapahtuvia yllätystarkastuksia osana tutkimuksiaan ja määrätä sakkoja yllä mainittujen kieltojen rikkomisesta. Sakkojen on oltava kuitenkin oikeasuhtaisia ja varoittavia, mutta sakkotasoista päättäminen jää kansalliseen harkintavaltaan”, Koivisto avaa.

Sakkotasojen ohella useat muutkin yksityiskohdat ratkeavat vasta, kun laki pannaan Suomessa täytäntöön. ”Direktiivi on minimiharmonisoiva, mikä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltiot voivat halutessaan ottaa käyttöön tiukempia sääntöjä kuin direktiivissä edellytetään. Tällaisten sääntöjen tulee kuitenkin olla yhteensopivia sisämarkkinoiden toimintaa koskevien sääntöjen kanssa”, Koivisto toteaa.

Kuva: 123RF