Lausunto verohallinnon selvityksestä taloustietojen viranomaisraportoinnin uudistamisesta – keskitetty tiedonvälitys yrityksille ja organisaatioille
Verohallinto
H/3261/00.02.00.01/2024
Kaupan liitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto otsikkoaiheeseen liittyen ja lausuu seuraavaa:
- Keskitetyn tiedonvälityksen toteutettavuus
Huomiot toteutettavuudesta
Kaupan liitto pitää sinällään kannatettavana niin sanottuja yhden luukun ja yhden kerran periaatteita, jolloin yritykset antaisivat raportoitavan tiedon yhdelle viranomaistaholle, joka välittää tiedot tietoon oikeutetuille viranomaisille. Sen sijaan selvityksessä esitettyyn toteutusmalliin Kaupan liitto suhtautuu kielteisesti. Toteutus-mallin päällimmäisenä tarkoituksena on moninkertaistaa viranomaisille raportoitavan tiedon määrä, joka johtaisi yritysten kustannusten ja hallinnollisen taakan merkittävään kasvamiseen.
Kaupan liitto huomauttaa, että kirjanpidon ja muistiinpanojen tietovirta, joka muodostaa selvityksen laajimman ja hallinnollisesti raskaimman kokonaisuuden, on kokonaisuudessaan kansallinen hanke, johon EU säädökset eivät velvoita tai ohjaa. Näin ollen hankkeelta puuttuu tyystin sellaiset edut, joilla pyritään helpottamaan ja yksinkertaistamaan suomalaisten yritysten kansainvälistymistä. EU-oikeudesta johtuva pakollinen velvoite koskee ainoastaan verkkolaskujen tietovirrasta rajat ylittävässä EU-kaupassa raportoitavia tietoja niin sanotun VAT in the digital age -direktiivipaketin (jatkossa ViDA) nojalla, 1.7.2030 alkaen.
Selvityksen tavoite integroida verotus saumattomasti yritysten taloushallinnon järjestelmiin ei ole realistista niin kauan kuin kirjanpito ja verotus perustuvat omiin itsenäisiin lainsäädäntökokonaisuuksiinsa, joilla on monelta osin erisuuntaiset tavoitteet. Kirjanpidossa sovelletaan varovaisuuden periaatetta, kun taas verotuksessa vähennykset edellyttävät nimenomaisten edellytysten täyttymistä. Viime vuosina verotuksen tulkinnat ovat entistä enemmän erkaantuneet kirjanpidosta, esimerkiksi koron käsitteen osalta korkovähennysrajoituksia sovellettaessa, osakevaihdolla hankittujen osakkeiden hankintamenon laskennassa sekä yleiskulujen arvonlisäveron vähennysoikeuden rajoituksissa. Tämän perusristiriidan poistaminen edellyttäisi merkittäviä lainsäädäntömuutoksia, joita selvitys ei esitä.
Selvityksen lupaus raportoitavan tiedon laadun parantumisesta ja asiointitarpeen vähenemisestä on myös ristiriidassa ehdotusten todellisten vaikutusten kanssa. Jos raportoitava tietosisältö laajenee ehdotuksen mukaisesti merkittävästi, myös neuvonnan tarve sekä jälkikäteisten korjausten määrä kasvaa samassa mittakaavassa. Tietosisällön laajeneminen ei automaattisesti paranna tiedon laatua sillä viranomaisille välitetty suurempi tietomassa, jota usein tulee jälkikäteen korjata ja päivittää vastaamaan esimerkiksi toteutuneita transaktioita, johtaa lisääntyneisiin selvityspyyntöihin ja sellaisiin raportointikorjauksiin, joilla ei ole fiskaalista merkitystä.
Kaupan liitto kiinnittää myös huomiota siihen, että toteutusvaihtoehtojen arvioinnissa luvussa 4 ei ole lainkaan huomioitu, miten eri viranomaisraportoinnissa tarvittavia tietoja tuotetaan yrityksissä käytännössä ja millaisia prosessuaalisia haasteita käsiteltyjen vaihtoehtojen osalta syntyy. Tämä antaa vahvan viitteen siitä, että selvityksessä on pohjimmiltaan kyse viranomaistarpeista ja niiden täyttämisestä.
