Kaupan liiton lausunto kuluttaja-asiamiehen vastuullisuus- ja ympäristöväittämät markkinoinnissa -linjausluonnoksesta

 

1. Yleistä

Kaupan liitto kiittää mahdollisuudesta kommentoida kuluttaja-asiamiehen luonnosta uudistetuksi Vastuullisuus- ja ympäristöväittämät markkinoinnissa -linjaukseksi, jäljempänä linjaus.

Kaupan liitto pitää linjauksen päivittämistä tarpeellisena ja tärkeänä. Uudistuneen lainsäädännön soveltaminen edellyttää yrityksiltä muutoksia markkinointiin, pakkauksiin, verkkokauppojen tuotetietoihin, vastuullisuusviestintään sekä yritysten sisäisiin tarkastus- ja dokumentointimenettelyihin. Yrityksille on tämän vuoksi annettava mahdollisimman selkeät, ennakoitavat ja käytännössä sovellettavat ohjeet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/825, jäljempänä vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivi, ja sitä täytäntöön panevan kansallisen lainsäädännön vaatimuksista.

Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin tavoitteena on vahvistaa kuluttajansuojaa muun muassa harhaanjohtavien ympäristöväittämien, epäluotettavien kestävyysmerkintöjen ja tuotteiden ennenaikaiseen vanhenemiseen liittyvien menettelyjen osalta. Direktiivillä muutetaan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä 2005/29/EY, jäljempänä UCPD-direktiivi, ja kuluttajan oikeuksia koskevaa direktiiviä 2011/83/EU. Direktiivin johdanto-osan 1 perustelukappaleessa korostetaan, että elinkeinonharjoittajien on annettava selkeitä, merkityksellisiä ja luotettavia tietoja ja että ympäristöväittämiä koskevien sääntöjen tulee samalla turvata yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset.

Kaupan liitto pitää tervetulleena, että linjausluonnos sisältää käytännön esimerkkejä, tarkistuslistan ja usein kysyttyjä kysymyksiä. Luonnos ei kuitenkaan nykyisessä muodossaan vastaa riittävästi kaikkiin yritysten kannalta olennaisiin soveltamiskysymyksiin. Erityisesti kaupan alalla tarvitaan käytännön ohjeistusta pakkauksissa esitettäviä tietoja, kansainvälisiä ja monikielisiä pakkauksia, tavarantoimittajilta saatavan näytön hyödyntämistä, kestävyysmerkintöjä sekä ennen uuden sääntelyn soveltamisen alkamista markkinoille saatettuja tuotteita ja pakkauksia koskevista tilanteista. Linjauksen tulee mahdollistaa yrityksille lainmukaisen ympäristö- vastuullisuusviestinnän tekeminen ilman sääntelyn yli meneviä tarpeettomia uudistuksia esimerkiksi pakkauksiin ja järjestelmiin.

2. Ehdottomat kiellot, tapauskohtainen arviointi ja suositukset on erotettava toisistaan

UCPD-direktiivi on luonteeltaan pääosin täysharmonisoiva säädös. Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin johdanto-osan 2 perustelukappaleessa erotetaan nimenomaisesti toisistaan UCPD-direktiivin 6 ja 7 artiklan nojalla tapauskohtaisesti arvioitavat harhaanjohtavat menettelyt sekä direktiivin liitteeseen I lisätyt menettelyt, joita pidetään sopimattomina kaikissa olosuhteissa.

Myös Euroopan komission 22.9.2026 julkaisemassa Q&A-asiakirjassa todetaan, ettei direktiivi muuta UCPD-direktiivin soveltamisalaa tai perusrakennetta. Direktiivillä tehdään UCPD-direktiiviin kohdennettuja muutoksia, joilla säännellään muun muassa epämääräisiä ja harhaanjohtavia ympäristöväittämiä sekä kestävyysmerkintöjä. Komission Q&A-asiakirja ei ole oikeudellisesti sitova, vaan siinä esitetään komission yksiköiden alustavia näkemyksiä. Euroopan unionin tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta antaa EU-oikeudesta sitova tulkinta.

