Kiinasta tulevat pakettimäärät ovat olleet isoissa otsikoissa tänäkin alkuvuonna. Someraivo nostattaa tunteita niin kuluttajissa kuin kauppiaissakin. Toiset närkästyvät Suomen Postin subventioista Kiinalle ja haluavat nostaa kuljetusten kustannukset markkinatasolle. Toiset ovat sitä mieltä, että pitäähän kansalaisen edes jostain saada vispilänsä halvalla ilman toimituskulua.

Populistiset otsikoinnit kuitenkin unohtavat avata, mistä ihan oikeasti on kysymys. Kyse ei ole Postin saamattomuudesta vaan kansainvälisistä valtiosopimuksista. Someraivo on täysin aiheellista, mutta jotta se osataan kohdistaa oikein, on syytä ymmärtää kokonaisuus!

Hyvä kollegani Varustelekan Valtias Valtteri kirjoitti taannoin aiheesta ja summasi lyhyesti tilanteen:

"Kiinalaiset lähettävät tavaransa kirjeinä siksi, että Maailman postiliiton mukaan Kiina on kehitysmaa. Siksi me länsimaiset kehittyneet maat joudumme hoitamaan Kiinasta tulevien kirjeiden jakelun täällä perille asiakkaan postilaatikkoon melkein ilmaiseksi. Kirjeiden käyttö verkkokaupan jakeluvälineenä on siis kiinalaisten häikäilemätöntä kehitysmaiden tuen hyväksikäyttöä.”

Postin Noora Laaksosen (Head of International Business) mukaan: "Tänä vuonna on tullut korotus, mutta se ei edelleenkään kata kustannuksia. Aihe aiheuttaa miljoonatappiot Postille.” Noora muistuttaa, että suomalaisten ostot Kiinasta vain lisääntyvät, ja vuonna 2017 toimitettiin 15 miljoonaa Kiinasta tullutta kirjettä suomalaisille. Tämän voi laittaa perspektiiviin, kun huomioidaan Suomessa toimitetun yhteensä 37 miljoonaa pakettia vuonna 2017.

Maailman postiliitto ja tariffijärjestelmä

Nykyistä kansainvälistä posti- ja tariffijärjestelmää ylläpitää ja valvoo Maailman postiliitto, joka on YK:n alainen järjestö. Jokainen YK:n jäsenvaltio on osa järjestelmää.

1950-luvulla asiat olivat toisin. Raha ei liikkunut postien välillä. Maat katsoivat, että jokainen toimittaa kirjeet perille ja vastavuoroisesti näin tehdään myös toisaalla. Pian kuitenkin kävi selväksi, että volyymit maiden välillä eivät ole samoja molempiin suuntiin. 1969 syntyi tariffijärjestelmä korjaamaan kulujen jakoa suhteessa volyymeihin.

Tätä järjestelmään jatkokehitettiin isosti viimeksi 1990-luvun alussa. Ja kehitysmaiden tukemiseksi tariffien (terminal dues) suuruus suhteutettiin lähettävän maan elintasoon. Näin Kiina maksaisi Suomelle vähemmän kirjeen toimittamisesta perille kuin Suomi Kiinalle vastakirjeestä.

1990-luvun alussa ei ollut verkkokauppaa, ei mobiiliostamista eikä Ali Expressiä. Kirje oli kirje − mustetta paperilla. Nykyinen järjestelmä perustuu tuohon aikaan.

Maailman postiliitto osana YK:ta ei ole kvartaalitalouden leija. Valtiosopimuksia ei muutella viikoittain. Päätöksentekosykli on neljä vuotta. Se on elinikä verkkokaupalle!

Suomalaisen verkkokauppiaan euro on 24 senttiä

Posti ei kerro absoluuttista hintatasoa Kiinan ja Suomen välisessä kirjeliikenteessä. Samaa linjaa noudatetaan laajemminkin Euroopassa. Yhdysvaltojen osalta vertailutietoa kuitenkin on.

Yhdysvaltalaiselle logistiikkatoimijalle on siis neljä kertaa kalliimpaa lähettää kirje Kiinaan kuin Kiinasta Yhdysvaltoihin. Nyt olettakaamme (koska tarkempaa tietoa ei Posti ulos anna), että sama suhde pätee Kiinan ja Euroopan välisiin tariffeihin. Kiina siis maksaa Saksalle (oletetusti) neljä kertaa alhaisemman korvauksen kirjeen perille toimittamisesta kuin mitä Suomen Posti joutuu Saksalle maksamaan.

Suomalaisella kauppiaalla on siis nelinkertainen haaste kansainvälistyä Euroopan sisämarkkinoilla verrattuna Ali Express -kauppiaaseen. Keski-Euroopan markkinoilla eurooppalaisen verkkokauppiaan euro on 24 senttiä verrattuna kiinalaiseen.

Mitä pitäisi tehdä?

Useimpien mielestä Postin ja valtion tulisi yksinkertaisesti lopettaa Kiinan tukeminen. Valtiosopimusten rikkominen ei kuitenkaan ole kovin realistinen skenaario. Mitä sitten pitäisi tehdä?

Lobbaus

Noora Laaksosen mukaan ”lobbaus on pitkä tie − mutta sitä tehdään”. Samassa linjassa on myös Kaupan Liitto, joka yhteistyössä Ruotsin ja Tanskan kaupan alan liittojen kanssa on allekirjoittanut omat vetoomuksensa Maailman postiliitolle. Seuraavia uusia linjauksia kuitenkin tehdään vasta muutaman vuoden kuluttua, joten kauppiaan näkökulmasta on keksittävä muuta.

Postin oman työn kehittäminen

Kansallisen kustannuksen maltillistaminen on Postin ensisijainen tavoite, kun pian kymmenien miljoonien kirjelähetykset tulee toimittaa perille mahdollisimman kustannustehokkaasti. Ja tätä työtä tehdään.

Lohtu on kuitenkin laiha kauppiaan kannalta, sillä se ei muuta tilannetta. Häviäjä on edelleen kauppias.

Kotimaisen kaupankäynnin kehittäminen

Jokainen kauppias voi kuitenkin ymmärtää ja kohdata realiteetit. Ilmainen toimitus on kansainvälisen verkkokaupan arkipäivää. Jokaisen kauppiaan tulee katsoa omaa toimintaansa ja pohtia, vastaako hän itse markkinan kysyntään?

Jokainen meistä tietää, ettei ilmaista logistiikkaa ole olemassakaan. Tuotteistaminen ja paketointi ovat jokaisen verkkoliiketoimintaa harjoittavan tehtäviä. Mikäli asiakkaat haluavat hinnoittelulle selkeyttä ja yhden hinnan tuotteelle, tulisi se lähtökohtaisesti tarjota.

Kiinasta tulevien kirjeiden matka kestää kauan eikä seurattavuutta ole. Jokainen suomalainen pakettikauppaa harjoittava verkkokauppias on palvelutasossaan edellä kiinalaista. Synkistelyyn ei ole syytä. Sen sijaan on monta syytä olla parempi ja asiakaslähtöisempi.

Toimituskulu on vain pieni osa kauppaa. Uskottavuus, palvelevuus, oikeat tuotteet ja asiakkaan kohtaaminen ovat kotimaisen kauppiaan menestyksen kulmakiviä. Tehdään nämä asiat jatkossa entistäkin paremmin!

Mika Niemi on Edututor Oy:n toimitusjohtaja ja Kaupan liiton hallituksen jäsen.