Shokki paljastaa vahvimmat rakenteet
Kahdeskymmenesneljäs helmikuuta on päivä, joka ei unohdu. Innokkaana jääkiekkoilijana tapaan katsoa ensimmäiseksi aamulla teksti-tv:stä NHL-tulokset ja miten suomalaiset ovat pärjänneet. Tuona aamuna kiekko jäi syrjään. Seurasin järkyttyneenä silmille vyöryviä sotauutisia ja tajusin, ettei maailma ole enää entisensä.
Koronapandemia koettelee kestävyyttämme jo kolmatta vuotta. Tilanne on vuoden 2020 alun valtavasta epätietoisuudesta muuttunut. Tiedämme paljon enemmän. Meillä on jo kokemusta. Rokotukset toimivat. Saatamme sairastua, mutta vakavan tautimuodon riski näyttäisi olevan pienempi.
Suomalainen kauppa ja koko yhteiskuntamme on yhdessä hoitanut huoltovarmuustehtäväänsä erinomaisesti. Reagointi kriisissä oli nopeaa, hankinta- ja logistiikkaketju pelasi, hamstrata ei tarvinnut. Henkilöstön venyminen ja vastuunkanto läpi koronan on ollut esimerkillistä. S-ryhmässä koronarajoitukset toivat huiman kysyntäpiikin niin kivijalkaan kuin ruoan verkkokauppaan, mutta veivät toimintaedellytykset matkailu- ja ravitsemiskaupalta. Osuuskauppamme pystyivät kuitenkin siirtämään tuhansia maralaisia marketteihin, logistiikkaan ja verkkokauppaan. Järjestelmät – ne älykkäimmätkään – eivät yksin auta. Motivoituneet ihmiset ovat digiajassakin kaiken avain.
Tuo helmikuinen aamu iski päällemme aivan toisenlaisen globaalin shokin. Elämme jälleen valtavassa epätietoisuudessa. Sota Euroopassa tulee lähelle, on huoli omasta ja muiden turvallisuudesta, taloudestakin, ja tulevaisuus näyttää sumealta. Monen mieltä painaa varmasti myös sodan aiheuttama mittaamaton inhimillinen kärsimys, ja halu auttaa ukrainalaisia on suurta.
Uutisia katsoessani mietin, että sota vaikuttaa suoraan niin S-ryhmään kuin muihin Venäjällä toimiviin suomalaisyrityksiin. Sillä olisi myös laaja-alaiset seurannaisvaikutukset koko yhteiskuntaamme. Sekin oli selvää, että S-ryhmään kohdistuu suurena, yhteiskunnallisesti merkittävänä kaupan toimijana valokeiloja monista suunnista. Tällainen kriisi nostaa arvot toden teolla keskiöön punniten niiden painoarvon yrityksen päätöksenteossa.
”Vaati malttia pitää kovan kumuloituvan paineen keskellä pää kylmänä, jotta päätökset olisivat kriisissäkin mahdollisimman punnittuja, vastuullisia ja kestäviä.”
Alkoivat hurjat päivät. Keskityimme S-ryhmässä yhteiseen tilannekuvaan, teimme skenaarioita, pohdimme ja arvioimme mahdollisia toimenpiteitä ja niiden vaikutuksia eri kanteilta. Kriisi läpäisi kaikki toiminnot, tilanteet muuttuivat lähes tunti tunnilta, varmaa tietoa oli vain vähän. Rinnakkaisella raiteella kulkivat koko ajan toimet Suomen huoltovarmuuden turvaamiseksi. Pandemian happotestaama kriisinhallintamme toimi.
Kansalaiset, järjestöt, päättäjät reagoivat voimakkaasti. Somen tunneilmasto oli räjähdysherkkä. Venäjällä toimivat suomalaisyritykset saivat suoraa, kovaakin palautetta. Vaadittiin välitöntä vetäytymistä sotaa käyvästä maasta sekä venäläisten tuotteiden ja raaka-aineiden hankinnan ja myynnin lopettamista. Myös omat työntekijämme olivat aktiivisia. He janosivat tietoa, peräänkuuluttivat avoimuutta, tivasivat johdolta nopeita arvopäätöksiä.
Vaati malttia pitää kovan kumuloituvan paineen keskellä pää kylmänä, jotta päätökset olisivat kriisissäkin mahdollisimman punnittuja, vastuullisia ja kestäviä. Kyse ei ole vain euroista vaan myös ihmisistä, Pietarissa toimivista suomalaisista ja venäläisistä kollegoistamme, heidän turvallisuudestaan, toimeentulostaan ja tulevaisuudestaan.
Etenimme askel kerrallaan. Johto, viestintä, juristit ja muut asiantuntijamme vuorovaikuttivat eri sisäisissä ja ulkoisissa kanavissa. Pyrimme kertomaan avoimesti sen mitä kulloinkin pystyimme – sekään ei tuntunut olevan riittävästi. Perjantaina 4. maaliskuuta SOK:n hallitus julkisti päätöksen vetäytyä Venäjältä. Edellytykset toimia olivat menneet, mutta päätös oli ensisijaisesti arvopohjainen.
”Pelikirja on siis uusi, mutta kaikki ei muutu. Uusi shokki osoitti jälleen, kuinka erinomainen on suomalaisen kaupan, yhteiskunnan ja kansalaisten kyky sopeutua maailman mullistuksiin.”
Elämme vedenjakajalla. On aika ennen Ukrainan sotaa ja aika sen jälkeen. Moni asia muuttuu ja on jo muuttunut peruuttamattomasti. Muutokset voivat olla hyvinkin tuskallisia. Monen turvallisuuden tunne on järkkynyt. Kansantaloudet ja kotitaloudet kärsivät. Tunnemme kaikki nahoissamme hintojen ja elinkustannusten kiihtyvän nousukierteen. Toisaalta pidemmällä tähtäimellä esimerkiksi irrottautuminen venäläisestä öljystä ja kaasusta kirittää vihreää siirtymää ja saattaa tuoda fossiilivapaan maailman aiempaa huomattavasti lähemmäs.
Pelikirja on siis uusi, mutta kaikki ei muutu. Uusi shokki osoitti jälleen, kuinka erinomainen on suomalaisen kaupan, yhteiskunnan ja kansalaisten kyky sopeutua maailman mullistuksiin. Yhteiskuntamme toimii ja liima pitää. Rivimme tiivistyvät, reagoimme nopeasti ja jämäkästi, ja pintaan nousee halu kantaa oma korsi kekoon. On äärimmäisen tärkeää auttaa ja pitää huolta niin apua tarvitsevista kuin toisistamme. Yhtä tärkeää on muistaa, että tavalliset ihmiset eivät ole syyllisiä valtioiden toimintaan. Vaikka maailma ympärillämme kuohuu ja kuohuttaa, arkemme jatkuu. Ja me selviämme kyllä tästäkin kriisistä. Emme kolhuitta, mutta selviämme. Paras strategia on etsiä ratkaisut yhteisvoimin.
SOK:n pääjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Hannu Krook toimii Kaupan liiton hallituksen puheenjohtajana.
