Uudenvuoden raketit ja tinakengät – muistoja ja perinteitä vuosisatojen takaa

Jouluun ja vuodenvaihteeseen liittyy meillä jokaisella muistoja lapsuudesta saakka. Itselleni rakkain muisto ei liity tinan valamiseen tai raketteihin – nekin ovat toki kuuluneet perinteisiin – vaan  tähtisädetikkujen polttamiseen. Se valo, joka hetken säkenöi ihmeellisen kirkkaana jo kuivahtaneen metsäkuusen oksalla, on jäänyt lähtemättömästi verkkokalvoilleni. Mielessä läikähti aivan uudestaan, kun näin saman riemun oman lapseni silmissä, kun hän pappansa kanssa poltti sädetikkua ensimmäistä kertaa. Enää ei söhrätty sisällä, turvallisuussyistä, vaan lumihangessa ulkona. Oi niitä aikoja.

Tinaa on valettu uuden vuoden juhlissa Suomessa jo 1700-luvulta asti, ja lähes yhtä pitkälle historiaan ulottuu ilotuliteperinne. Perinteisissä tinakengissä on paljon lyijyä. Ne ovat lainsäädännön näkökulmasta kemikaaleja, joita tulee käsitellä pakkauksessa olevien ohjeiden mukaisesti. Käytettyinäkin ne pitää muistaa hävittää ongelmajätteenä. Valetut tinat eivät siis kuulu keittiön roskapussiin tavallisen talousjätteen sekaan. Tämä on ollut tiedossa jo pitkään, mutta näin sesongin alla asiasta muistuttaminen lienee paikallaan.

Tinakenkiä saa aivan laillisesti myydä vielä tänä vuonna kaupoissa, mutta uusi lyijyn luokitus estää myymisen tulevaisuudessa; lyijyn tiedetään olevan vaarallista ihmisen terveydelle, jos aineelle altistuu. Tinakenkien pakkauksissa valmistaja kertoo merkinnöillä vaaroista ja ohjeistaa käsittelemään tuotetta turvallisesti. Tässä kohtaa toivon, että tieto ei liikaa lisäisi tuskaa, vaan ohjaisi meidät kaikki olemaan huolellisia tinan valamisen yhteydessä ja huolehtimaan tinat pois pikkulasten ulottuvilta – ja aikanaan ongelmajätteisiin.

Sitten vielä ne raketit. Kukapa ei olisi kuunnellut jokavuotista pauketta ja joskus katsellut naapurista taivaalle ammuttua väriloistoa. Tälläkin perinteellä on luonnollisesti kannattajansa ja vastustajansa. Huolellisuus ja määräysten noudattaminen ovat ilotulitteiden käsittelyssä A ja O. Riittävästi ikää ja suojalasit. Ainakin näistä kannattaa muistuttaa, että ensi vuoden alussa olisi otsikoissa huonojen uutisten sijasta ”komeita tilastoja” ja päivystävillä kirurgeilla vähän hommia.

On aina mukavampi lopettaa hyviin tunnelmiin. Tuleva joulu ja uusi vuosi olkoot yhä edelleen valon ja lämpimän tunnelman juhlia pimeyden keskellä, vaikka tinakengät sulavat tulevaisuudessa enää vain suomipopissa ja omissa muistoissa. Käsitellään tinakenkiä ja raketteja tänäkin vuonna huolellisesti ja siirretään tinamöykyt ennusmerkkien lukemisen jälkeen koristehyllyyn.

Kirjoittaja on Kaupan liiton kemikaaliasiantuntija.