Kohti vastuullisia markkinapaikkoja ja reilua kilpailua
Verkon markkinapaikat tarjoavat kuluttajille mahdollisuuden päästä käsiksi lähes loputtomaan tuotevalikoimaan muutamalla klikkauksella, myyjille valtavasti potentiaalisia uusia asiakkaita. Aina kaikki ei mene putkeen. Silloin kuluttaja tai myyjä voi joutua hakemaan vastausta ongelmiinsa laista eikä välttämättä ole selvää, kuka vastaa mistäkin. Päättäjät yrittävät nyt muuttaa tilannetta monin keinoin.
Sekä kuluttajille että kaupan alalle verkon markkinapaikkojen suosio on positiivinen asia, kunhan pidetään mielessä yksi peruslähtökohta. Sääntöjen tulisi olla kaikille samat myyntikanavasta ja myyjän sijainnista riippumatta.
On kohtuutonta, jos markkinapaikalla toimiva myyjä voi huoletta sivuuttaa kuluttajansuojan ja tuoteturvallisuuden vaatimukset, joita perinteiset kivijalka- ja verkkokaupat joutuvat noudattamaan. Näin kuitenkin voi käydä kansainvälisillä verkon markkinapaikoilla, koska viallisen tai vaarallisen tavaran myyjiä on lähes mahdotonta tavoittaa eikä markkinapaikan ylläpitäjä ota mitään vastuuta tapahtuneesta. Toisaalta markkinapaikoille ja niitä käyttäville yrityksille on annettava tilaa kasvaa ja kehittyä Suomessa ja muualla Euroopassa, kun verkkokaupan suosio lisääntyy ja ostamisen tavat monipuolistuvat.
Lainsäätäjät eivät ole seisseet tumput suorina, vaan viime vuosina on pistetty liikkeelle useita lainsäädäntöhankkeita, joilla tilannetta pyritään korjaamaan. Ensimmäisenä voimaan ja sovellettaviksi ehtivät niin kutsuttuun Omnibus-direktiiviin sisältyvät vaatimukset markkinapaikalla kerrottavista tiedoista. Ensi toukokuusta alkaen markkinapaikalla pitää käydä ilmi, tarjoaako tavaraa tai palvelua elinkeinonharjoittaja vai yksityishenkilö. Tämä on ostajan kannalta merkittävä tieto, koska kuluttajansuojalainsäädäntö sitoo vain elinkeinonharjoittajia. Markkinapaikan ylläpitäjän täytyy myös kertoa perusteet hakutulosten järjestykselle. Käytännössä kuluttajalle tulisi siis olla selvää, miksi juuri tietyn myyjän kauppaama tietty tavara näkyy hakutuloksissa ylimpänä. Jos markkinapaikka tarjoaa esimerkiksi tilauksen peruuttamismahdollisuutta tai huolehtii myyjän puolesta tilauksen toimittamisesta, tästäkin on kerrottava.
Lainsäätäjät eivät ole seisseet tumput suorina, vaan viime vuosina on pistetty liikkeelle useita lainsäädäntöhankkeita, joilla tilannetta pyritään korjaamaan.
Lisää on tulossa, kun parhaillaan Euroopan parlamentin ja neuvoston – eli jäsenmaiden – käsittelyssä olevat esitykset digipalvelusäädöksestä (DSA) ja tuoteturvallisuusasetuksesta sekä todennäköisesti ensi vuonna annettava esitys tuotevastuusääntelyn päivityksestä saadaan pakettiin.
Vielä on liian varhaista sanoa, millaisiksi eri toimijoiden velvollisuudet tarkalleen muodostuvat ja mitä vaikutuksia niillä on kaupankäyntiin. Nyt näyttää siltä, että DSA:n nojalla markkinapaikkojen täytyisi muun muassa tunnistaa elinkeinonharjoittajat ja jälkimmäisten puolestaan osoittaa, että myytävät tavarat ja palvelut ovat kuluttajansuoja- ja tuoteturvallisuusvaatimusten mukaisia. Jos vaarallisia tavaroita silti päätyy myyntiin, pitäisi markkinapaikan poistaa ne saatavilta ja tiedottaa kuluttajia asiasta. Tuoteturvallisuusasetuksessa on tarkoitus säätää ainakin markkinapaikkojen ja markkinavalvontaviranomaisten yhteistyöstä.
Kaupan liiton näkökulmasta uudet säännöt vaikuttavat tasapainoisilta ja monia niistä on toivottukin. Jatkon kannalta tärkeintä on huolehtia siitä, etteivät EU:n ulkopuolella toimivat myyjät tai kansainväliset markkinapaikat pääse kiertämään eurooppalaisia vaatimuksia ja saa sillä tavoin epäreilua kilpailuetua itselleen. Samalla täytyy välttää ylisääntelyä, jotta ei estetä uusien markkinapaikkojen perustamista ja kasvua tai tehdä kaupankäynnistä liian vaikeaa elinkeinonharjoittajille.
Ilari Kallio työskentelee yrityslainsäädännön ja EU-asioiden johtavana asiantuntijana Kaupan liitossa.
Ilarin kuva: Marjo Koivumäki Studio Apris oy