Kaupan liitto pitää koko linjauksen selkeyden ja yritysten oikeusvarmuuden kannalta välttämättömänä, että siinä erotellaan nykyistä selvemmin:

• UCPD-direktiivin liitteen I mukaiset kaikissa olosuhteissa kielletyt menettelyt
• kuluttajansuojalain 2 luvun 6 ja 7 §:n nojalla tapauskohtaisesti arvioitavat harhaanjohtavat menettelyt
• kuluttaja-asiamiehen ja tuomioistuinten ratkaisukäytäntöön perustuvat tulkinnat
• kuluttaja-asiamiehen suositukset hyvistä toimintatavoista.

Linjauksessa käytetään useissa kohdissa ehdottomia ilmaisuja, kuten ”pitää”, ”ei voi” ja ”on otettava huomioon”. Yritykselle ei kuitenkaan aina käy ilmi, perustuuko vaatimus suoraan lakiin, kaikissa olosuhteissa sovellettavaan kieltoon, tapauskohtaiseen tulkintaan vai kuluttaja-asiamiehen suositukseen.

Kuluttaja-asiamiehen linjauksella ei tule asettaa yrityksille direktiiviä tai sitä täytäntöön panevaa kansallista lainsäädäntöä pidemmälle meneviä oikeudellisia velvoitteita. Linjauksen oikeudellinen luonne viranomaisen tulkinta- ja soveltamisohjeena tulisi tuoda selvästi esiin.

3. Ympäristöväittämän täsmennyksen sijoittaminen pakkauksessa

Linjausluonnoksen mukaan ympäristöväittämän täsmennyksen pitää olla samassa viestintävälineessä selvästi ja helposti havaittavissa. Täsmennyksen pitäisi käytännössä olla osa väittämää tai välittömästi sen yhteydessä. Linjausluonnoksessa todetaan lisäksi kategorisesti, ettei täsmennys voi olla pakkauksen eri puolella.

Kaupan liitto katsoo, että vaatimus väittämän ja sen täsmennyksen sijoittamisesta pakkauksen samalle puolelle on poistettava linjauksesta.

Oikeudelliset perustelut

Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin 1 artiklan 1 kohdan b alakohdalla UCPD-direktiivin 2 artiklaan lisätyn p alakohdan mukaan yleisellä ympäristöväittämällä tarkoitetaan kirjallista tai suullista ympäristöväittämää, jota ei esitetä kestävyysmerkinnässä ja jonka täsmennystä ei esitetä selkeästi ja helposti havaittavalla tavalla samassa viestintävälineessä.

Direktiivin johdanto-osan 9 perustelukappaleessa todetaan vastaavasti, että kun ympäristöväittämän täsmennys esitetään selkeästi ja helposti havaittavalla tavalla samassa viestintävälineessä, esimerkiksi samassa mainoksessa, tuotteen pakkauksessa tai verkkomyyntirajapinnassa, väittämää ei tule pitää yleisenä ympäristöväittämänä.

Direktiivin sanamuoto perustuu siten samaan viestintävälineeseen eikä samaan pakkauspintaan. Pakkauksen etu- ja takapuoli ovat lähtökohtaisesti saman pakkauksen ja siten saman viestintävälineen osia. Direktiivissä ei säädetä kategorista vaatimusta siitä, että pääväittämän ja täsmennyksen on oltava pakkauksen samalla puolella. Direktiivin tavoitteena on, että kuluttaja havaitsee täsmennyksen ja ymmärtää sen yhteyden pääväittämään, ei se, että kaikki väittämään liittyvät tiedot sijoitetaan yhdelle pakkauspinnalle.

Komission Q&A-asiakirjan 4. kysymyksessä käsitellään täsmennyksen esittämistä samassa viestintävälineessä. Komission tulkinnassa korostuu se, että pääväitteen ja täydentävän tiedon esittämistavan tulee mahdollistaa niiden välisen yhteyden ymmärtäminen. Q&A-asiakirja ei aseta yleistä saman pakkauspinnan vaatimusta.