Jatkovalmistelussa huomioitavat keskeiset seikat
Kaupan liitto kannattaa sen selvittämistä, miten viranomaisten keskinäistä tiedonvälitystä voidaan kehittää ilman lausunnolla olevan selvityksen esittämiä yrityselämälle haitallisia ja kalliita uudistuksia. Kaupan liitto pitää oleellisen tärkeänä, että selvityksessä esitellyn keskitetyn tiedonvälityksen mallin valmistelu keskeytetään.
Yleisesti ottaen uskottavan selvityksen tulisi nojautua riippumattomiin, ulkopuolisen tahon tuottamiin kustannus-hyötyanalyyseihin, jossa arvioidaan muutoksen taloudelliset vaikutukset erikseen eri kokoisiin ja tyyppisiin yrityksiin, kuten mikroyrityksiin, pk-yrityksiin ja kansainvälisiin suuryrityksiin. Lausuttavana olevan selvityksen omat luvut perustuvat suurelta osin Verohallinnon julkaisemattomiin sisäisiin tutkimuksiin, joita ei voida ulkopuolisesti verifioida.
- Keskitetyn tiedonvälityksen tietovirrat
Huomiot suunnitelluista tietovirroista
Selvitys esittää kolme tietovirtaa: verkkolaskujen tiedot, kirjanpidon ja muistiinpanojen tiedot sekä näitä täydentävät tiedot. Kaupan liitto pitää tietovirtojen laajuutta suhteettomana yrityksille esitettyihin hyötyihin nähden. Tietoa ei tule kerätä pelkästään ”hyvä tietää” -periaatteella. Esimerkiksi selvityksen mukaisilla tilikohtaisilla tiedoilla ei voida katsoa olevan välitöntä verotukseen liittyvää perustetta.
Verkkolaskujen tietovirta on perusteltu siltä osin kuin se toteuttaa ViDA-direktiivin EU:n sisäistä rajat ylittävää raportointivelvoitetta. Kotimaan liiketoimien sisällyttäminen tietovirtoihin ei kuitenkaan perustu direktiivivelvoitteeseen ja merkitsisi yrityksille uutta merkittävää raportointirasitetta.
Kirjanpitoa täydentävien tietojen tietovirran sisältö ja kustannukset on selvityksessä siirretty jatkotyöhön. Kaupan liitto pitää erikoisena, että lausunnolle pyydetään kokonaisuutta, jonka yhden tietovirran sisältö ja kustannukset ovat vielä kokonaan määrittelemättä.
Kaupan liitto huomauttaa, kuinka uusia veroraportointivelvoitteita lanseerataan edelleen eri formaateissa ja eri kanaviin: maakohtainen voittoraportointi (CbC) toimitetaan XML-muodossa Ilmoitin.fi-palveluun, mutta täysin samaan dataan perustuva julkinen CbC on rekisteröitävä PRH:lle iXBRL-muodossa, ja Pillar 2 -raportointi puolestaan toimitetaan XML-muodossa OmaVeroon. Lausuttavana oleva viranomaisraportoinnin -hanke (jatkossa Virta) ei esitä ratkaisua tälle raportoitavan tiedon hajaantumiselle.
Selvityksessä ei myöskään ole huomioitu, mitä tarkoittaisi yritysten työtaakan kannalta se, kun raportoitavan tiedon kokoaminen ja validointi ei enää jakautuisi ajallisesti sekä organisaation eri asiantuntijatahojen kesken, vaan yrityksen pitäisi pystyä kokoamaan ja validoimaan kerralla iso massa erilaista ja eri lainsäädäntöihin perustuvaa tietoa. Nykyisissä prosesseissa ilmoittamisen ajallinen porrastuminen on hallinnollinen etu, ei haitta.
