EU:n uusi kestävyyslainsäädäntö uhkana pk-yrityksille
EU:n kunnianhimoinen vihreän kehityksen ohjelma avaa paljon mahdollisuuksia yrityksille pienentää hiilijalanjälkeään ja kasvattaa hiilikädenjälkeään. Huolta kuitenkin herättävät uudet kestävyysraportointivelvoitteet, jotka ulottavat vaikutuksensa isojen yritysten arvo- ja hankintaketjujen kautta aina pk-yrityksiin asti. Hyvää tarkoittavan direktiivin riskinä on jopa pienten alihankkijayritysten väheneminen unionissa.
Toimintaympäristön ennakoitavuuden johdosta on tärkeää pysyä valitulla polulla kohti hiilineutraalia unionia. Kuitenkin uusien vaatimusten mukaisten menettelytapojen käyttöönotto on sangen vaativaa yrityksille. Yksi sydämentykytystä etenkin pk-sektorille aiheuttavan kokonaisuuden eli kestävyysraportointia koskevan direktiivin CSRD:n yleistavoitteena on edistää yritysten vastuullisuustyötä. Itse direktiivi koskee tänä vuonna suuria pörssiyrityksiä, mutta käytännössä niiden hankinta- ja arvoketjuissa olevat pk-yritykset joutuvat raportoimaan omasta toiminnastaan niille.
Vuoden takaisessa hallituksen esitysluonnoksessa kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) voimaansaattamisesta listattiin joukko välittömiä vaikutuksia uusien raportointivelvoitteiden ulkopuolisille yrityksille, joista valtaosa on pk-yrityksiä. Esityksessä todettiin, että on todennäköistä, että uusien vaatimusten mukaisten menettelytapojen, joita kestävyysraportointivelvoitteiden täyttäminen edellyttää, käyttöönotto on sangen vaativaa yrityksille. Pelkästään raportoitavien tietojen volyymi voi nousta merkittävästi nykyisestä.
”Lähtökohtaisesti ketjuperusteiset raportointivelvoitteet suosivat suhteellisesti kaikista suurimpia yrityksiä Euroopan unionissa.”
Mitä suurempi yritys, sitä isompia alihankkijoita sen on käytettävä hankintatarpeidensa täyttämiseksi, ja tällaisilla isokokoisilla alihankkijoilla on puolestaan mahdollista käyttää resurssejaan kestävyysraportointiin pienikokoista kilpailijaansa paremmin.
Tässä suhteessa on riskinä, että raportointivelvollisuus johtaa pienten alihankkijayritysten vähenemiseen unionissa yritysjärjestelyjen kautta tai toiminnan lopettamiseen sen osoittautuessa kannattamattomaksi raportointivelvoitteiden johdosta.
Osa CSRD-direktiiviä on ESRS, European Sustainability Reporting Standards. Tällä standardilla määritellään se, mitä eri kestävyyden aihealueista raportoidaan. ESRS koostuu 12:sta eri aihealueen standardista, jotka auttavat raportoimaan organisaation ESG-toimista (Enviromental, Social, Governance). Sen alta löytyy 1144 eri tietopistettä, joista yrityksen on valittava omaan toimintaansa sopivat raportoitavat mittarit, joista osa on numeerisia, mutta osa kvalitatiivisessa tekstimuodossa raportoitavia.
Tätä edeltää yritysten tekemä oleellisuusanalyysi, jonka perusteella pitäisi pystyä oikeat tietopisteet määrittelemään. Tämä työ vaatii useissa yrityksissä sellaista osaamista ja resursseja, joita sillä ei välttämättä ole. Isoimmat yritykset tukeutuvat konsulttien osaamiseen. Kustannukset kasvavat kaikilla yrityksillä.
Lainsäädäntöä on tässäkin tapauksessa tavoitteena täsmentää, mutta sitä odotellessa vaateet ja pk-yritysten osaaminen ja kyky siihen vastata eivät kohtaa.
”Tämä aiheuttaa pahimmillaan lukuisten pk-yritysten toiminnan loppumisen tai myymisen.”
Nykyinen komissio on suuressa kunnianhimossaan päästänyt läpi lainsäädäntöä, joka on kovastikin keskeneräistä. Tästä aiheutuu ylimääräistä työtä ja merkittäviä kustannuksia etenkin pk-yrityksille. Toivomme ja odotamme, että uusi komissio käynnistää välittömästi toimenpiteet sääntelyn epäjohdonmukaisuuden, ristiriitaisten tavoitteiden, lainsäädännön tarpeettoman monimutkaisuuden ja yliraportoinnin poistamiseksi. Muuten käy niin, että EU todellakin sääntelee itsensä hengiltä.
Markku Uitto on Teknisen Kaupan Liiton toimitusjohtaja.
