Kaupan liiton lausunto peruspankkipalvelu- ja luottolaitoslainsäädännön muutostarpeista

Peruspankkipalveluiden nykytila ja kehittäminen

Oikeudesta peruspankkipalveluihin on säädetty luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (610/2014, 15 luku, 6-6 b§). Siinä asetetaan maksupalveluita tarjoaville luottolaitoksille velvollisuus tarjota euromääräistä perusmaksutiliä ETA-valtiossa laillisesti asuville luonnollisille henkilöille. Peruspankkipalveluihin kuuluvat perusmaksutili ja siihen liittyvä tilinkäyttöväline (esimerkiksi debit-kortti), mahdollisuus nostaa ja tallettaa käteistä rahaa, maksutapahtumien toteuttaminen (esimerkiksi tilisiirrot) sekä sähköinen tunnistusväline. Luottolaitoksen on tarjottava perusmaksutilipalvelua yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi kaikille kuluttaja-asiakkaille, jotka asuvat laillisesti ETA-valtiossa.

Tällä hetkellä luottolaitoksilla on velvoite tarjota peruspankkipalveluita kuluttajille. Onko tämä peruspankkipalveluiden tarjoamisvelvoite riittävä vai tulisiko velvoitetta laajentaa myös muita toimijaryhmiä koskevaksi (esimerkiksi yhdistykset, mikro- ja pienyritykset, muut yritykset)?

Kaikilla yrityksillä, myös mikroyrityksillä ja pk-yrityksillä tulisi olla pääsy peruspankkipalveluihin. Pienillä yrityksillä on ollut vaikeuksia tilien avaamisessa. Tarvittaessa velvoitetta on syytä laajentaa. Lisäksi kaikki laillisesti ETA-maissa asuvat ja Suomeen töihin muuttaneet henkilöt tulisi saada nykyistä paremmin peruspankkipalveluiden piiriin. Samalla tuotaisiin yhä useampi yritys ja kuluttaja sähköisten maksutapojen piiriin. 

Käteisen saatavuus

Ovatko käteisnostopalvelut riittäviä ja kohtuuhintaisia?

Kaupan liitto korostaa, että riittävän käteisautomaattien verkosto tulee turvata sekä käteisautomaattien jakaantuminen kaupan toimipisteisiin kilpailuneutraalisti.

Lisäksi Kaupan liitto kiinnittää huomiota rahahuollon hinnoitteluun. Tällä hetkellä rahahuollon palvelutarjoajat eivät voi periä kustannuksia käteisen nostosta pankilta, koska Visa ja Mastercard asettavat hintatason. Viimeksi hintoja on tarkistettu 2009. Korttiyhtiöiden intressissä on minimoida käteisen käyttö.

Ovatko käteistalletuspalvelut riittäviä ja kohtuuhintaisia?

Kaupan liitto toteaa, että on tärkeää turvata miehittämättömien käteistalletuspalveluiden ja yösäilöjen maankattava verkosto, sillä niille on tarvetta erityisesti pienillä kaupoilla.

Lisäksi Kaupan liitto korostaa, että käteisen käsittely- ja laskenta on nykyisin tehotonta ja kallista. Rahahuollon järjestelmää tarkasteltaessa on tarpeen kiinnittää huomiota kustannustehokkaiden ratkaisujen synnyttämiseksi.

Miten näette käteispalveluiden kehittyvän tulevaisuudessa ja kuinka niiden riittävä saatavuus voitaisiin turvata?

On suuri vaara, että rahahuollon palveluiden tarjoajien määrä vähenee ja markkinaan syntyy monopoli. Tämän seurauksena rahahuollon kustannukset uhkaavat nousta entisestään. Kaupan liitto ehdottaa, että Finanssivalvonnan seuraisi rahahuollon tarjoajien pankeilta ja kaupan alan yrityksiltä veloittamien palkkioiden tasoa. Mikäli tarve vaatii, näitä hintoja tulee säännellä. Vaihtoehtoisesti keskuspankin tulisi osallistua rahahuollon kustannuksiin ja pitää ne kohtuullisella tasolla.

Jos käteisen nostopalveluiden tarjoamiselle asetettaisiin tarkennettu velvoite, millaisia kriteerejä sille pitäisi asettaa (esim. konttoripalveluiden saatavuus, automaattien lukumäärä, maantieteellinen kattavuus)?

Kaupan liitto toteaa, että pankkeja koskevia käteisjakeluvelvoitteita ei tule siirtää kaupan alan yritysten vastuulle. Kaupoilla ei ole edellytyksiä toimia pääasiallisina käteisen jakelupisteinä, sillä kaupoilta puuttuu tähän tehtävään vaadittava infrastruktuuri. Päivittäistavarakaupan yritykset tarjoavat kuluttajille nykyisellään käteistä kaupan kassalta lisäpalveluna hyödyntäen vaihtokassojaan. Palvelu täydentää pankkien käteispalveluita ja käteisautomaattiverkostoa. Vapaaehtoisuuteen pohjautuva malli on toiminut hyvin, eikä tältä osin ole tarvetta luoda sääntelyä.

Mahdollinen käteisen nostopalveluiden tarjoamisvelvoite tulisi käsittää automaattien lukumäärän ja niiden kohtuullisen maantieteellisen kattavuuden.

