Lääkejakelu muutoksessa
Lääkejakelu puhuttaa jälleen. Aihe on ollut pinnalla aiemminkin, mutta nyt muutospaineet ovat voimakkaammat kuin konsanaan aikaisemmin. Kirittäjinä toimivat yhtäaikaisesti korona, sote-uudistuksen heijasteet, valtiontalouden tasapainohaasteet, lääkkeiden saatavuuskysymykset ja sääntelyn arviointi Euroopan tasolla.
Lääkejakeluun kohdistuu voimakkaasti sääntelyä, jota ilman muuta tarvitaankin. Kyse on tuotteista, joiden toimittaminen vaatii erityisosaamista, ohjausta ja neuvontaa asiakasrajapinnassa. Isossa kuvassa järjestelmä on toimiva, sillä lääkkeiden saatavuus on Suomessa verrattain hyvä ja apteekkien palveluun ollaan tyytyväisiä.
Lääkejakelun rakennetta ja sääntelyyn perustuvia toimintamalleja voidaan kuitenkin tarkastella kriittisesti ja löytää kehitettävää. Toimintaympäristö on muuttunut, mutta lainsäädäntö kovin vähän. Esimerkiksi digitalisaatiota hyödyntämällä voimme mahdollistaa uudenlaisia toimintamalleja ja saavuttaa jopa merkittäviä hyötyjä sekä yhteiskunnalle että lääkkeitä tarvitsevalle kansalaiselle. Potilaan ja yhteiskunnan hyöty tulisikin olla kaiken kehittämisen kärki ja tämän tulisi näkyä lääkejakelun muutoksen tavoitteissa.
Vuoden alussa sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta tehty esiselvitys (STM 2020:1) nosti esille lääkejakelujärjestelmämme kokonaiskustannuksen. Havainto oli, että järjestelmämme on kallis; muissa Pohjoismaissa lääkejakelu on järjestetty tavalla, joka vaikuttaa olevan edullisempi lääkkeen käyttäjille ja yhteiskunnalle.
Myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto julkaisi oman selvityksensä apteekkimarkkinoista (KKV 5/2020) ja seitsemänkohtaisen listan keskustelun avauksista järjestelmän uudistamiseksi. Pidän KKV:n ehdotuksia pääsääntöisesti hyvin perusteltuina ja oikeansuuntaisina.
Eri toimijoiden ehdotuksia tulisi tarkastella kokonaisuutena ja miettiä, millä keinoilla lääkkeen käyttäjää ja yhteiskuntaa hyödyttäviin tavoitteisiin päästäisiin. Suomalaisen terveydenhuollon ja lääkejakelun tulee toimia saumattomasti yhteen, kansainvälisestikin vertaillen kustannustehokkaasti, ja vaikuttavaa hoitoa tukien.
Näitä tavoitteita ei saavuteta pienillä muutoksilla, vaan tarvitaan laajempia rakenteellisia uudistuksia, toimintamallien kehittämistä ja digiratkaisujen hyödyntämistä.
Valtioneuvoston kanslian toimeksiannosta on menossa parhaillaan kaksi apteekkitoimintaan ja lääkkeiden hintasääntelyyn liittyvää selvitystä, joiden julkaisu ajoittuu alkuvuoteen 2021 (Mikä lääkkeissä maksaa? Selvitys lääkkeiden hintaan vaikuttamisesta ja ohjauksesta ja Lääkevalmisteiden hintakilpailun aktivointi ja asiakkaiden odotukset apteekkitoiminnalle uudistuvassa sosiaali– ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä). Selvitykset tarjoavat osaltaan uusia näkökulmia lääkejakelun muutoksiin.
Keskustelussa prioriteeteissa korkealla tulisi nyt olla lääkejakelun uudistamisen tavoitteen kirkastaminen. Lääkejakelu ja -huolto on osa laajempaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa, joka sekin on murroksessa. Olemme osaltamme Tamron toimesta korostaneet sen tärkeyttä, että vielä kuluvalla hallituskaudella poliittisen keskustelun pohjaksi tulisi laatia vaihtoehtoisia lääkejakelun malleja. Sen kautta olisi mahdollista käydä jatkokeskustelua uudistukselle asetettavien tavoitteiden toteuttamistavoista sekä siitä, millaisina vaiheina uudistukset toteutetaan.
Lääkkeiden käyttäjinä ansaitsemme kustannustehokkaan, sujuvan ja turvallisen lääkkeiden jakelujärjestelmän, joka kykenee jatkossakin kehittymään tarpeidemme ja yhteiskuntamme muutoksessa. Rakentava keskustelu tästä jatkukoon.
Kai Kaasalainen on Tamro Oyj:n toimitusjohtaja ja Kaupan liiton hallituksen jäsen.
