Kysymys on Alkon monopolista, ei alkoholista
Hallitus antoi eduskunnalle esityksen uudesta alkoholilaista – viimein. Sen yksi tärkeimmistä uudistuksista on, että 5,5 prosentin vahvuiset alkoholit voisivat tulla myyntiin päivittäistavarakaupoissa. Se tarkoittaa pääasiassa A-oluita ja lonkeroita. Paljon puhuttujen limuviinojen osuus on häviävän pieni, vaikka ne varastavatkin monesti pääosan julkisuudessa.
Lakiesitys on nostanut keskustelun, jossa maalaillaan uhkakuvia alkoholin käytön ja alkoholihaittojen merkittävästä lisääntymisestä. Erityisesti on oltu huolissaan nuorisosta.
Keskustelu on kuljetettu taitavasti alkoholihaittoihin ja mitä mielikuvituksellisimpiin asioihin alkoholipurukumista lähtien. Uudistuksen vastustajilta tämä on ollut taitava veto, koska se on siirtänyt huomion pois kaikkein tärkeimmästä asiasta: Alkon monopolista.
Kannattaa huomata, että uudistuksesta ei vastusteta kuin sitä osaa, joka toisi Alkolle kilpailua. Sen sijaan Alkon omaa myyntiä voidaan kasvattaa, ja ravintolat saavat merkittäviä vapautuksia.
Alkon monopoli kestää sen, että A-olutta ja lonkeroa voidaan myydä myös pt-kaupassa. Sen sijaan pelkona on, että jos siitä ei seuraakaan kulutuksen raju kasvu, vaan hyvin maltillinen kasvu, ja vielä kaiken lisäksi alkoholin matkustajatuonnin määrän merkittävä lasku. A-olut on matkustajatuonnin ylivoimaisesti suurin tuote.
Jos synkät ennusteet eivät toteutuisikaan, sen jälkeen käynnistyisi heti keskustelu viinien myynnin sallimisesta ruokakaupoissa. Sitä Alkon monopoli ei enää kestäisi, vaan EU vaatisi sen jälkeen Alkon monopolin purkamista kokonaan eikä Alkon talouskaan iskusta selviäisi.
Sosiaaliministeriön, THL:n ja Alkon ympärille ryhmittynyt poliitikkojen, virkamiesten ja tukijoiden ryhmä ei voi tätä hyväksyä, koska koko järjestelmä hajoaisi. Se on suurin pelko.
STM omistaa Alkon ja valvoo sitä ja koko alkoholipolitiikkaa. Omistus ja valvonta pitäisi olla eri käsissä jo periaatesyistäkin, mutta niin ei ole. Rakenne ei ole läpinäkyvä ja se nostaa monia kysymyksiä.
Tuntuu oudolta, että THL:n pääjohtaja ja STM:n ylijohtaja voivat olla Alkon hallituksessa. Hallituksen jäsenen tehtävä on valvoa yrityksen etua. Tässä tapauksessa THL:n ja STM:n edustajat vahtivat, että Alkolle ei tule kilpailijoita. Heillä on siihen poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet omien päätoimiensa kautta.
Kysymys on yllättävän herkkä. Suomalaisen monopolin puolustustaisteluun värvättiin keväällä jo Ruotsinkin terveysviranomaiset, ja Systembolaget kommentoi pyytämättä ja yllättäen Suomen uutta lakisesitystä EU-komissiolle hyvin kielteisesti. Ruotsille on tärkeää, että Suomi ei luovu monopolista. Tauti ei saa levitä.
Kansalaisille annetaan se mielikuva, että vastuullinen alkoholipolitiikka vaatii alkoholin vähittäismyyntimonopolin. Peruste on se, että monopoli ei myy tarjoushinnoilla eikä se myy alkoholia niin aktiivisesti kuin markkinoilla toimivat kilpailijat.
Vastuullista alkoholipolitiikkaa voidaan tehdä riippumatta Alkon monopolista. Ruokakaupat ovat onnistuneet keskioluen myynnin omavalvonnassa erittäin hyvin. Miksi ne eivät onnistuisi yhtä hyvin muunkin alkoholin kanssa? Sitä paitsi voidaan laatia erilaista sääntelyä, jolla pidetään huoli siitä, että alkoholista ei tule esimerkiksi ns. sisäänheittotuotetta, myyntiajat ovat kohtuulliset, mainonta pysyy järkevänä jne.
Keskustelu monopolin tarpeellisuudesta on kuitenkin jo liikkeellä. Islannissa parlamentti hylkäsi alkoholimonopolin purkamisen, mutta lakiehdotus on tehty uudelleen. Islantiin matkustaa yhä enemmän turisteja ja heidän parempi palvelunsa vaatii uudenlaista alkoholilainsäädäntöä.
Suomessakin on kysymys uudesta lainsäädännöstä ja uudesta sääntelystä. Alkoholimyynnin vapauttaminen on väärä termi.
Kirjoittaja on Kaupan liiton toimitusjohtaja.