Myöskään kansallisessa täytäntöönpanosääntelyssä ei aseteta vaatimusta väittämän ja täsmennyksen sijoittamisesta pakkauksen samalle puolelle. Kansallisen sääntelyn lähtökohtia kuvataan hallituksen esityksessä HE 47/2026 vp, joka koskee muun muassa kuluttajansuojalain muuttamista vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin täytäntöönpanemiseksi.

Vaikutukset kaupan alalle

Suomessa käytetään runsaasti yhteispohjoismaisia, eurooppalaisia ja muita monikielisiä pakkauksia. Pienen tuotteen pakkaukseen voi olla mahdotonta sijoittaa ympäristöväittämää ja kaikkia sitä koskevia täsmennyksiä suomeksi ja ruotsiksi sekä mahdollisesti muilla markkina-alueilla tarvittavilla kielillä.

Saman pakkauspinnan vaatimus voisi johtaa siihen, että:

• Suomen markkinoita varten olisi suunniteltava erillisiä pakkauksia
• yhteispohjoismaisten ja eurooppalaisten pakkausten käyttö vaikeutuisi
• kirjasinkokoa jouduttaisiin pienentämään ja tietojen luettavuus heikkenisi
• muu kuluttajalle olennainen tuotetieto jäisi ympäristöväittämien täsmennysten alle
• pakkauksiin jouduttaisiin lisäämään tarroja tai erillisiä lisäosia
• pieniä tuotteita jouduttaisiin pakkaamaan sekundäärisiin pakkauksiin
• jo uudistettuja pakkauksia jouduttaisiin muuttamaan uudelleen.

Tällaiset seuraukset lisäisivät yritysten kustannuksia ja pakkausmateriaalien käyttöä. Vaatimus voisi siten johtaa myös sääntelyn ympäristötavoitteiden kannalta kielteisiin seurauksiin. Samalla on huomioitava myös laajemmin ympäristötavoitteiden ja esimerkiksi pakkausmateriaalien vähentämistä koskevat vaatimukset.

Kaupan liiton muutosehdotus

Kaupan liitto ehdottaa linjaukseen seuraavaa muotoilua:

Ympäristöväittämän täsmennyksen tulee olla samassa viestintävälineessä selkeästi ja helposti havaittavissa siten, että keskivertokuluttaja ymmärtää pääväitteen ja täsmennyksen välisen yhteyden. Arvioinnissa otetaan huomioon viestintävälineen luonne, pakkauksen koko ja muoto sekä väittämän esittämistapa. Pakkauksessa esitettyä väittämää voidaan täsmentää pakkauksen toisella puolella, jos täsmennys on helposti löydettävissä ja sen yhteys pääväittämään on selvä. Väittämän olennaista rajausta ei kuitenkaan voida jättää yksinomaan linkin tai QR-koodin taakse.

4. Kohta 3.3: Markkinoidun hyödyn merkityksellisyys

Kaikkien ympäristövaikutusten huomioon ottaminen

Linjausluonnoksen kohdassa 3.3 todetaan, että ympäristöhyödyn merkityksellisyyttä arvioitaessa huomioon pitää ottaa kaikki ympäristövaikutukset. Linjausluonnoksen esimerkeissä arvioidaan muun muassa kierrätysmateriaalin vähäisen osuuden korostamista sekä pakkauksen ympäristöhyödyn merkitystä suhteessa tuotteeseen kokonaisuutena.

Kaupan liitto katsoo, että näin ehdoton vaatimus on liian laaja. Linjauksessa tulee erottaa toisistaan:

• yleiset ympäristöväittämät
• tuotteen kokonaisympäristövaikutusta koskevat väittämät
• täsmälliset, rajatut ja todennettavissa olevat tosiasiaväittämät.

Oikeudelliset perustelut

Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivillä UCPD-direktiivin liitteeseen I lisätyn 4 a kohdan mukaan yleinen ympäristöväittämä on kielletty, jos elinkeinonharjoittaja ei pysty osoittamaan väittämän kannalta merkityksellistä tunnustettua erinomaista ympäristönsuojelullista tasoa.

Kielto kohdistuu siten yleisiin ympäristöväittämiin. Siitä ei seuraa, että jokainen täsmällinen tosiasiaväittämä edellyttäisi tuotteen kaikkien ympäristövaikutusten tai koko elinkaaren selvittämistä.

