Mitä maksaminen maksaa?
Mitä maksaminen maksaa? Vastaus on, että paljon, erityisesti kaupan alan yrityksille.
Suomen Pankki selvitti ensimmäistä kertaa laajasti vähittäismaksamisen kustannuksia eri toimijoille ja yhteiskunnalle. Pankin 3.2.2022 julkaisemassa selvityksessä tarkasteltiin myös maksamisen kustannuksia kaupan alalle.
Selvityksen mukaan maksamisen digitalisoitumisen ansiosta pankit ovat pystyneet automatisoimaan maksujen käsittelyä sekä hyödyntämään sähköiseen maksamiseen liittyviä mittakaavaetuja. Tämän johdosta pankkien vähittäismaksamisen kustannukset ovat kokonaisuudessaan supistuneet, vaikka maksutapahtumien määrä on kasvanut. Selvityksessä todetaan, että kaupat eivät ole pystyneet pankkien tapaan hyötymään viime vuosina maksamisen digitalisaation etuja, sillä korttimaksujen tapahtumamäärän kasvu ei ole supistanut kauppiaiden yksikkökustannuksia.
Kaupoille maksamisen kokonaiskustannukset olivat Suomen Pankin arvion mukaan 194 miljoonaa euroa vuonna 2018, joista suurin osa muodostui korttimaksuista. Vuonna 2020 kaupan alan yritysten maksamat korttimaksujen kauppiasprovisiot olivat 121,4 miljoona euroa ja keskimääräinen kauppiasprovisio 0,2637 prosenttia maksutapahtumasta. Kauppiasprovisiot etenkin pienemmissä kaupan alan yrityksissä voivat olla tätä korkeampia. Kauppiasprovisiot olivat kasvaneet viime vuosina. Kaikkien osapuolten yhteenlasketut vähittäismaksamisen kustannukset vuonna 2018 olivat yhteensä 117 euroa yhtä suomalaista kohden.
”Maksamisen korkeat kustannukset eivät tulleet kaupan alalle yllätyksenä.”
Selvityksen perusteella voi todeta, että kaupalle korttimaksaminen maksaa yhä enemmän sekä maksutapahtumien määrän ja arvon kasvaessa että maksutapahtumien yksikkökustannusten nousun myötä.
Maksamisen korkeat kustannukset eivät tulleet kaupan alalle yllätyksenä. Teema on ollut jo vuosia mukana niin Kaupan liiton kuin EuroCommercen edunvalvontatyössä ja on sitä vahvasti yhä edelleen. Asian merkitystä lisää kulutuksen siirtyminen verkkoon ja käteisen käytön voimakas väheneminen koronapandemian aikana. Myös monet mobiilimaksutavat pohjautuvat korttimaksamisen infrastruktuuriin.
EU säänteli vuonna 2015 osaa korttimaksujen hintaelementeistä (siirtohinta-asetus), mutta viime vuosien uudet hinnankorotukset ovat poistaneet sääntelyn tuomat hyödyt. Kauppiasprovisioissa on kyse kustannuksista, joita kaupan alan yritykset eivät voi välttää, ja joista ei voi neuvotella. Kauppiasprovisiot koostuvat monista hintaelementeistä, jotka muodostavat hyvin läpinäkymättömän kokonaisuuden.
”Eurooppalaisten viranomaisten ja päättäjien silmien avaamisessa tarvitaan sekä pitkäjänteisyyttä että yhä tiiviimpää edunvalvontatyötä eurooppalaisten kaupan alan yritysten kanssa.”
Suomi ja muut EU-maat ovat riippuvaisia korttimaksamisessa EU:n ulkopuolisista maksutavoista. Tämä on todettu myös haasteeksi vuonna 2020 julkaistussa EU:n vähittäismaksustrategiassa. Valitettavasti nopeaa muutosta tilanteeseen ei ole näköpiisissä. Nykyisille korttimaksutavoille kilpailevien yksityisten ja julkisten maksutapojen kehitystyö on hidasta ja niiden toteutuminen on toistaiseksi epävarmaa. Tässä tilanteessa eurooppalaisten kilpailuviranomaisten ja komission kilpailuosaston rooli korostuu terveen markkinan ja kilpailun varmistajana.
Eurooppalaisten viranomaisten ja päättäjien silmien avaamisessa tarvitaan sekä pitkäjänteisyyttä että yhä tiiviimpää edunvalvontatyötä eurooppalaisten kaupan alan yritysten kanssa. Myös yhteistyö matkailu- ja ravintola-alan kanssa tekee vähittäismaksamiseen liittyvistä ongelmista näkyvämpiä.
Työ maksamisen kustannusten alentamiseksi jatkuu.
