Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi jätelain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/538/2019

Kaupan liiton lausunto, jätetty Lausuntopalveluun 1.6.2020

Yleiset velvollisuudet ja periaatteet (luku 2)

JL 11a§: Uudelleenkäytön valmistelun edistäminen: Kannatamme vahvasti luonnoksen kirjausta, että uudelleenkäytön valmistelua harjoittavat yritykset saavat hyödyntää jätettä vain, jos kunta, tuottaja tai muu taho ei sitä itse tee. Ns. kermankuorinnan mahdollisuutta ei tule sallia eikä sitä saa säädöksillä myöskään mahdollistaa. On myös tärkeää, että jätteen luovuttaja voi periä uudelleenkäytön valmistelua harjoittavalta yritykseltä kustannustehokkaasta keräyksestä aiheutuneet kustannukset.

Tuottajavastuu ja juomapakkaukset (luvut 6 ja 7)

JL 46§: Tuottajan vastuu jätehuollosta ja sen kustannuksista: On erittäin tärkeää, että tuottajavastuu laajennetaan koskemaan ulkomaisia etäkauppaa harjoittavia yrityksiä. Lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi valvovalle viranomaiselle on taattava riittävät resurssit ja luotettavat tietolähteet asian valvontaan. Näin tuottajille ei aiheudu kohtuutonta kustannusrasitetta oman markkinaosuuden ulkopuolelle olevien tuotteiden jätehuollon kustannuksista.

JL 48§: Tuottajavastuu koskee myös etäkaupalla suoraan käyttäjille myytäviä tuotteita: Kiitämme tuottajavastuuvelvoitteen selkeästi kohdistamisesta myös kansainväliseen etäkauppaan, mikä on merkittävä parannus aiempaan verrattuna. Kannatamme tätä vahvasti. Tällä hetkellä EU:n ulkopuoliset verkkokaupat ja -alustat eivät vastaa myymiensä tuotteiden ja näiden pakkausten tuottajavastuusta ja sen toteuttamisen kustannuksista, mikä heikentää Suomessa toimivien yritysten kilpailuasetelmaa entisestään. Tämä lainsäädännön porsaanreikä tulee poistaa.

Olemme kuitenkin erittäin huolissamme, ettei esitysluonnokseen ole sisällytetty kansainvälisille verkkoalustoille, kuten AliExpress, Wish ja Amazon, edelleenkään toissijaista tuottajavastuuvelvoitetta, mikäli alustoilla toimivat yritykset eivät noudata tuottajavastuuvelvoitettaan Suomeen. Globaalisti toimivat verkkoalustat ovat kooltaan niin suuria yrityksiä, että niillä on resursseja seurata, ja vaatia, niiden alustoilla toimivia yrityksiä noudattamaan paikallista ympäristölainsäädäntöä, jos sitä tavaran kohdemaassa edellytetään. Tämä puute heikentää merkittävästi Suomessa toimivien yritysten kilpailukykyä entisestään. Lisäksi se heikentää ehdotuksessa etäkaupalle annettua velvoitetta osallistua tuottajavastuun kustannuksiin, koska tuottajavastuuta valvovalla viranomaiselle asetetaan erittäin haasteellinen valvontatehtävä, jonka verkkoalustat voisivat erittäin helposti itse tehdä. Kansainvälisten verkkoalustojen tulee ehdottomasti itse varmistaa, että niiden kautta etäkauppaa käyvät yritykset ovat hoitaneet kohdemaan tuottajavastuuvelvoitteet.

Ehdotamme seuraavaa lisäystä ehdotuksen 48 §:n:

• JL 48 Tuottajavastuun piiriin kuuluvat tuotteet ja tuottajat
  • Tuottajavastuu koskee [myyntitavasta riippumatta] seuraavia tuotteita ja niitä ammattimaisesti markkinoille saattavia tai etämyynnin kautta suoraan käyttäjille myyviä tuottajia:
  • Verkkoalustalla* on velvollisuus valvoa, että verkkoalustaa käyttävät yritykset vastaavat tuottajavastuuvelvollisuudestaan.
  • Mikäli toiseen valtioon sijoittautunutta etämyyjää ei saada selville tai täyttämään tuottajavastuuvelvollisuuttaan, on sen verkkoalustan, jonka kautta mainittu etämyyjä myy tuotteitaan, vastattava tuottajavastuuvelvollisuudesta tämän puolesta.