Tiedon standardointi ja rakenteinen muoto — arvonlisäveroraportointi
Arvonlisäveroraportoinnin osalta selvityksen ehdotus merkitsisi Kaupan liiton arvion mukaan raportointivelvollisuuden räjähdysmäistä kasvua. Nykyisellä kuukausittaisella arvonlisäveroilmoituksella yritykset täyttävät enintään 16 tietokenttää. Verohallinnon selvityksen ehdotuksen mukaan tietosisältölistaus sisältäisi 100–250 tiliä. Arvonlisäveroseurantakoodeja olisi suunnitelman mukaan 35 ja seurattavia verokantoja 5 (yleinen, alennetut, nolla ja veroton), jolloin seurattavia kombinaatioita olisi 35 × 5 = 175. Raportoitavien tietokenttien kokonaismäärä olisi tällöin 17 500–43 750. Selvityksen luonnehdinta tietosisällön kasvusta ”joiltakin osin yksityiskohtaisemmaksi” on ehdotettujen muutosten suuruusluokan vakavaa vähättelyä.
Selvityksessä esitetty arvonlisäveroraportoinnin tekninen toteutettavuus on kyseenalainen. SAP-ympäristöissä ja vastaavissa suuryritysten ERP-järjestelmissä arvonlisäveron vakioraportit eivät olisi enää suoraan käytettävissä ilmoittamisen perusteena. Arvonlisälaskelma ja -raportointitoiminnallisuus pitäisi rakentaa kokonaan uudelleen. Käytännön ongelmaksi muodostuisi erityisesti veron perusteen ns. mäppääminen pääkirjatileiltä viitetilikartan tileille: suoritettavan arvonlisäveron tileille kirjatuissa tositteissa ei ole tietoa, miltä tililtä arvonlisävero on peräisin. Samalla tositteella voi olla useammalta tuloslaskelmatililtä muodostuvaa suoritettavaa veroa. Jos tuloslaskelmatileiltä lähdettäisiin rakentamaan uutta arvonlisäveroilmoitusta, johon tileittäin ja verokodeittain lasketaan veronperusteesta veron määrä, tämä aiheuttaisi eroa tosiasiallisiin suoritettaviin arvonlisäveroihin nähden muun muassa pyöristyksistä johtuen.
Selvitys ei myöskään huomioi tilanteita, joissa arvonlisäverollisia myyntejä sisältyy tuloslaskelmalla lähes mille tahansa tilille. Ei yksinomaan vain liikevaihtoon tai liiketoiminnan muihin tuottoihin. Esimerkiksi arvonlisäverotuksessa myynteinä käsiteltävät kulujen edelleenveloitukset sisältyvät tyypillisesti kirjanpidon kulutileille. Tämä laajentaisi raportoitavaa tietosisältöä huomattavasti nykyiseen verrattuna. Selvityksestä ei myöskään käy ilmi, miten arvonlisäverotukseen sisältymättömien myyntien tai sellaisten kulujen raportointi perusteltaisiin, joihin liittyen ei vähennetä arvonlisäveroa.
Selvitys ei huomioi yrityksen tai jonkin sen liiketoiminnan verollisuusasteen vaikutusta. Kun verollisuusaste on alle 100 prosenttia, kulujen arvonlisäverot kirjataan kirjanpitoon ensin täysimääräisesti, ja verollisuusasteesta johtuva vähennettävän arvonlisäveron oikaisu tehdään jälkikäteisenä laskelmana. Isoimmissa yhtiöissä nämä oikaisut tehdään kirjanpidon ulkopuolisen laskennan perusteella ja kirjataan kirjanpidossa kuluksi yhtenä kokonaissummana. Sama koskee konsernin rahoitustoiminnosta johtuvia rajoituksia emoyhtiön yleiskulujen arvonlisäveron vähennyksiin: laskelmat tehdään kirjanpidon ulkopuolella ja laskelman perusteella vähennyskelvoton summa oikaistaan arvonlisäveroilmoituksen vähennettävistä veroista. Ehdotettu tilikohtainen raportointi ei sovellu tähän tarkoitukseen.
