Analyysi: Kohti kestävää kulutusta eurooppalaisella sääntelyllä?
Kuluttajat kertovat kaipaavansa enemmän tietoa tavaroiden kestävyydestä ja korjattavuudesta. Lainsäätäjät haluavat vastata toiveeseen säätämällä uusista tiedonantovelvoitteista ja ympäristöväitteiden perustelemisesta. Tieto voi lisätä tuskaa, mutta ei yksistään riitä. Kestävän kulutuksen edistämiseksi on ensiarvoisen tärkeätä, että yritykset kotimaassa, sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa toimivat samoilla säännöillä.
Kestävä kuluttaminen on sekä ympäristön että talouden kannalta tärkeä trendi. Eurooppalaisista kuluttajista 85 prosenttia haluaisi enemmän tietoa tavaran kestävyydestä ostopäätöstä tehdessään, ja kestävimpien vaihtoehtojen myynti voi jopa lähes kolminkertaistua, kun tietoa on tarjolla. Näin todetaan Euroopan komission joulukuussa 2020 julkaisemassa uudessa kuluttaja-asioiden toimintaohjelmassa. Kaupan liiton ja Postin vastuullisuustutkimuksessa 2020 puolestaan selvisi, että kaksi kolmasosaa kuluttajista on valmis maksamaan kestävästä tuotteesta enemmän kuin lyhytikäisestä.
Euroopan parlamentti ja neuvosto tukevat kuluttaja-asioiden toimintaohjelmassa asetettua tavoitetta kestävämmän kulutuksen tukemisesta. Parlamentti hyväksyi jo ennen toimintaohjelman valmistumista oma-aloitemietinnön otsikolla ”Kohti kestävämpiä sisämarkkinoita yritysten ja kuluttajien hyväksi”. Neuvosto hyväksyi omat päätelmänsä aiheesta tällä viikolla.
Myönteistä kyllä, kaikki EU-instituutiot pyrkivät tukemaan kierto- ja jakamistaloutta edistäviä liiketoiminta- ja kulutusmalleja. Kannanotoissa esille nostettu digitalisaation edistäminen ja teknologianeutraali sääntely luovat myös pohjaa kestävälle kulutukselle. Molemmat teemat synnyttävät uusia bisnesmahdollisuuksia kaupan alan yrityksille.
Hankalampi kysymys on, miten vältetään liiallinen hallinnollinen taakka ja negatiiviset vaikutukset yritysten kykyyn ja haluun investoida uusiin tuotteisiin ja palveluihin. Kaikki instituutiot vakuuttavat tähtäävänsä kohtuuttomien rasitteiden välttämiseen, mutta paljon riippuu siitä, miten komissio lakiehdotuksensa muotoilee.
Vielä olennaisempaa on, ettei eurooppalaisten yritysten kilpailuedellytyksiä heikennetä suhteessa kolmansiin maihin. Komission tavoite aloittaa yhteistyö Kiinan kanssa verkossa myytävien tuotteiden turvallisuudesta on hyvä, mutta riittämätön. Dialogin tulisi kattaa myös kestävyyskysymykset.
Vaikka iso osa kuluttajista kertoo olevansa valmiita ottamaan kestävyyskysymykset huomioon ostopäätöksessään, arviolta noin 13 prosenttia suomalaisten verkkokaupassa kuluttamista euroista lähtee Kiinaan. Kun kiinalaisen verkkokaupan tai markkinapaikan kautta hankittu tavara sitten rikkoutuu, sitä on usein mahdoton korjata tai edes kierrättää, ja tavara päätyy täyttämään kaatopaikkaa.
Verkossa toimivilla markkinapaikoilla myydyt ja EU:n ulkopuolelta tuodut tuotteet eivät monesti täytä EU-lainsäädännössä asetettuja tuoteturvallisuus- ja kestävyysvaatimuksia eikä kuluttajansuoja toteudu. Siksi Kaupan liitto tukee parlamentin linjausta, jonka mukaan kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden ja palvelujen vaatimustenmukaisuutta ja kuluttajien oikeuksia tulisi valvoa nykyistä tehokkaammin.
Komissio on antamassa toisella vuosineljänneksellä kaksi ehdotusta, jotka lainsäädäntöön päätyessään vaikuttavat suureen osaan kuluttajakauppaa käyvistä yrityksistä.
Komissio on antamassa toisella vuosineljänneksellä kaksi ehdotusta, jotka lainsäädäntöön päätyessään vaikuttavat suureen osaan kuluttajakauppaa käyvistä yrityksistä. Jo nyt voidaan ennakoida, että Euroopan parlamentti ja jäsenmaiden enemmistö asettuvat tukemaan komission ehdotuksia ainakin pääpiirteissään.
Ensimmäinen ehdotuksista on direktiivi, jossa säädetään tavaroiden kestävyydestä ja korjattavuudesta annettavista tiedoista ja asetetaan vähimmäisvaatimuksia ympäristömerkinnöille. Samalla halutaan suojella kuluttajia perusteettomilta ympäristöväittämiltä eli nk. viherpesulta ja tavaroilta, joiden käyttöikää on keinotekoisesti rajattu. Toisena on tulossa asetus, jossa määritellään ympäristöväittämien perustelemiseen käytettäviä metodeja. Pyrkimyksenä on varmistaa ympäristöväittämien luotettavuus ja vertailtavuus.
Direktiivin ja asetuksen tavoitteet ovat kannatettavia, mutta toteutustapaan sisältyy ennakkotietojen valossa kaupan alalle erilaisia riskejä ja haasteita. Kuluttajille on jo nyt tarjottava valtava määrä tietoa myytävistä tuotteista ja vaarana on, että uudet tiedot lisäävät informaatioähkyä. Tiedottamisvelvoitteita täytyy tarkastella kokonaisuutena ja karsia sieltä, missä karsittavaa on. Myyjä ei myöskään pysty huolehtimaan siitä, ettei tavara vanhene ennenaikaisesti, vaan tämä on valmistajan vastuulla. Entä mitä viherpesun estämisellä tarkoitetaan, kun kerran harhaanjohtava markkinointi on jo nykyisin kiellettyä?
Vaikka tavoite edistää kestävää kulutusta on kannatettava kaupan alan näkökulmasta, keinovalikoiman täytyy sisältää myös toimenpiteitä, jotka parantavat eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä. Komission ehdotus asetukseksi digitaalisista palveluista antaa mahdollisuuden tähän. Toivottavasti parlamentti ja neuvosto tarttuvat tilaisuuteen.
Selkeintä olisi, että EU:n ulkopuolella toimivat verkkokaupat ja markkinapaikat, jotka tarjoavat tuotteita eurooppalaisille kuluttajille, velvoitetaan noudattamaan eurooppalaista kuluttajansuoja- ja ympäristösääntelyä. Muussa tapauksessa toive kestävästä kulutuksesta jää toteutumatta.
Ilari Kallio työskentelee EU-edunvalvonnan ja yrityslainsäädännön johtavana asiantuntijana Kaupan liitossa.
Pääkuva 123RF, Ilari Kallion kuva Marjo Koivumäki / Studio Apris Oy