Jos käteisen talletuspalveluiden tarjoamiselle asetettaisiin tarkennettu velvoite, millaisia kriteerejä sille pitäisi asettaa (esim. konttoripalveluiden saatavuus, automaattien lukumäärä, maantieteellinen kattavuus)?

Mahdollinen käteisen talletuspalveluiden tarjoamisvelvoite tulisi käsittää talletusautomaattien ja yösäilöjen lukumäärä ja kohtuullisen maantieteellisen kattavuuden.

Käteisen käytettävyys

Hyväksytäänkö käteistä maksuvälineenä riittävästi?

Kaupan liitto pitää käteisen hyväksyttävyyden olevan hyvällä tasolla. Käteinen on hyväksytty maksutapa kansalaisten kannalta merkittävissä kaupan alan palveluissa.

Miten näette käteisen käytettävyyden kehittyvän jatkossa ja kuinka sen hyväksyttävyyttä maksuvälineenä voitaisiin turvata?

Kaupan liitto arvioi, että käteisen käytettävyyden ja hyväksyttävyyden riippuvan ennen kaikkea käteisen käytön yleisyydestä kuluttajien keskuudessa sekä käteisen käsittelykustannuksista ja rahahuollon palveluiden saatavuudesta. Mikäli kuluttajat eivät tulevaisuudessa halua käyttää käteistä maksutapana, niin myös etenkin pienempien yritysten kiinnostus ottaa käteistä vastaa laskee. Myös käteisen käsittelykustannuksilla on suuri merkitys käteisen hyväksyttävyydelle. Mitä korkeammat rahahuollon kustannukset ja käteishuollon palveluiden heikompi saatavuus, sitä useampi yritys luopuu käteisen vastaanottamista.

Kaupan liitto katsoo, että käteisen käsittelyn maltilliset kustannukset sekä rahahuollon palveluiden saatavuus pitäisivät tulevaisuudessa yllä maksuvälineen hyväksyttävyyttä ehdotettua kansallista sääntelyä paremmin. Keskuspankin käteismaksuvälineen liikkeellelaskijana tulisi viimekädessä vastata rahahuollon infrastruktuurista, mikäli markkinaehtoisesti sitä ei pystytä järjestämään. Lisäksi keskuspankin tulisi osallistua rahahuollon kustannuksiin, mikäli markkinatoimijat eivät pysty toteuttamaan sitä kohtuullisin kustannuksin. Käteistä koskevalle sääntelylle on siis olemassa vaihtoehtoja.

EU:ssa selvitetään käteisen asemaa laillisena maksutapana. Kaupan liitto korostaa, että EU:n jäsenmaiden välillä on suuria eroja käteisen käytössä, ja yhteiseurooppalainen malli ei sovi välttämättä kaikille. On vaikea kuvitella, että Suomessa esimerkiksi viranomaismaksuja maksettaisiin käteisellä, kuten joissain EU-maissa voidaan tehdä. Suomi, Ruotsi ja Hollanti edustavat maksamisen digitalisaatiossa edelläkävijämaita, joissa myös käteisen käyttö on matalalla tasolla. Kaupan liitto arvioi, että nämä maat tulevat näyttämään myös käteisen käytössä suuntaa muille Euroopan maille.

Käteistä koskeva sääntely ei toisi ratkaisua merkittäviin käteisen käyttöön liittyviin trendeihin, kuten kuluttajien vähenevään käteisen käyttöön, rahahuollon kasvaviin yksikkökustannuksiin tai erityisryhmien mukaan tuomiseen digitalisoituvaan vähittäismaksamiseen. Lisäksi yhteiskunnan häiriötilanteissa käteisen käyttö edellyttää sähköä ja tietoliikenneyhteyksiä tarvitsevat toimivat kassajärjestelmät. Käteisen rinnalle ollaan kehittämässä digitaalista euroa sekä Suomessa tilisiirtopohjaista pikamaksamista, jotka toteutuessaan vahvistaisivat vähittäismaksamisen resilienssiä. Myös muuhun sähköisen maksamisen varautumistyötä on Suomessa viime vuosina edistetty konkreettisin keinoin.

Jos käteisen hyväksynnälle maksuvälineenä asetettaisiin velvoite, tulisiko se asettaa kaikille kaupoille/yrityksille vai vain osalle niistä (esim. päivittäistavarakaupoille asetettaisiin velvoite, erityistavarakaupalle ei)?

Kaupan liitto katsoo, että käteisen käsittelyn maltilliset kustannukset sekä rahahuollon palveluiden saatavuus pitäisivät tulevaisuudessa yllä maksuvälineen hyväksyttävyyttä ehdotettua kansallista sääntelyä paremmin.

Kaupan liitto toteaa, että mikäli käteisen hyväksynnälle maksuvälineenä asetettaisiin velvoite, se saisi koskea ainoastaan välttämättömiä palveluita ja tuotteita (kuten elintarvikkeita). Sääntelyn ei tulisi edellyttää käteisen vastaanottamista miehittämättömissä myymälöissä, eikä yöaikaan turvallisuussyistä, ja jotta uusia innovatiivisia teknologioita ja konsepteja voidaan kehittää. Pienten volyymien vuoksi erikoiskaupoille ei voi asettaa velvoitetta ottaa käteistä vastaan. Lisäksi niiden kannattavuus ei kestä kasvavia rahahuollon kustannuksia.