Selvityksen väite, jonka mukaan arvonlisäverotusta koskevat tiedot voisivat siirtyä automaattisesti liiketoimintatositteesta kirjanpitoon, on teknisesti virheellinen. Laskumerkinnöistä ei voi vetää johtopäätöksiä tapahtuman arvonlisäverokäsittelystä. Ostolaskulla voi näkyä arvonlisävero 25,5 prosenttia, mutta kulu voi silti olla vähennykseen oikeuttamaton, koska se liittyy verottomaan toimintaan, henkilökuntaetuihin tai edustukseen. Oikean arvonlisäverokäsittelyn määrittäminen edellyttää tietoa siitä, missä tarkoituksessa kulu on syntynyt — tätä tietoa ei voi johtaa automaattisesti laskun tiedoista tai kirjanpidon tileiltä.
Verohallinnon tavoite määritellä arvonlisäveron seurantakohteet lainsäädännön perusteella tarkoittaisi suuryrityksissä kahden rinnakkaisen arvonlisäverokoodiston ylläpitoa: yrityksen omat koodit kumpuavat liiketoiminnan tarpeista ja ne pitäisi mäpätä viranomaisen käyttämiin seurantakohteisiin. Lisäksi on otettava huomioon, että arvonlisäveroseurantakohteet pitää löytyä myös vanhoille arvonlisäkannoille, koska vanhoilla kannoilla myytyjen tuotteiden palautuksia, ostojen hyvityksiä ja takautuvia korjauksia voi tulla vielä vuosia arvonlisäkannan muutoksen jälkeen.
Tiedon standardointi ja rakenteinen muoto — tuloveroraportointi
Tuloveroraportoinnin osalta ehdotettujen muutosten myötä jo nykyisellään pitkälle automatisoidut tuloveroilmoittamisen prosessit menisivät yrityksissä kokonaan uusiksi. Muutos vaatisi erittäin paljon muutoksia prosesseihin ja järjestelmiin sekä liittymien rakentamista, jotta raportointi olisi ylipäätään mahdollista. Suuryritysten tarpeisiin ei ole tällä hetkellä markkinoilla valmiita ohjelmistoja vastaamaan ehdotetun velvoitteen mukanaan tuomiin haasteisiin.
Nykyisissä toimivissa järjestelmissä syntyy audit trail kirjanpidon tilikohtaiselta tulokselta ja taseelta veroilmoitukselle. Järjestelmiin on rakennettu dokumentaatio kirjanpidon tietoihin manuaalisesti tehtävistä oikaisuista sekä lokitieto kaikista ilmoituksen laadinnan yhteydessä tehdyistä muutoksista. Järjestelmissä on kontrolleja ja tarkistuksia tietojen sisäisen koherenttiuden varmistamiseksi, ja niissä voi tarkastella aikasarjoja ja vertailla eri vuosien ilmoituksia keskenään. Nämä vakiintuneet, toimivat ratkaisut romuttuisivat ehdotetun uudistuksen myötä tarpeettomasti.
Kaupan liitto kiinnittää huomiota siihen, ettei selvitys huomioi kirjanpidon ja tilinpäätöksen välisiä niin sanottuja ”late adjustments” -kirjauksia, joilla tarkoitetaan tilikauden päättymisen jälkeen kirjattavia eriä, jotka menevät kirjanpidossa seuraavalle vuodelle, mutta kohdistetaan tilinpäätöksessä päättyneelle vuodelle.
Ehdotuksessa ei ole huomioitu kirjanpidon ja verotuksen ajoituseroja yleisemmin: kirjanpitoon sisältyvät erät, jotka tuloutuvat tai vähennetään verotuksessa eri aikaan kuin kirjanpidossa, aiheuttavat pysyvän haasteen automaatiolle. Merkittävä osa sekä tulovero- että arvonlisäilmoittamiseen liittyvästä manuaalisesta työstä liittyy nimenomaan näihin kirjanpidon ja verotuksen eroihin, eikä tämä työ poistu, vaikka yritykset raportoisivat kirjanpidon tietoja laajemmin tai reaaliaikaisemmin.
