Alennusmyyntien hintailmoittelu tiukentuu ensi vuonna
Myyjiltä vaaditaan kohta aivan uudenlaista tarkkuutta alennusmyynneissä ja tarjouskampanjoissa, kun uudet säännökset tulevat voimaan. Jatkossa kuluttajalle on kerrottava alennushinnan tai -prosentin ohella myös alin hinta, jolla tavaraa on myyty kuluttajille viimeisten 30 päivän aikana. Vaatimus ei koske nopeasti pilaantuvia elintarvikkeita eikä alennuksia, jotka on kohdistettu rajatulle kuluttajajoukolle, kuten kanta-asiakastarjoukset.
Hinnanalennusilmoituksia käsittelevän kuluttajansuojalain päivitys liittyy niin kutsutun Omnibus-direktiivin täytäntöönpanoon. Lakimuutoksen mietintöluonnoksen mukaan tavaraa kaupattaessa on jatkossa ilmoitettava myös alin hinta, jolla tavaraa on markkinoitu hinnanalennusta edeltäneiden 30 päivän aikana. Tästä on mahdollisuus poiketa vain tarkkaan rajatuissa tilanteissa.
Koska direktiivi jätti avoimeksi, mitä tarkoitetaan alimmalla hinnalla, Kaupan liitto on kansallisen lainvalmistelun aikana korostanut, että alimpana hintana olisi järkevää ilmoittaa alin niin sanottu normaalihinta.
”Tämä kertoisi kuluttajalle tavaran hintakehityksestä paremmin kuin sellainen alin hinta, jolla tavaraa on myyty aiemman tarjouskampanjan tai alennusmyynnin aikana, jos sellaisia on osunut viimeisten 30 päivän ajalle”, huomauttaa Kaupan liiton johtava asiantuntija Ilari Kallio.
Lakiluonnos lähtee Kallion mukaan kuitenkin siitä, että alin ilmoitettava hinta kattaa myös alennushinnan.
”Voidaan perustellusti kysyä, miten kuluttajaa palvelee esimerkiksi tieto Black Friday-kampanjan aikaisesta myyntihinnasta, kun joulualennusmyynnit alkavat”, Kallio ihmettelee.
Samoin Kaupan liitto on tuonut esille, että tuotekohtaisten alimpien myyntihintojen ilmoittaminen aiheuttaa kohtuuttomasti lisätyötä silloin, kun alennukset koskevat kokonaista tuoteryhmää taikka liikkeen tai verkkokaupan valikoimaa. Vaikka tällaiselle tulkinnalle olisi kansallisesti löytynyt kannatusta, komissio piti sitä direktiivin vastaisena.
Suomi rajasi nopeasti pilaantuvat elintarvikkeet pois
Yritysten täytyy siis valmistautua siihen, että ”kaikki puoleen hintaan”-tyyppisissä kampanjoissa alin 30 päivän aikana peritty hinta kerrotaan selkeästi erikseen jokaiselle tavaralle esimerkiksi hintalapussa, tavaran välittömässä läheisyydessä olevassa taulukossa tai verkkokaupan tuotelistauksessa. Urakka tuntuu kohtuuttomalta varsinkin, jos liikkeen tai verkkokaupan valikoimaan sisältyy satoja tai tuhansia nimikkeitä. Vähäistä helpotusta tilanteeseen tuo se, että enintään 60 päivän kampanjoissa tietoa alimmasta aiemmasta hinnasta ei tarvitse päivittää kesken kaiken, vaikka alennusta suurennettaisiin.
Kallion mukaan elintarvikkeiden myyjien kannalta positiivista on, että Suomi päätti hyödyntää direktiiviin sisältyvän jäsenvaltio-option ja rajata nopeasti pilaantuvat elintarvikkeet pois ilmoitusvelvollisuuden piiristä.
”Kuten mietinnössä todetaan, nopeasti pilaantuvia elintarvikkeita myydään usein ennen viimeistä käyttöpäivää tai parasta ennen -päiväystä alennuksella ruokahävikin minimoimiseksi eikä hallinnollista lisätaakkaa pidetty perusteltuna – päinvastainen ratkaisu voisikin johtaa ruokahävikin kasvuun”, Kallio pohtii.
Miten menetellä kanta-asiakastarjouksissa?
Kysymyksiä ovat ehtineet herättää myös kanta-asiakastarjoukset. Mietinnön mukaan alimman hinnan ilmoitusvelvollisuus ei koske tietylle kuluttajalle tai kuluttajaryhmälle annettuja kanta-asiakasalennuksia tai alennuskoodeja.
”Ratkaisevaa on alennusten kohdentaminen. Jos esimerkiksi alennuskoodi on yleisesti saatavilla verkkokaupan etusivulla, täytyy alin aiempi hinta kertoa.”
Omnibus-direktiivi olisi tullut panna täytäntöön viimeistään 28.11.2021, ja sen täytäntöön panemiseksi annettavia säännöksiä on sovellettava 28.5.2022 alkaen.
Vaikka osa direktiivistä on jo viety lainsäädäntöön, muun muassa hintojen ilmoittamista koskevat säännöt myöhästyivät aikataulusta. Hallituksen esitys annetaan eduskunnalle näillä näkymin helmikuussa, ja sen käsittely kestää todennäköisesti kahdesta kolmeen kuukautta.
”On siis valitettavan todennäköistä, että yrityksille jää jälleen kerran direktiivin takaaman puolen vuoden sijasta vain kuukausi tai kaksi aikaa varautua uusiin velvollisuuksiin”, Kallio harmittelee.