Myös direktiivin johdanto-osan 9 perustelukappaleessa erotetaan yleiset ympäristöväittämät täsmennetyistä ympäristöväittämistä. Komission Q&A-asiakirjassa esitetyn esimerkin mukaan väite ”100 prosenttia tämän pakkauksen valmistamiseen käytetystä energiasta saadaan uusiutuvista lähteistä” on täsmennetty ympäristöväittämä eikä yleinen ympäristöväittämä. Sama esimerkki sisältyy KKV:n linjausluonnokseen.

Täsmällistä väittämää arvioidaan edelleen kuluttajansuojalain 2 luvun 6 ja 7 §:n perusteella. Väite ei saa olla totuudenvastainen tai harhaanjohtava, eikä markkinoinnissa saa jättää antamatta kuluttajan päätöksenteon kannalta olennaisia tietoja. Tästä ei kuitenkaan seuraa yleistä velvollisuutta suorittaa jokaisesta rajatusta väittämästä koko tuotteen elinkaariarviointia.

Koko tuotteen elinkaarta koskeva arviointi voi olla perusteltu silloin, kun yritys käyttää ilmaisuja, kuten ”ympäristöystävällinen”, ”vihreä” tai ”ekologinen”, tai esittää koko tuotteen ympäristövaikutusta koskevan väittämän. Vastaavaa vaatimusta ei tule ulottaa automaattisesti esimerkiksi materiaaliosuutta, energialähdettä tai tiettyä tuotantovaihetta koskevaan täsmälliseen tosiasiaväittämään.

Kaupan liiton muutosehdotus

Kaupan liitto ehdottaa, että ilmaisu ”huomioon pitää ottaa kaikki ympäristövaikutukset” korvataan seuraavalla muotoilulla:

Väittämän merkityksellisyyttä arvioitaessa otetaan huomioon väittämän kohde, sisältö ja laajuus, markkinoinnista syntyvä kokonaisvaikutelma sekä sellaiset muut ympäristövaikutukset, jotka ovat omiaan olennaisesti muuttamaan kuluttajalle syntyvää käsitystä väittämän merkityksestä. Täsmällisen ja rajatun tosiasiaväittämän käyttäminen ei sellaisenaan edellytä tuotteen kaikkien ympäristövaikutusten selvittämistä.

5. Ilmaisu ”jotakin aidosti kertomisen arvoista”

Linjausluonnoksen mukaan ympäristöväittämiä voidaan käyttää, kun tuotteessa, palvelussa tai yrityksessä on ympäristövaikutusten kannalta ”jotakin aidosti kertomisen arvoista”.

Kaupan liitto katsoo, että ilmaisu on oikeudellisesti epätäsmällinen ja subjektiivinen. Se voi antaa käsityksen siitä, että ympäristöhyödyn pitäisi olla poikkeuksellisen suuri tai kilpailijoista erottuva, jotta siitä saisi viestiä.

Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin 1 artiklan 2 kohdan b alakohdalla UCPD-direktiivin 6 artiklan 2 kohtaan lisätyn e alakohdan mukaan harhaanjohtavana voidaan pitää sellaisten kuluttajille merkityksettömien etujen mainostamista, jotka eivät johdu mistään tuotteen tai elinkeinonharjoittajan ominaisuudesta. Säännöksessä tarkoitetut edellytykset ovat kumulatiivisia: edun on oltava merkityksetön, ja lisäksi sen on oltava sellainen, ettei se johdu tuotteen tai elinkeinonharjoittajan ominaisuudesta.

Säännös on pantu kansallisesti täytäntöön kuluttajansuojalain 2 luvun 6 a §:llä. Myös KKV:n linjausluonnoksessa viitataan tähän säännökseen.

Väittämän sallittavuutta tulee siten arvioida sen paikkansapitävyyden, merkityksellisyyden, väittämän kohteena olevan todellisen ominaisuuden ja markkinoinnista syntyvän kokonaisvaikutelman perusteella. Lisäksi kuluttajansuojalaki edellyttää, että menettely on omiaan vaikuttamaan kuluttajan ostopäätökseen. Arviointiperusteena ei tule käyttää sitä, onko asia viranomaisen arvion mukaan ”aidosti kertomisen arvoinen”.