Selvitys ei käsittele sitä, miten ehdotetussa mallissa annettaisiin vapaamuotoisia selvityksiä tuloveroilmoituksen eristä. Kaupan liitto pitää tärkeänä, että yrityksillä säilyy jatkossakin mahdollisuus antaa vapaamuotoisia selvityksiä, koska kirjanpidon tiedot ja niitä täydentävät tiedot eivät aina yksinään riitä tilikauden tapahtumien tul
overokäsittelyn määrittämiseen. Myöskään se, miten rajapinnan kautta raportoidaan kirjanpidon ulkopuoliset veronalaiset tulot ja vähennyskelpoiset menot, ei käy selvityksestä ilmi.
Selvitys esittää XBRL GL -standardia kirjanpidon tietojen tekniseksi vakiointitavaksi, kun taas PRH:lle toimitettava digitaalinen tilinpäätös perustuu iXBRL-standardiin. Kahden eri standardin rinnakkainen ylläpito kasvattaa yritysten kustannuksia perusteettomasti.
Muut tietovirrat ja käyttötarkoitukset
Kaupan liitto pitää selvänä, että mahdolliset uudet tiedon hyödyntäjät edellyttävät aina erillistä lainsäädäntöä, jossa viranomaisen oikeutus saada tietoa arvioidaan suhteellisuusperiaatteen ja muiden oikeusperiaatteiden mukaisesti.
Kaupan liitto nostaa esiin konkreettisen toimenpiteen päällekkäisen raportoinnin vähentämiseksi, joka ei edellytä uutta järjestelmää: Suomessa tulisi poistaa verotukselliset esteet IFRS-standardin soveltamiselle erillisyhtiöiden tilinpäätöksissä. Tällä hetkellä pörssiyritysten on laadittava rinnakkain sekä FAS:n että IFRS:n mukainen raportointi. Ilman verotuksellisia esteitä pelkkä IFRS-raportointi riittäisi, mikä vähentäisi merkittävästi päällekkäistä raportointia ilman uusia järjestelmiä tai investointeja.
- Keskitetyn tiedonvälityksen vaikutukset
Hyödyt suhteessa tavoitteisiin
Selvitys nimeää uudistuksen keskeisiksi tavoitteiksi hallinnollisen taakan keventämisen, yhden luukun ja yhden kerran periaatteen, automaation ja rakenteisen tiedon, julkisen hallinnon tehokkuuden sekä kansallisen ja skaalautuvan ratkaisun. Kaupan liiton arvio on, ettei ehdotettu malli toteuta näitä tavoitteita esitetyssä laajuudessa ja että useimpien tavoitteiden kohdalla tosiasiallinen vaikutus olisi päinvastainen kuin luvattu. Yritysten hallinnollinen taakka ei kevene lyhyellä eikä keskipitkällä aikavälillä, vaan kasvaa. Ilmoitettava tietosisältö on nykyistä raportointia yksityiskohtaisempaa ja laajempaa. Yrityksille syntyy uusia velvoitteita muuntimien rakentamisen, ylläpidon ja koulutuksen muodossa.
Viitetilikartta ja muuntimet eivät itsessään estä virheitä tai takaa tietojen vertailukelpoisuutta. Suurilla konserneilla on monimutkaiset ERP- ja tilikarttarakenteet, joiden muuntaminen lisää teknistä kompleksisuutta ja kustannuksia sen sijaan että vähentäisi niitä. Lisäksi osa viranomaisten selvityspyynnöistä koskee aineistoja, joita ei voida rakenteistaa, kuten vapaamuotoisia selvityksiä ja harkinnanvaraisia eriä.
