Jäsenneuvontaa vuosikymmenten kokemuksella – rakkaudesta lajiin

Päivi, millainen on roolisi Kaupan liiton joukkueessa?

Viimeiset 10 vuotta olen keskittynyt työssäni jäsenneuvontaan, jota teen lähes poikkeuksetta kaikkina viitenä työpäivänä. Pitkän työsuhteeni ansiosta olen myös kollegoiden sparrausapuna ja ”elävänä historiankirjana” työehtosopimuskysymyksissä.

Mitä tehtäviä pöydälläsi on tällä hetkellä?

Työsuhdekysymyksiä laidasta laitaan. Työ on hyvin vaihtelevaa ja monipuolista, kahta samanlaista päivää ei ole ja se on tämän työn suola. Vastaan neuvontatyön ohella nettisivujemme Usein esitetyistä kysymyksistä ja puhelujen lomassa päivitän Kaupan työaikaopasta.

Millainen on ollut matkasi Kaupan liiton työmarkkina-asiantuntijaksi?

Kiinnostukseni henkilöstöhallintoon ja työoikeuteen syttyi jo lukiovuosina kesätöiden kautta. Lukion jälkeen pyrinkin määrätietoisesti hankkimaan mahdollisimman monipuolista työkokemusta tulevaisuutta varten.

Myyjän ja somistajan tehtävät tulivat tutuiksi välivuotena ennen opiskelujeni aloittamista. Vaate- ja kangaskauppaa harjoittaneella yrityksellä oli myös postimyyntiä ja tuotteita mainostettiin maaseudun lehdissä. Lehtimainosten kuvat vaatteista olivat minun piirtämiäni tuon vuoden ajan.

Sen jälkeen työkokemusta on karttunut mm. palkanlaskijan ja kirjanpitäjän tehtävistä. Palkanlaskijana huomasin useamman kerran, kuinka tärkeätä yritykselle on varmistaa, että palkanlaskijalla on tarvittavat ja oikeat tiedot työehtosopimuksista ja ennen kaikkea solmituista palkkaratkaisuista. Tätä olen vuosien varrella korostanut useita kertoja työnantajille. Manuaalisesti suoritettu palkanlaskenta antoi minulle erinomaisen pohjan nykyiseen tehtävään, jossa työsuhdekysymyksiin hyvin usein liittyy palkanlaskennan kysymyksetkin.

Palkanlaskijana huomasin useamman kerran, kuinka tärkeätä yritykselle on varmistaa, että palkanlaskijalla on tarvittavat ja oikeat tiedot työehtosopimuksista ja ennen kaikkea solmituista palkkaratkaisuista. Tätä olen vuosien varrella korostanut useita kertoja työnantajille.

Ennen oman alan työpaikan saamista minulle tarjoutui mahdollisuus sijaistaa vuoden verran entisessä koulussani Sysmässä peruskoulun ja lukion kuvaamataidon opettajaa. Kyseinen opettaja oli kouluvuosinani kehottanut minua vakavasti harkitsemaan ammattia kuvaamataiteiden piiristä. Ammattia siitä ei minulle tullut, mutta erilaiset käden taidot ovat kuitenkin pysyneet aina lähellä sydäntäni ja olleet harrastuksiani.

Opiskelujeni jälkeen olin n. kolmen vuoden ajan HR-tehtävissä vähittäis- ja tukkukauppaa harjoittaneessa Oy Julius Tallberg AB:ssä. Tehtäviini kuului muun muassa kesä- ja sesonkiapulaisten rekrytointi ja henkilöstötiedotteiden laadinta. Sieltä matka jatkui viideksi vuodeksi Oy Huber Ab:hen, jossa HR-tehtävieni ohella toimin henkilöstöruokalan, konekirjoittamon ja telefaksin esimiehenä. Sanat konekirjoittamo ja telefaksi paljastavat, että vuosia on noista päivistä jo vierähtänyt melkoinen määrä. Piirustustaitojani pääsin hyödyntämään ollessani henkilöstölehden päätoimittajana.

Seuraava työpaikka olikin sitten Etelärannassa Kaupan Työnantajaliitto, jonka nimi on vuosien varrella muuttunut Suomen Kaupan liitoksi ja nyttemmin Kaupan liitoksi. Käden taitojani olen myös päässyt käyttämään tässä työpaikassani hyvin monipuolisesti. Toimistomme tiiliseinälle tein aikoinaan kangasapplikaatiotyönä kylämaiseman, joka kuvaa hyvin konkreettisesti sitä, kuinka suuri osa yrityksistä edustaa palvelualoja. Kauppa kuului tuolloin keskusjärjestö Palvelutyönantajiin, joka sittemmin sulautui teollisuuden työnantajien keskusjärjestöön.

Kaupan työnantajien kysymyksiin olen tähän mennessä vastannut jo 35 vuoden ajan. Yksi jäsenyrityksen edustaja kyseli jokin aika sitten asiansa lomassa muutamaa kollegaani, joiden kerroin jo vuosia sitten eläköityneen. Itse totesin olevani vielä tuosta asiantuntijaporukasta ”viimeisenä mohikaanina” työelämässä, vaikka alin eläkeikäni on jo ylittynyt reilulla kolmella vuodella. Siihen soittaja totesi, että tässä on varmasti minun kohdallani kyse rakkaudesta lajiin. Työurani on kuitenkin väistämättä jo loppumetreillä, jossa päätepysäkki on hyvin lähellä.

Mitä teet, kun et työskentele?

Leipominen on yksi mielipuuhistani. Ja eritoten näin joulun alla kannan siitä syystä selkä vääränä kaupasta kotiin monenlaisia leivontatarvikkeita. Tyttärentyttärille teen joulukuun alkupuolella piparkakkutalon, joka on joka vuosi erilainen. Yhtenä jouluna yllätin heidät muumitalolla ja tänä vuonna karusellillä. Jouluhalko vaihtuvine koristeluineen kuuluu myös perinteisiin.

Taatusti hyvän tiikerikakun ohjeen olen saanut eräältä nyt jo eläköityneeltä jäsenyrityksen henkilöstöpäälliköltä. Hän mainitsi kerran puhelunsa alussa olevansa vielä ajatuksiltaankin jauhopölyssä, kun oli viikonlopun aikana leiponut viisi tiikerikakkua. Ja tietysti kiinnostuin heti siitä, minkälainen resepti hänellä on. Tiikerikakun reseptin olen nimennyt omiin suosikkiresepteihini hänen mukaansa. Pitkissä vuosia kestäneissä asiakassuhteissa on sivuttu toisinaan muitakin kuin työsuhdekysymyksiä.

Tyttärentyttärien syntymäpäiväkakut olen toteuttanut heidän omien toiveittensa mukaan.  Toivomuksina on ollut esimerkiksi Frozen-, yksisarvis-, pandakarhu- ja dinosauruskakku. Haasteita on niissä siis mummalle riittänyt.

Vuosien varrella olen myös maalannut pärekoreja eri teemoilla. Sienikorit ovat niissä enemmistönä, ja tavoitteena on ollut sienien maalaaminen oikeaan elinympäristöön. Ehkä jonakin päivänä ennätän maalamaan myös korin itselleni.

Istumatyön vastapainona yritän myös kävellä mahdollisimman paljon. Syys- ja lokakuussa olleessa HSL:n kävelykisassa kilometrejä minulle kertyi noiden kahden kuukauden aikana yli 400 kilometriä.

Palveluksessanne-juttusarjassa asiantuntijamme kertovat työstään jäsenyritysten ja kaupan alan hyväksi.

Kuvat: Päivi Rothoff ja Kaupan liitto