Eurooppa tarvitsee kauppaa – ja kauppa Eurooppaa
EU elää ja voi hyvin, vaikka päätöksenteko on joskus haasteellista, koneisto hankalasti hahmotettava, lopputulokset jättävät joskus toivomisen varaa, ja erilaiset skeptikot povaavat tämän tästä koko rakennelman kaatumista. Kiistatonta on, että kaupan ala on merkittävässä roolissa Euroopan taloudessa ja Eurooppa merkittävä markkina suomalaiselle kaupalle. Siksi Kaupan liittokin pyrkii vaikuttamaan aktiivisesti EU:ssa.
Eurooppa-päivänä toistellaan sosiaalisessa mediassa, lehtien sivuilla ja juhlapuheissa lähes väsymykseen asti, kuinka EU on hyvinkin onnistunut rauhanprojekti, merkittävä arvoyhteisö, maailman suurin sisämarkkina-alue ja niin edelleen. Yhtä lailla väsymykseen asti kuullaan, kuinka Brysselin byrokraatit ,eli lähes aina jäsenmaat parlamentin avustuksella, hankaloittavat ihmisten ja yritysten arkea, kuinka EU häviää joka asiassa Yhdysvaloille ja Kiinalle, ja kuinka Suomi vain menettää rahavarojaan EU:lle saamatta mitään takaisin.
Ei ole epätavallista, että nämä ristiriitaiset lausumat tulevat yhden ja saman tahon suusta, joskus jopa ymmärrettävistä lähtökohdista. Itsekin teen tätä säännöllisesti.
Latteudet sivuun ja numeroihin. EU:n alueella asuu melkein 450 miljoonaa nykyistä tai tulevaa kuluttajaa. Eurooppalaisista yrityksistä lähes viisi miljoonaa, toisin sanoen noin viidennes, toimii kaupan alalla. Vaikka 99 prosenttia näistä on pk-yrityksiä, joukkoon mahtuu myös varsinaisia jättiläisiä. Kauppa tarjoaa töitä noin 26 miljoonalle ihmiselle, joten työpaikoistakin yksi seitsemästä löytyy alan yrityksistä. Kaupan osuus EU:n bruttokansantuotteesta on noin 10 prosenttia ja siivu yksityisten kotitalouksien kulutuksesta jotakuinkin kolmannes. Merkittäviä lukuja, jotka kertovat siitä, että ilman kauppaa Euroopan talous olisi pulassa, ja toisaalta siitä, että näillä markkinoilla kannattaa suomalaistenkin yritysten olla mukana.
Liikaa numeroita, siirrytään havaintoihin. Ainakin brexitin myötä moni on toivottavasti ymmärtänyt, että elämä Unionin ulkopuolella, mutta sen kyljessä on paljon hankalampaa kuin osana sitä. Viime vuosien kriiseissä EU-virkakoneisto ja jäsenmaat ovat yllättäneet paatuneemmatkin EU-seuraajat toimimalla yksituumaisesti ja jopa dynaamisesti, esimerkiksi koronatoimien koordinoinnissa alun hapuilun jälkeen. Myös Ukrainan tukemisessa EU on mennyt määrätietoisesti eteenpäin, vaikka välillä joku jäsenmaa, ei vähiten Unkari, yrittää asettua poikkiteloin puhtaan itsekkäistä sisäpoliittisista syistä. Kriisitoimet eivät ole pysäyttäneet tai edes merkittävästi jarruttaneet pitkäjänteistä työtä istuvan komission prioriteettien, digitaalisen ja vihreän kaksoissiirtymän edistämiseksi.
”Vaikka ihmiset ymmärtäisivät EU:n merkityksen kansalaisille ja yrityksille, päätöksenteon kiemurat ja siihen vaikuttaminen ovat harmillisen monella hämärän peitossa.”
Se havainnoista, avautumisen aika. Vaikka ihmiset ymmärtäisivät EU:n merkityksen kansalaisille ja yrityksille niin hyvässä kuin pahassa, päätöksenteon kiemurat ja siihen vaikuttaminen ovat harmillisen monella hämärän peitossa. Kuvaavaa on, että julkisuudessa puhutaan jatkuvasti, kuinka komissio vaatii tai parlamentti päättää jotakin, vaikka kyseessä on vain yksi askel pitkällä polulla ennen valmista sääntelyä. Yhtä lailla kuvaavaa on, että omiin kantoihin takerrutaan tiukasti ja niistä pidetään meteliä vielä, kun vaikkapa lakiehdotus on jo pöydällä. Tässä vaiheessa prosessia ei enää pysäytetä, vaan on haettava kompromisseja, mistä myös komissaari Jutta Urpilainen ilokseni muistutti viime lauantain Helsingin Sanomissa.
Hyvää Eurooppa-päivää ihan jokaiselle riippumatta siitä, mitä mieltä EU:sta on. Poliitikon tehtävä on politikoida, lainsäätäjän tehtävänä säätää lakeja, ja edunvalvojan tehtävänä valvoa intressiryhmänsä etuja. Siksipä minä vietän päivää Brysselissä työmatkalla.
Ilari Kallio on yrityslainsäädännön ja EU-asioiden johtava asiantuntija Kaupan liitossa.