*Verkkoalustalla tarkoitetaan sähköistä välitys- tai tallennuspalvelua, jossa kolmannet osapuolet myyvät tuotteita.

JL 48§: Tuottajien tasapuolinen kohtelu

EU:n jätesäädöspaketin täytäntöönpanoa selvittäneen työryhmän mietinnössä (16.9.2019) tunnistettiin tarve edistää tuottajien tasapuolista kohtelua tuottajan koosta riippumatta samoin kuin edistää kaikkien tuottajien osallistumista jätteeksi päätyneiden tuotteiden jätehuollosta aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Tämän takia työryhmä päätyi ehdottamaan pakkausten tuottajavastuun miljoonan euron liikevaihtorajan poistamista. Kannatamme vahvasti jätelakityöryhmän näkemystä asiassa. Asia on siirretty säädettäväksi SUP-direktiivin implementoinnin yhteydessä ja se tulee siinä yhteydessä toteuttaa. Sitä edellyttää myös EU:n jätedirektiivi.

JL 49a-d§: Kuntien ja tuottajayhteisön yhteistoiminta pakkausjätteen kiinteistöittäisessä keräyksessä:

Kannatamme luonnoksessa esitettyä mallia pakkausjätteiden kiinteistöittäisen keräyksen järjestämisestä kuntien ja tuottajien yhteistoimintana, kun seuraavat ehdot täyttyvät:

• Tuottajat vastaavat vähintään 80 %:sta pakkausjätehuollon kokonaiskustannuksia.
• Tuottajat voivat järjestää kiinteistökeräyksen itse, jos keräyksen ehdoista ei päästä sopimukseen kuntien kanssa.

Kiitämme 49§ pykälässä esitettyä tuottajien 80 %:n kustannusvastuuta. Se myös hieman keventää tuottajavastuullisten yritysten kustannustaakkaa, joka kasvaa merkittävästi lakimuutosten myötä.

Pykäläkohtaisten perusteluiden (49a) mukaan viranomainen voisi käyttää tuottajaa kohtaan jätelain 128 §:n mukaista laiminlyönnin oikaisemista ja siihen 129 §:n mukaisesti kytkettyä uhkasakkoa, jos tuottajayhteisön ja kuntien välille ei synny sopimusta 30.6.2021 mennessä. Tuottajiin kohdistuva rankaisu-uhka ei mahdollista tasapuolista neuvottelutilannetta eikä siten ole hyväksyttävissä. Kohta on muutettava siten, että tuottajat järjestävät keräyksen itse 30.6.2024 alkaen, jos sopimusta ei synny.

Kuljetusjärjestelmästä riippumatta operatiivisen työn (logistiikan) tekevät yksityiset kuljetusyritykset. Tämä markkina kasvaa lakiesityksen myötä huomattavasti. Esimerkiksi yrityskiinteistöille tulee uuden lain myötä tiukat bio- ja pakkausjätteiden erilliskeräysvelvoitteet ja yhä useammassa kiinteistössä jätteet lajitellaan jatkossa sekajätteen sijasta useisiin kierrätysastioihin. Näin jätettä kuljettavien ja käsittelevien yksityisten jätehuoltoyritysten täysin vapaa markkina (yritysten ostamien astiatyhjennysten määrä) kasvaa huomattavasti.

JL 51§: Tuottajan tiedotus- ja neuvontavelvollisuus: emme näe kohtuullisena edellyttää tuottajia tiedottamaan ja neuvomaan uudelleenkäyttöä ja uudelleenkäytön valmistelua harjoittavista yrityksistä ja yhteisöistä.

62 §: Tuottajan on liityttävä tuottajayhteisöön tai perustettava sellainen yhdessä muiden tuottajien kanssa: Tärkeä linjaus erityisesti valvovan viranomaisen (Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) näkökulmasta.