Veroilmoittamiseen liittyvä manuaalinen työ ei nykyäänkään liity työvaiheisiin, jotka olisivat suoraan automatisoitavissa. Manuaalista työtä aiheuttavat viranomaisten erilaiset määritelmät, tulkintatilanteet, harkinnanvaraiset erät, kirjanpidon ulkopuolisten tietojen kokoaminen ja laskelmien tekeminen. Myöskään kontrollien ja ilmoitettavan tiedon validoinnin tarve ei katoaisi muutoksen myötä. Kontrolleista on mahdoton tinkiä, sillä vastuu veroilmoituksen oikeellisuudesta on yrityksellä ja virheistä voidaan määrätä seuraamusmaksuja. Jos tietomassan laajuuden tai reaaliaikaisuuden takia kontrolleista joudutaan tinkimään, heikkenee tiedon laatu ja jälkikäteisten korjausten määrä kasvaa. Keskeneräisen tiedon tulkinta tulee Kaupan liiton arvion mukaan lisäämään viranomaiskyselyitä. Tilikohtainen summatieto ei myöskään mahdollista sellaista liiketoiminta-analyysiä, jota Verohallinnon oletetaan hyödyntävän, eikä se vastaa Tilastokeskuksen yksityiskohtaisiin tietotarpeisiin.
Kaupan liitto korostaa, että julkisen hallinnon tehokkuutta voidaan kehittää tehokkaammin viranomaisten välistä tiedonvaihtoa tehostamalla sen sijaan että rakennetaan uusi rekisteri yritysten kustannuksella.
Kustannukset suhteessa tavoitteisiin
Selvityksen kokonaiskustannusarvio yrityksille on noin 41,4 miljoonaa euroa. Kaupan liitto pitää tätä arviota järjestelmällisesti aliarvioituna. Ensinnäkin arvio ei sisällä ViDA-direktiivin toimeenpanosta aiheutuvia kustannuksia eikä kirjanpitoa täydentävän tietovirran kustannuksia — molemmat on siirretty jatkotyöhön. Toiseksi arvio perustuu Verohallinnon omiin julkaisemattomiin kyselyihin. Kolmanneksi arvio olettaa ohjelmistotalojen pystyvän tekemään muutokset laajalti keskitetysti, mikä ei pidä paikkaansa ERP-ympäristöissä toimivilla suurilla yrityksillä. Neljänneksi arvio ei sisällä perehdyttämis-, prosessimuutos- ja koulutuskustannuksia.
Suuryritysten näkökulmasta kustannustekijät ovat erityisen merkittäviä. Ehdotettu viranomaistilikartta olisi rinnakkainen yhtiön kirjanpitoa ja liiketoiminnan tarpeita varten käyttämille tilikartoille, joita isoimmissa yrityksissä voi olla useita: esimerkiksi FAS- ja IFRS-kirjanpito rinnakkain sekä lokaali raportointi ja konserniraportointi erikseen. Ylimääräisen viranomaistilikartan ylläpito ei olisi mahdollista suuryrityksen kirjanpitojärjestelmissä, vaan yritykset tarvitsisivat erillistä ohjelmistoa, joka mäppäisi kirjanpidon tilikartalta tietoja viranomaistilikartalle. Tämä tarkoittaa investointia kokonaan uusiin järjestelmiin.
Selvitys myöntää, että joidenkin ilmoitusvelvollisten hallinnollinen taakka voi kasvaa pysyvästi. Tätä joukkoa ei kuitenkaan ole arvioitu. Lisäksi selvitys tunnistaa riskin siitä, että ohjelmistossa oleva virhe aiheuttaa laaja-alaisia virheitä useille ilmoitusvelvollisille samanaikaisesti — tätä riskiä ei ole laskettu mukaan kustannuksiin.