Kaupan liitto ehdottaa, että ilmaisu poistetaan ja korvataan seuraavasti:

Ympäristöväittämää voidaan käyttää, kun väittämä perustuu tuotteen, palvelun tai yrityksen todelliseen ympäristöominaisuuteen ja väitteen esittämistapa vastaa hyödyn tosiasiallista merkitystä.

6. Vertailu yrityksen oman tuotteen aikaisempaan versioon

Linjausluonnoksen mukaan kilpailevat tuotteet pitää ottaa huomioon myös silloin, kun ympäristövaikutuksia verrataan yrityksen oman tuotteen aikaisempaan versioon. Väittämä voisi luonnoksen mukaan olla harhaanjohtava, jos tuotteen uusi versio olisi ympäristön kannalta kilpailijoiden vastaavia tuotteita huonompi.

Kaupan liitto katsoo, että linjauksessa on erotettava toisistaan:

1. vertailu yrityksen oman tuotteen aikaisempaan versioon
2. vertailu yksilöityyn kilpailijan tuotteeseen
3. yleinen markkinoiden paremmuutta koskeva väittämä.

Oikeudelliset perustelut

Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n perusteella markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan vaikuttamaan kuluttajan päätöksentekoon. Lain 2 luvun 7 § kieltää olennaisten tietojen antamatta jättämisen.

Omaan aikaisempaan tuotteeseen kohdistuva täsmällinen vertailu voi olla näiden säännösten mukainen, jos:

• vertailukohde yksilöidään
• vertailtava ominaisuus ilmoitetaan
• vertailuajankohta tai -versio käy ilmi
• käytetty laskentamenetelmä on johdonmukainen
• väitteestä ei synny vaikutelmaa paremmuudesta suhteessa kaikkiin markkinoilla oleviin tuotteisiin.

Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivillä UCPD-direktiivin 7 artiklaan lisätty 7 kohta koskee palvelua, jossa vertaillaan tuotteita ja annetaan kuluttajalle tietoa tuotteiden tai niiden toimittajien ympäristöön, yhteiskuntaan tai kiertotalouteen liittyvistä ominaisuuksista. Tällöin olennaisina pidetään tietoja vertailumenetelmästä, vertailun kohteena olevista tuotteista ja niiden toimittajista sekä toimista, joilla tiedot pidetään ajan tasalla.

Kyseisestä säännöksestä ei seuraa yleistä velvollisuutta selvittää kilpailijoiden ominaisuuksia silloin, kun yritys tekee selkeästi rajatun vertailun oman tuotteensa aikaisempaan versioon.

Kaupan liitto ehdottaa linjaukseen seuraavaa täsmennystä:

Kun ympäristöväittämä perustuu vertailuun tuotteen aikaisempaan versioon, vertailukohde, vertailuajankohta ja vertailtava ominaisuus on ilmoitettava selkeästi. Kilpailevien tuotteiden ominaisuuksien selvittämistä ei lähtökohtaisesti edellytetä, jos väite koskee yksinomaan yrityksen oman tuotteen muutosta eikä markkinoinnista synny vaikutelmaa tuotteen paremmuudesta suhteessa kilpailijoihin tai muihin markkinoilla oleviin tuotteisiin.

7. Kohta 3.4: Väittämän todistaminen

Kaupan liitto pitää tärkeänä, että vastuullisuus- ja ympäristöväittämät perustuvat luotettavaan ja väittämän kannalta asianmukaiseen näyttöön. Näyttövaatimusten tulee kuitenkin olla oikeasuhtaisia väittämän sisältöön, laajuuteen ja markkinoinnista syntyvään kokonaisvaikutelmaan nähden.

Oikeudelliset perustelut

UCPD-direktiivin 12 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on annettava tuomioistuimille ja hallintoviranomaisille toimivalta vaatia elinkeinonharjoittajaa esittämään näyttöä kaupalliseen menettelyyn liittyvien tosiasiaväitteiden paikkansapitävyydestä, jos tällainen vaatimus vaikuttaa asian olosuhteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaiselta.