JL 62§: Pakkausten tuottajayhteisön toimialan on katettava kaikki pakkausmateriaalit. Uusi hakemus tuottajarekisteriin hyväksymiseksi on tehtävä viimeistään 30.9.2021: Kannatamme vahvasti esitysluonnoksen kirjausta. Tuottajayhteisöjen on muodostettava uskottava ja tehokas neuvottelukumppani yhteistyöhön kuntien kanssa. Tuottajavastuun nykyistä rakennetta voidaan selkiyttää ja yksinkertaistaa huomattavasti esimerkiksi fuusioimalla tuottajayhteisöjä yhdeksi toimijaksi, joka kattaisi kaikki pakkausmateriaalit. Nykyinen, tarpeettoman monimutkainen tuottajayhteisörakenne ei ole enää kustannustehokas.

JL 63§: Tuottajayhteisössä oikeudet ja velvoitteet on jaettava tuottajien kesken tasapuolisesti toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen ja siten, että vältetään kaupan esteet ja kilpailun vääristyminen: kannatamme pykäläkirjausta ja toteamme oikeaksi siihen liittyvät perustelut (s. 81), joiden mukaan ”Tuottajayhteisön hallinto ja päätöksenteko tulisi järjestää siten, että tuottajien todellinen päätösvalta on oikeassa suhteessa näiden maksuvelvoitteisiin.”  

JL 65§: Tuottajayhteisöjen on tarpeellisin yhteistoimin taattava tuottajille mahdollisuus hoitaa eri tuotteita koskevat velvoitteensa yhden toimijan kautta: Kannatamme vahvasti ns. yhden luukun -periaatetta, joka helpottaa yritysten tuottajavastuuvelvoitteiden toteuttamista.

JL 66a (2. momentti): Toiseen valtioon sijoittautunut etämyyjä voi nimetä Suomeen sijoittautuneen valtuutetun edustajan vastaamaan velvoitteistaan Suomessa tai liittyä suoraan hyväksyttyyn tuottajayhteisöön: hyvä ja tarpeellinen etämyynnin vastuun laajentaminen. Jotta pykälä ei jätä mahdollisuutta tuottajavastuun hoitamatta jättämiseen, ehdotamme tiukempaa sanamuotoilua sen kahteen kohteen: ”…on nimettävä…tai liityttävä…”.

Muut jätelain pykälät

JL 117§: Tullin tehtävät: Tullin mahdollisuuksia pysäyttää jätelain vastaisten tuotteiden markkinoille laskeminen ja velvollisuutta luovuttaa tietoa ja tilastoja valvontaviranomaisen käyttöön tuottajavastuun valvonnan tehostamiseksi tulisi lisätä. Tullilla on ainoana viranomaisena käytännössä tiedot markkinoille saatetuista tuotteista ja tuottajista sekä mahdollisuus estää jätelain vastaisten tuotteiden markkinoille laskeminen.

Asetusyhteenveto

VnA pakkausjätteistä 7-8§: Pakkausjätteen kierrätystavoitteita ei pääosin (pl. alumiini) kiristetä kansallisesti: Tuemme vahvasti luonnoksessa esitettyä linjausta. On erittäin tärkeää, että Suomi ei kiristä pakkausjätedirektiivissä asetettuja kierrätystavoitteita kansallisesti samaan aikaan, kun tavoitteiden laskentatavan muuttuminen vaikeuttaa niiden saavuttamista. Lisäksi harvaan asutussa Suomessa tavoitteiden saavuttaminen on vaikeampaa ja aiheuttaa enemmän kustannuksia kuin monissa muissa EU-maissa. Tavoitteiden kansallinen kiristäminen heikentäisi tuottajavastuunsa hoitavien yritysten kilpailukykyä enemmän kuin on direktiivien puolesta välttämätöntä verrattuna vastuunsa hoitamatta jättäviin yrityksiin.

VnA jätteistä 8§: Yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteita ei kiristetä kansallisesti: Tuemme vahvasti luonnoksessa esitettyä linjausta. On erittäin tärkeää, että Suomi ei kiristä jo muutenkin erittäin tiukkoja jätedirektiivissä asetettuja yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteita kansallisesti. Tavoitteiden saavuttaminen on harvaan asutussa Suomessa vaikeampaa ja aiheuttaa enemmän kustannuksia kuin monissa muissa EU-maissa. Tuemme vahvasti luonnoksessa esitettyä linjausta.