Muut huomiot uudistuksen vaikutuksista
Kaupan liitto pitää erikoisena, että pörssilistattujen yhtiöiden osalta selvityksessä on jätetty täysin huomioimatta arvopaperimarkkinalain asettama rajoite. Pörssiyhtiö ei voi raportoida julkaisemattomia tulostietojaan. Ehdotettu kuukausittainen tulo- ja kulutietojen raportointi ei siten olisi pörssilistatuille yhtiöille mahdollista. Selvityksen luku 7.10 sisäpiiritietoa koskevasta sääntelystä ei ole lainkaan riittävä vastaamaan arvopaperimarkkinalain asettamiin vaatimuksiin, eikä selvitys esitä ratkaisua tähän ristiriitaan.
Tietoturvan ja liikesalaisuuksien osalta selvitys on riittämätön. Kirjanpidon tilitasoinen tieto paljastaa kaupan alalla myynti- ja ostoprofiilin, tavarantoimittajarakenteen ja kustannusdynamiikan, joista voidaan johtaa kilpailullisesti merkittävää tietoa. Kun rekisterinpitäjänä toimii Verohallinto ja tiedon hyödyntäjien joukko voi laajentua vaiheittain, yrityksillä ei ole tosiasiallista kontrollia tietojensa käyttöön. Yhteiskäyttöiseen järjestelmään kohdistuva tietomurto tai sisäinen väärinkäyttö aiheuttaisi laaja-alaisia vahinkoja.
- Vaiheistus, riippuvuudet ja aikataulu
Kaupan liitto pitää selvityksessä esitettyä käyttöönottoaikataulua, järjestelmän rakentaminen 2028–2030, epärealistisena ottaen huomioon ratkaisematta olevien kysymysten laajuuden.
Teknisen toteutuksen osalta kaksi vuotta on erittäin lyhyt aika siihen nähden, kuinka suurista muutoksista on kyse suuryritysten järjestelmissä. Yritysten lähettävissä järjestelmissä tarvittava kyvykkyys validoida, lokittaa ja versioida lähetettyjä ilmoituksia on haastavaa toteuttaa, jos ei ole valmiita sovelluksia reaaliaikaiseen ilmoittamiseen, uuteen arvonlisäveroilmoittamiseen ja tuloveroilmoittamisen korvaavaan ilmoittamiseen. Tekninen rajapinta, mitä kautta tiedot toimitettaisiin, pitäisi olla hyvissä ajoin selvillä, jotta sitä pystytään testaamaan. Riippuen siitä, mitkä rajapinnat ovat käytettävissä, työmäärä voi vaihdella erittäin paljon, ja osaamistasovaade uuden rajapinnan käyttöönottoon voi olla korkea. Osaavista henkilöistä voi tulla pulaa koko toimialalla samanaikaisesti, kun useat yritykset kilpailevat samoista resursseista.
Kaupan liitto korostaa, että kyseessä ei ole ainoastaan tekninen järjestelmämuutos. Muutos koskettaisi merkittävissä määrin taloushallinnon prosesseja ja näitä hoitavaa organisaatiota. Kyvykkyyksien varmistamiselle ja rakentamiselle vastaamaan uusia raportointivaatimuksia tulisi varata siirtymäaikaa huomattavasti enemmän kuin selvitys esittää.
Kaupan liitto pitää oleellisen tärkeänä, että viranomaisraportoinnin kehittämisessä fokusoidutaan yhden luukun ja yhden kerran periaatteiden edistämiseen niin, että yritysten hallinnollinen taakka ja kustannukset aidosti vähenevät niiden moninkertaistumisen sijasta. Näin voidaan välttää sellaisten Suomen yrityselämälle vahingollisten viranomaistavoitteiden edistäminen, joita Verohallinnon lausunnolla oleva selvitys edustaa. Kaupan liiton mukaan virta -hankeen sijasta julkista keskustelu tulee käydä ViDA-direktiivin kansallisesta implementoinnista, jota parhaillaan selvitetään valtiovarainministeriön toimesta.
Kunnioittavasti
KAUPAN LIITTO
Kari Luoto Toni Jääskeläinen
toimitusjohtaja johtava asiantuntija