Elinvoimaiset kirjakaupat ruokkivat elinvoimaista lukutaitoa
Laajennettu oppivelvollisuus astui voimaan tänä vuonna. Lakia sovellettiin käytännössä ensimmäisen kerran viime keväänä perusopetuksen 9. luokalla olleisiin, jotka astuivat toisen asteen koulutielle elo-syyskuussa. Hyvistä tarkoitusperistä huolimatta muutoksella on ikäviä seurannaisvaikutuksia kirjakauppojen toimintaedellytyksiin, ja sitä kautta myös yleisen kirjallisuuden näkyvyyteen, ja edelleen lukuharrastuksen tulevaisuuteen.
Kuluvan vuoden kolmannen kvartaaliin loppuun mennessä oppikirjojen myynti on laskenut suurimmissa kirjakaupoissa ja kirjakauppaketjuissa 41 % edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Kirjakauppaliiton jäsenkyselyyn vastanneista 70 % ilmoittaa liikevaihdon laskeneen ja asiakasvirtojen vähentyneen merkittävästi. Erityisesti nuoria ja heidän perheitään näkyy kirjakaupoissa entistä vähemmän.
Oppikirjojen siirtymävaihe on nyt käynnissä, lähitulevaisuudessa tilanne siis vain vaikeutuu. Tilanne on haastava, ja vaatii kirjakaupoilta sopeutumista, sopeuttamistakin. Muutoksen seurauksena on pahimmassa tapauksessa yhä harveneva kirjakauppaverkosto. Kirjakauppamyymälöiden vähentyessä poistuu aina myös kirjojen näkyvyyttä katutasolla. Jälleen: poissa silmistä, poissa mielestä.
Kun vielä vuosi sitten kirjakauppaan asteli tai sellaisen verkkosivuilla vieraili kokonaiset ikäluokat vanhempineen, samalla tuli altistuttua erilaisille kirjallisille vaikutteille, huomattua juuri se itseä kiinnostava kauno- tai tietokirjallinen teos. Matkaan tarttui muutakin luettavaa ja opiskelutarvikkeita. Lukemisen edistäminen tapahtui siinä sivussa, kaupan päälle.
Samaan aikaan Opetushallitus valmistelee laajassa yhteistyössä Lukutaitostrategiaa. Sellainen todella tulee tarpeeseen. Ensimmäinen askel olisi tunnistaa ja tunnustaa digitalisoituvassa ja pirstaloituvassa maailmassa pitkän, kirjallisenkin, tekstin lukemisen arvo ja asema. Se on kaiken lukutaidon pohja ja perusta ja vaatii toistoja hioutuakseen toiminnaksi, joka tukee arjessa suoriutumista ja yhteiskuntaan osallistumista, innostavaksi ja rentouttavaksi muuttuvasta harrastuksesta puhumattakaan. Kirjojen näkeminen arjessa sekä lukevien roolimallien merkitys lukemisenedistäjänä on korvaamaton, siinä missä vertaissuosituksetkin, iässä kuin iässä.
Ensimmäinen askel olisi tunnistaa ja tunnustaa digitalisoituvassa ja pirstaloituvassa maailmassa pitkän, kirjallisenkin, tekstin lukemisen arvo ja asema.
Suomessa on laajasti käytössä virikeseteli, jonka avulla työnantajat tukevat työntekijöidensä liikuntaa ja kulttuuriharrastuksia. Lukemisharrastukseen seteliä ei kuitenkaan voi käyttää. Lukemista tulisi nyt tukea, sen myönteiset vaikutukset hyvinvointiin ja terveyteen ovat tutkimustenkin mukaan kiistattomat. Tekstin ja lähdekritiikin ymmärrystä ei ajassamme voi liikaa olla. Lisäksi laajennus olisi valtiolle täysin kustannusneutraali, sillä kulttuurisetelit ovat työnantajien työntekijöilleen kustantama etuus. Näin valuisi hyöty nuorempiin ikäluokkiinkin, jotka kenties näkisivät vanhempiensa lukevan ja näkisivät kirjallisuuden osana arkea. Samalla mahdollistettaisiin pieneltä osalta kirjakauppojen toimintaedellytyksiä.
Ja kun setelien makuun päästiin, kunnatkin voisivat valita lukevan elämäntavan tukemisen tavoitteekseen ja hoitaa julkisten hankintojen toteuttamisen siten, että myös pk-yritykset pääsisivät kilpailemaan oppikirjahankinnoista. Jos hinta ja suuret volyymit ovat kilpailutusten ainoa ratkaiseva peruste, voinee aiheellisesti kysyä, miten toteutuu opettajien vapaus valita käyttämänsä oppimateriaali, miten toteutuu räätälöity yksilöllinen oppiminen ja sopeutuminen lukion aikana muuttuviin opetussuunnitelmiin, puhumattakaan oppimateriaalin kierrätyksestä uusiokäyttöön.
Ratkaisuna toimisi oppimisseteli. Koulutuksen järjestäjä voisi halutessaan jakaa opiskelijoilleen oppimissetelit, joilla opiskelija hankkisi oppimateriaalinsa itselleen sopivassa formaatista, hyväksi katsomastaan paikasta. Näin vältettäisiin markkinan keskittyminen ja edistettäisiin aitoa kilpailua. Sen lisäksi kunta samalla tukisi yrittäjyyttä sekä kuntien elinvoimaa ja houkuttelevuutta yrityksille jatkossakin. Ja siinä samalla edistäisi lukemista. Ei hullumpi yhtälö.
Laura Karlsson työskentelee Kirjakauppaliiton toimitusjohtajana.