Säännös edellyttää tosiasiaväitteiden tueksi asianmukaista näyttöä, mutta siinä ei määrätä kaikille väitteille yhtä ja samaa todentamismenetelmää. Näytön riittävyys on arvioitava väittämän sisällön ja asian olosuhteiden perusteella.

Komission Q&A-asiakirjan mukaan asianmukainen elinkaariarviointi voi olla tarpeen erityisesti silloin, kun tuotteen väitetään olevan ilmastoneutraali tai ympäristövaikutuksiltaan toista tuotetta parempi koko tuotteen tosiasiallisen elinkaarivaikutuksen perusteella. Tästä ei seuraa, että materiaaliosuutta, energialähdettä tai yksittäistä tuotantomenetelmää koskeva rajattu tosiasiaväittämä edellyttäisi aina standardoitua elinkaariarviointia.

Linjauksessa tulee tunnistaa seuraava porrastus:

• materiaaliosuutta koskeva väite voidaan osoittaa valmistajan teknisillä tiedoilla, laskelmilla tai toimitusketjun asiakirjoilla
• energialähdettä koskeva väite voidaan osoittaa energiaa ja tuotantoa koskevilla asiakirjoilla
• pakkauksen painon vähentämistä koskeva väite voidaan osoittaa pakkausten teknisillä tiedoilla
• koko tuotteen ilmasto- tai ympäristövaikutusta koskeva väite voi edellyttää laajempaa, vakiintuneeseen menetelmään perustuvaa arviointia.

8. Jälleenmyyjän asema

Kaupan yritys saa suuren osan valmistusta, materiaaleja ja ympäristövaikutuksia koskevista tiedoista tuotteen valmistajalta, maahantuojalta tai muulta tavarantoimittajalta. Linjauksessa olisi hyvä kuvata, millaiseen tavarantoimittajan toimittamaan aineistoon jälleenmyyjä voi perustellusti tukeutua ja kuinka pitkälle jälleenmyyjän voidaan edellyttää itsenäisesti todentavan toimitettuja tietoja.

Kaupan liitto ehdottaa linjaukseen seuraavaa periaatetta:

Näytön riittävyyttä arvioidaan suhteessa väittämän sisältöön, laajuuteen ja täsmällisyyteen sekä elinkeinonharjoittajan asemaan toimitusketjussa. Jälleenmyyjä voi lähtökohtaisesti tukeutua valmistajan tai muun tavarantoimittajan toimittamaan luotettavaan ja dokumentoituun näyttöön, jollei jälleenmyyjällä ole perusteltua syytä epäillä tiedon paikkansapitävyyttä tai riittävyyttä.

9. Kohta 4.1.2: Yleisen ympäristöväittämän käyttäminen

Linjausluonnoksessa todetaan, että Suomessa tunnustetun erinomaisen ympäristönsuojelullisen tason voi osoittaa EU-ympäristömerkillä tai Joutsenmerkillä.

Kaupan liitto pitää tärkeänä, ettei linjaus anna vaikutelmaa siitä, että Suomen markkinoilla hyväksyttäisiin vain nämä kaksi ympäristömerkkiä.

Oikeudelliset perustelut

Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivillä UCPD-direktiivin 2 artiklaan lisätyn s alakohdan mukaan tunnustetulla erinomaisella ympäristönsuojelullisella tasolla tarkoitetaan muun muassa:

• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 66/2010 mukaista EU-ympäristömerkkiä
• jäsenvaltioissa virallisesti tunnustettuja EN ISO 14024 -standardin mukaisia kansallisia tai alueellisia tyypin I ympäristömerkkijärjestelmiä
• muuta unionin lainsäädännön mukaista erinomaista ympäristönsuojelullista tasoa.

Komission Q&A-asiakirjan 7. kysymyksessä esimerkkeinä mainitaan EU-ympäristömerkin ja Joutsenmerkin lisäksi muun muassa Saksan Blue Angel, Itävallan ympäristömerkki ja Alankomaiden Milieukeur.