VnA jätteistä, pakkausjätteiden erilliskeräysvelvoite: Olemme valmiita tukemaan lakiesityksen mukaista ratkaisua pakkausjätteiden kiinteistöittäisen keräyksen tiukoista velvoiterajoista asuinkiinteistöillä, kun samalla varmistetaan luonnoksen JL 49a-d§:ssä esitetty tuottajien 80 %:n kustannusvastuu ja ao. kohdassa kommentoimamme tuottajien mahdollisuus järjestää pakkausjätteiden keräys asuinkiinteistöiltä itse, ellei sopimusta tuottajien ja kuntien välillä synny.

Lausunnolla olevassa luonnoksessa esitetyt velvoiterajat tuovat pakkaustuottajille merkittävästi lisäkustannuksia, joita voitaisiin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa porrastaa voimakkaammin rajaamalla asuinkiinteistökeräystä. Tämän takia haluamme nostaa harkittavaksi sen, että valtakunnallinen viiden huoneiston velvoiteraja pakkausjätteiden kiinteistöittäisessä keräyksessä tulisi koskemaan ensivaiheessa vain yli 10 000 asukkaan taajamia. Viime vuonna toimineessa jätelakityöryhmässä tämä vaiheittainen eteneminen sai vahvaa kannatusta. Kiristämällä pakkausjätteiden erilliskeräysvelvoitteita lausunnolla olevaa luonnosta vahvemmin vaiheittain, pystytään samalla varmistamaan toimiva asuinkiinteistöjen pakkausjätteiden keräys- sekä sopimusyhteistyömalli yhdessä kuntien kanssa. Vaiheittaisuus on perusteltua myös siksi, että pakkausjätteiden kierrätystavoitteet ovat saavutettu hyvin ja esimerkiksi muovipakkausjätteiden kierrätysaste on lisääntynyt viime vuosina vapaaehtoisuuden avulla merkittävästi.

VnA pakkausjätteistä 8§: Materiaalikohtaiset kierrätystavoitteet ehdotetaan muutettaviksi tuottajia yhteisesti sitoviksi velvoitteiksi: Tuottajayhteisöä sitovat, materiaalikohtaiset kierrätystavoitteet, tulee selkeästi määrittää siten, että tuottajayhteisöt vastaavat kierrätystavoitteiden savuttamisesta vain niihin liittyneiden tuottajien markkinoille saattamien pakkausjätteiden osalta.

Mikäli tuottajia sitovat kierrätystavoitteet olisivat kaikille tuottajille yhteisiä, joutuisivat tuottajayhteisöihin liittyneet tuottajat kustannusvastuuseen myös niiden yritysten kierrätysvelvoitteesta, jotka jättävät velvoitteensa hoitamatta ja joita valvovat viranomaiset eivät saa mukaan järjestelmään. Tämä heikentäisi erityisesti suomalaisten yritysten kilpailukykyä verrattuna ulkomaisiin etäkauppaa harjoittaviin yrityksiin.

Kierrätystavoitteen saavuttamista tulee arvioida jätelakia valmistelleen työryhmän mietinnön mukaisesti seuraavasti:

• Tavoitteet koskevat yhteisesti kaikkia tiettyä pakkausmateriaalia markkinoille saattavia tuottajia ja juomapakkausten palautusjärjestelmiä.
• Juomapakkausten palautusjärjestelmät vastaavat juomapakkausasetuksessa säädettyjen kierrätystavoitteiden saavuttamisesta.
• Pantittomien pakkausten tuottajat huolehtivat pakkausjätteen kierrätystavoitteiden saavuttamisesta muilta osin.
• Tuottajayhteisön saavuttama kierrätysaste lasketaan jakamalla tuottajan tiettynä kalenterivuonna Suomessa kierrättämän pakkausjätteen paino niiden pakkausten painolla, jotka tuottaja on saattanut markkinoille Suomessa kyseisenä kalenterivuonna.

