Analyysi: Kaupan alan työntekijöiden palkoilla on tekemistä viennin kilpailukyvyn kanssa
Tänään julkaistun Tilastokeskuksen tilaston mukaan Suomen vaihtotase (liukuva vuosisumma) laski -9,5 miljardiin euroon, josta tavaroiden ja palveluiden osuus on -6,3 miljardia euroja. Tämä lukema kertoo Suomen viennin tilasta karua kieltä, Suomi siis vie tavaroita ja palveluita ulkomaille 6,3 miljardia euroa vähemmän kuin mitä Suomeen tuodaan.
Suomen kustannuskilpailukyky ei ole vieläkään saavuttanut finanssikriisiä edeltänyttä tasoaan, eli Suomi on jäljessä potentiaalisesta kehityksestä 14 vuotta. Menetetty vuosikymmen näkyy Suomen hyvinvoinnissa ja hitaammassa talouskasvussa. Jos olisimme kyenneet toteuttamaan koko kasvupotentiaalimme, Suomessa olisi nyt korkeampi kokonaistuotanto ja arvonlisäys sekä suuremmat verotulot ja työllisyys. Suomen viennistä on siis syytä pitää erittäin hyvää huolta, koska menestyksekäs vienti lisää kysyntää, työpaikkoja, verotuloja ja sitä myötä palkanmaksukykyä julkiselle sektorille, jolloin kaikki veronmaksajat hyötyvät vahvasta viennistä.
Työn hinnan eli palkan noustessa yrityksen kustannukset kohoavat, jolloin kohonneet kustannukset siirtyvät tuotteisiin ja tätä myötä tuotteiden hintoihin. Tämä kasvattaa yksikkötyökustannuksia, mikä johtaa kustannuskilpailukyvyn heikkenemiseen muihin maihin verrattuna. Yksinkertaistettuna; mitä maltillisemmat palkankorotukset yrityksellä on, sitä parempi on yrityksen kustannuskilpailukyky suhteessa kauppakumppanimaihin.
Tämä koskee erityisesti myös euroalueen sisäistä kauppaa, jossa valuutan vaihtelusta johtuvia vaikutuksia ei ole. Euroalueen ulkopuolelle suuntautuvassa kaupassa kustannuskilpailukykyyn vaikuttaa myös valuuttakurssien vaihtelu. Suomi vie laajamittaisesti euroalueelle, jonka vuoksi kustannuskilpailukyvyn säilymisestä on syytä olla huolissaan, ja täten palkkojen korotuksissa olisi noudatettava malttia.
Kaupan alalla ja palvelualoilla vientialoja korkeammat palkankorotukset johtavat nopeasti tilanteeseen, jossa vientialojen palkankorotuspaine yhtä korkeisiin palkankorotuksiin on suuri ja realisoituessaan Suomen kustannuskilpailukyky heikkenee entisestään. Tässä tilanteessa Suomen menetetty vuosikymmen pahimmillaan tuplaantuu, ja yhä kauempana tulevaisuudessa on hetki, jolloin Suomen kustannuskilpailukyky nousee vuotta 2008 edeltäneelle tasolleen.
Jos kaupan ja palvelualojen palkankorotuksia ei määritellä viennin kustannuskilpailukyvyn mukaan (etenkin kun taustalla on jo aivan liian kallis julkisten alojen sopimus), tuloksena olisi hinta−palkka-spiraali, jossa inflaatio ei nousisi enää pelkästään ulkoisten syiden vuoksi, vaan sitä kiihdyttäisi myös kotimainen kustannustaso. Näin inflaatiosta olisi vaikeampaa päästä eroon, ja keskuspankkien toimet olisivat rajummat ja jatkuisivat pidempään, jolloin korkojen nousu olisi suurempaa ja talouskasvun pysähtyminen ja taantuma olisivat jyrkempiä ja jatkuisivat pidempään. Tämän vuoksi kansantalous ei kestä muiden sektorien palkkojen korkeampaa nousua verrattuna vientisektoriin.
Heidi Lauttamäki on Kaupan liiton ekonomisti.
Heidin kuva: Marjo Koivumäki, Studio Apris oy Finland