Kaupan liitto ehdottaa linjaukseen seuraavaa lisäystä:

Tunnustettu erinomainen ympäristönsuojelullinen taso voidaan osoittaa EU-ympäristömerkin tai Joutsenmerkin lisäksi muussa ETA-valtiossa virallisesti tunnustetulla, EN ISO 14024 -standardin mukaisella kansallisella tai alueellisella tyypin I ympäristömerkillä taikka muulla unionin lainsäädännön mukaisella erinomaisella ympäristönsuojelullisella tasolla.

Tällainen täsmennys tukisi tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja estäisi perusteettomien kansallisten esteiden muodostumista maahantuonnille ja rajat ylittävälle kaupalle.

10. Kohta 4.3: Kestävyysmerkintöjen käyttäminen

Kaupan liitto pitää perusteltuna, että pelkästään tuotteen alkuperää ilmaisevat merkinnät, kuten Avainlippu ja Design from Finland, rajataan kestävyysmerkinnän määritelmän ulkopuolelle silloin, kun merkinnällä ei esitetä ympäristöön tai yhteiskuntaan liittyvää väittämää.

Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivillä UCPD-direktiivin liitteeseen I lisätyn 2 a kohdan mukaan kestävyysmerkinnän esittäminen on kaikissa olosuhteissa kiellettyä, jos merkintä ei perustu sertifiointijärjestelmään tai sitä eivät ole vahvistaneet viranomaiset.

Direktiivillä UCPD-direktiivin 2 artiklaan lisätyssä q alakohdassa puolestaan määritellään sertifiointijärjestelmä. Järjestelmän on muun muassa oltava avoin läpinäkyvin, oikeudenmukaisin ja syrjimättömin ehdoin kaikille elinkeinonharjoittajille, jotka ovat halukkaita ja kykeneviä noudattamaan järjestelmän vaatimuksia. Vaatimusten kehittämisessä on kuultava asiaankuuluvia asiantuntijoita ja sidosryhmiä, ja kolmannen osapuolen on valvottava järjestelmän vaatimusten noudattamista.

Linjauksessa olisi hyvä lisäksi käsitellä seuraavia rajatapauksia:

• vegaani- ja vegetaristiset merkinnät
• rating- ja ranking-merkinnät
• tavarantoimittajien käyttämät merkit
• EU:n ulkopuolisten viranomaisten vahvistamat merkit
• sertifiointijärjestelmän omistajan ja valvovan tahon riippumattomuus

Vegaani- tai vegetaristinen merkintä ei ole komission tulkinnan mukaan sellaisenaan kestävyysmerkintä. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon, käytetäänkö merkintää ainoastaan tuotteen koostumuksesta kertomiseen vai annetaanko sillä ymmärtää, että tuote on esimerkiksi ympäristön kannalta muita tuotteita parempi.

11. Ennen 27.9.2026 markkinoille saatetut tuotteet ja pakkaukset

Direktiivin säännöksiä sovelletaan EU:ssa 27.9.2026 alkaen. Suomessa valtioneuvoston asetuksella 664/2026 on säädetty rajatusta siirtymäajasta ennen 27.9.2026 markkinoille saatetuissa tavaroissa ja niiden pakkauksissa olevien tiettyjen väittämien ja merkintöjen osalta. Näihin tilanteisiin uusia säännöksiä sovelletaan 27.3.2027 alkaen.

CPC-verkosto julkaisi kesäkuussa 2026 vanhoja varastoja koskevan yhteisen näkemyksen. Asiakirjassa todetaan, että vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivi ei sääntele tuotteiden markkinoille saattamista vaan niiden esittämistä kuluttajille muun muassa markkinoinnissa. Asiakirjan tarkoituksena on tukea sääntelyn yhdenmukaista soveltamista vanhoja varastoja koskevissa tilanteissa.

Linjauksessa olisi hyvä ottaa kantaa siirtymäajan osalta myös siihen, millä tavalla verkkokaupassa ja kivijalassa samaan aikaan myynnissä olevien tuotteiden tuotemerkintöjen osalta olisi hyvä toimia. Verkkokaupan tuotetietojen olisi hyvä voida olla vastaavasti siirtymäajan todellista tilannetta vastaavia, jotta kuluttajalle toimitettavassa tuotteessa/pakkauksessa olevat ja verkkokaupan tiedon vastaavat toisiaan.

