Kirjakaupassa asioiminen on tulevaisuusteko
Tällä viikolla vietetään Lukuviikkoa ja Kirjan ja ruusun päivää. ”Kirjat ansaitsevat erityisen päivänsä, jolloin niitä juhlitaan vapauden, yhteenkuuluvuuden ja rauhan symboleina”, kuului Unescon julistus vuonna 1995, kun katalonialainen Kirjan ja ruusun päivä 23.4. nimettiin kansainväliseksi kirjan ja tekijänoikeuden päiväksi.
Näin on. Edelleen, ja etenkin tässä ajassa. Muutama viikko sitten osallistuin kansainvälisen kirjakauppaliiton EIBF:n seminaariin. Päivien aikana esillä oli uudella tavalla lukutaito, demokratia ja yhteiskuntien moniäänisyys. Kiovalainen kirjakauppias kertoi, kuinka sodan alettua kauppa keskitti koko valikoimansa ukrainalaiseen kirjallisuuteen ja kuinka kirjakaupasta tuli vedenjakopiste ja tärkeä kohtaamispaikka koko yhteisölle. Kirjakauppias Washington DC:stä kertoi, kuinka osa maan nykyhallinnon kannattajista kerää listaa kirjakaupoista, joissa niiden mielestä on jollakin tapaa kyseenalaisia teoksia, ja tekee erilaisia iskuja näihin kirjakauppoihin. Toimet henkilökunnan turvaamiseksi tällaisissa tilanteissa ovat saaneet aivan uusia kierteitä. Samankaltaisia haasteita esiintyy myös lähempänä: kirjakauppias Tukholmasta kertoi, että ajankohtaisesta esillepanosta näyteikkunoissa hikeentyivät samalla viikolla sekä pro Israel -henkiset ihmiset että pro Gaza -kannattajat, ja kirjakauppa sai tämän tuta.
Monessa keskustelussa viitattiin siihen, kuinka hyvin Suomessa asiat monessa suhteessa ovat. Totta, moni asia on hyvin. Kuitenkin: Suomalaisnuorten lukutaito on laskenut viidenneksi eniten kaikista PISA-arviointiin osallistuneista maista. Suomessa heikosti lukevia on nyt joka viides, kun vielä vuonna 2018 heikkoja lukijoita oli alle 14 prosenttia. Lasten ja nuorten lukutaidossa on nähtävissä heikkenemistä kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä ja eri sukupuolilla. Lisäksi jopa joka kymmenes aikuinen on toiminnallisesti lukutaidoton. Tämä on hälyttävä viesti siitä, että itsestään selvinä pitämämme taidot murenevat ja sen mukana yhteiskuntamme perusteet.
”Lukeminen on tapa varmistaa, että Suomessa säilyy korkea osaamistaso ja yrityksille on tarjolla osaavaa työvoimaa.”
Kirjoihin tarttumisella on valtava merkitys yhteiskunnalle, yrityksille ja yksilöille. Monipuolinen lukutaito on itsenäisen ja kriittisen ajattelun edellytys. Lukutaidon taso vaikuttaa luotettavaan tiedonsaantiin ja ajankohtaisten asioiden seuraamiseen. Kriittisen lukutaidon merkitys on kasvanut. Lukeminen on tapa varmistaa, että Suomessa säilyy korkea osaamistaso ja yrityksille on tarjolla osaavaa työvoimaa. Eikä pidä unohtaa, että lukeminen ei ole vain tiedon omaksumista, vaan se lisää empatiaa, kehittää ajattelua ja vahvistaa mielen hyvinvointia.
Siksi suomalaisten lukutaidosta ja kirjakauppojen toimintaedellytyksistä pitää edelleen huolehtia. Notkahtaminen käy nopeasti eikä Suomella ole varaa menettää lukutaitoisia ja lukevia kansalaisia. Murhe ei ole vain kirjakauppojen, vaan kyseessä on koko yhteiskunnan asia. Lasten ja nuorten lukemista, lukutottumuksia ja lukutaitoa on vahvistettava poliittisilla päätöksillä ja tuettava yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.
PIRLS-vertailussa lapsen lukutaidon pistemäärä kasvaa lähes lineaarisesti sitä mukaa, kun kodin lastenkirjojen määrä kasvaa. Jokainen meistä voi innostaa lapsen tai nuoren tarttumaan kirjaan, lukea lapselle ääneen tai lahjoittaa oman kirjan. Lapsen ja nuoren lukutaitoon panostaminen on vaikuttava tulevaisuusteko. Kirjakaupassa asioiminen on yhteiskunnallinen teko. Lukemisesta kannattaa olla kiinnostunut jokaisen suomalaisen. Se kannattaa aina. Ja kannattelee meitä kaikkia.
Sanotaan yhdessä seis lukupuutolle: Tule kanssamme istumaan ja lukemaan Eduskuntatalon portaille torstaina 24.4.2025 klo 15–16.Mielenosoituksen yhteydessä luovutamme eduskunnalle vetoomuksen suomalaisten lukutaidon ja mielen hyvinvoinnin puolesta.
Laura Karlsson on Kirjakauppaliiton toimitusjohtaja.