VnA pakkausjätteistä 9§: Pakkaustuottajien vastuu yrityspakkausten keräämisestä alkaa vastaanottopaikoista, joiden vähimmäismäärää nostetaan 30:stä 60:een: On erittäin perusteltua ja kannatettavaa, että tuottajavastuuta ei uloteta yrityspakkausten kiinteistöittäiseen keräykseen. Yrityspakkausten erilliskeräys ja kierrätys toimivat nykyisellään erittäin hyvin, eikä toimivaa järjestelmää kannata muuttaa. Myöskään EU-direktiivit eivät muutosta edellytä. Ympäristöministeriön LCA Consulting Oy:ltä tilaaman selvityksen mukaan vastaanottopaikkojen vähimmäismäärän nostamisella on vähäinen vaikutus jätettä tuottaville yrityksille.

VnA pakkausjätteistä 9§: Alueellisten vastaanottopaikkojen minimimäärän alentaminen kuitu-, lasi- ja metallipakkausten osalta 1 850:stä 1 000 pisteeseen: vastaanottopaikkojen minimimäärän alentaminen on tärkeä kustannustehokkaan tuottajavastuujärjestelmän mahdollistamiseksi tilanteessa, jossa kiinteistöittäistä erilliskeräystä lisätään huomattavasti jäteasetukseen tulevalla erilliskeräysvelvoitteella. Lisäksi asuinkiinteistöjen erilliskeräysvaatimuksen laajetessa alueellisten vastaanottopaikkojen merkitys vähenee huomattavasti. Ei kannata ylläpitää kahta päällekkäistä järjestelmää.

VnA pakkausjätteistä, liite 2: Muutokset pakkauksen ominaisuuksia koskeviin perusvaatimuksiin: Pakkausten ominaisuuksia koskevia perusvaatimuksia määritettäessä tulee ottaa huomioon pakkauksen ja tuotteen muodostama kokonaisuus. Pelkän pakkauksen aiheuttamien ympäristövaikutusten minimointi johtaa yleensä ympäristön kannalta huonompaan lopputulokseen kuin tuotteen ja pakkauksen yhteenlaskettujen vaikutusten minimointi.

Yleisesti VnA jätteistä: Luonnoksen tekstissä jää epäselväksi, tuleeko myös yrityksistä erilliskerätty pakkausjäte toimittaa korvauksetta tuottajien järjestämään jätehuoltoon. Yrityspakkausten erilliskeräys ja kierrätys toimii nykyisellään hyvin, joten sitä ei tulisi muuttaa. Tuottajien vastuun tulee alkaa terminaalista ja jätettä tuottavilla yrityksillä tulee olla mahdollisuus saada tuloa pakkausjätteistä, joilla on positiivinen markkinahinta. Materiaalista saatava tulo kannustaa erilliskeräyksen järjestämiseen.

VnA jätteistä: tuottajayhteisöt eivät pysty raportoimaan toiseen maahan esikäsiteltäväksi ja kierrätettäväksi vietävän jätteen osalta käsittelyssä poistettuja jätteitä punnituksiin perustuen. Raportointiohjeissa tulee mahdollistaa käsittelyssä poistettujen jätemäärien laskenta toimitetun jätteen koostumuksen ja sitä käsittelevän laitoksen erottelukapasiteetin perusteella.

Muiden lakien muutettavat pykälät

KemL 22a § Tietojen toimittaminen esineen sisältämästä erityistä huolta aiheuttavasta aineesta: SCIP-tietojen toimittamisesta säätäminen nimenomaan kemikaalilaissa on luontevaa ja perusteltua, koska asialla on selvä linkki REACH-asetukseen ja valvovaksi viranomaiseksi on tulossa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto.

Yrityksille on tärkeää, että Suomi soveltaa vaatimuksia harmonisoidusti muiden jäsenmaiden kanssa. Tämä koskee niin tietokantaan ilmoitettavia tietoja Suomen markkinoille tulevista esineistä ja tuotteista kuin velvollisuuden noudattamisen valvontaa.

KemL 59 § Kemikaalirikkomus: SCIP-tietokantaan ilmoittamisen velvollisuuden laiminlyönti ehdotetaan lisättäväksi kemikaalilain kemikaalirikkomuksia koskevaan pykälään, jossa ennestään on lueteltuna useita ilmoitusvelvollisuuksia ja muita vastaavan tasoisia laiminlyöntejä, jotka voidaan katsoa tehdyksi tahallaan tai huolimattomuudesta. Tämä on katsottavissa teknisluonteiseksi lisäykseksi.