Kaupan liitto pitää tarpeellisena, että linjauksessa annetaan yrityksille käytännön ohjeet olemassa olevien pakkausten ja varastojen saattamisesta vaatimusten mukaisiksi. Yhteisen kannanoton antama liikkumavara ei sisällä mitään ajallista rajausta, joten korjaavat toimet voivat tulla kyseeseen myös kansallisen siirtymäajan jälkeen. Mahdollisia korjaavia toimia ovat esimerkiksi:

• pakkauksessa olevan väittämän peittäminen tai korjaaminen tarralla
• täydentävän tiedon lisääminen myyntipaikalle tai hyllyreunaan
• täsmennyksen lisääminen verkkokaupan tuotesivulle
• niiden tuotteiden selkeä yksilöiminen, joita täydentävä tieto koskee.

Valvonnassa ja korjaavien toimenpiteiden arvioinnissa tulisi ottaa huomioon menettelyn luonne ja vakavuus, yrityksen toteuttamat kohtuulliset ja oikeasuhtaiset sopeutumistoimet, oikeusvarmuus, luottamuksensuoja, muutoksista aiheutuvat kustannukset sekä tarpeettoman ympäristöhaitan välttäminen.

Käyttökelpoisia tuotteita tai pakkauksia ei tulisi joutua hävittämään sellaisen markkinointitiedon puutteen vuoksi, joka voidaan korjata kuluttajan kannalta riittävällä ja ympäristölle vähemmän haitallisella tavalla.

12. Yhteenveto

Kaupan liitto tukee totuudenmukaista, täsmällistä ja todennettavaa vastuullisuus- ja ympäristömarkkinointia. Kuluttajilla tulee olla mahdollisuus saada luotettavaa ja ymmärrettävää tietoa tuotteiden, palvelujen ja yritysten ympäristöominaisuuksista.

Linjauksen on samalla oltava selkeä, oikeasuhtainen ja EU-oikeuden mukainen. Kuluttaja-asiamiehen linjauksella ei tule muodostaa yrityksille direktiiviä tai kansallista lainsäädäntöä pidemmälle meneviä velvoitteita.

Kaupan liitto pitää erityisen tärkeänä, että lopullisessa linjauksessa:

1. erotetaan selkeästi kaikissa olosuhteissa kielletyt menettelyt, tapauskohtainen harhaanjohtavuusarviointi ja kuluttaja-asiamiehen suositukset
2. poistetaan kategorinen kielto sijoittaa ympäristöväittämän täsmennys pakkauksen toiselle puolelle
3. suhteutetaan muiden ympäristövaikutusten huomioon ottaminen väittämän sisältöön ja markkinoinnista syntyvään kokonaisvaikutelmaan
4. poistetaan subjektiivinen ilmaisu ”jotakin aidosti kertomisen arvoista”
5. rajataan kilpailijoiden huomioon ottamista koskeva vaatimus tilanteisiin, joissa esitetään kilpailija- tai markkinavertailu
6. suhteutetaan näyttövaatimukset väittämän sisältöön, laajuuteen ja yrityksen asemaan toimitusketjussa
7. tunnustetaan myös muissa ETA-valtioissa hyväksytyt, direktiivin edellytykset täyttävät ympäristömerkkijärjestelmät
8. täsmennetään kestävyysmerkintöjä ja jälleenmyyjän vastuuta koskevaa ohjeistusta
9. lisätään käytännön ohjeet verkkokaupasta, vanhoista pakkauksista ja mahdollisista korjaavista toimenpiteistä
10. otetaan huomioon pakkausten rajallinen pinta-ala, monikielisyys sekä tarpeettomien pakkausmuutosten ja ympäristöhaittojen välttäminen.

Näillä muutoksilla linjaus tukisi sekä tehokasta kuluttajansuojaa että yritysten oikeusvarmuutta. Samalla se mahdollistaisi sen, että kaupan alan yritykset voivat antaa kuluttajille hyödyllistä ja asianmukaisesti perusteltua tietoa tuotteiden ja palvelujen ympäristöominaisuuksista.