Verkkoalustat on saatava nopeasti EU-lainsäädännön piiriin
Tunnetuimpia ja suurimpia ylikansallisia alustoja kulutustavarakaupassa ovat Amazon, Ebay, AliExpress ja Wish. Niiden kautta miljoonat EU:n ulkopuoliset yritykset voivat myydä tuotteitaan mm. Suomeen. Kuluttajalle verkkoalusta näyttäytyy tuotteen jälleenmyyjänä, vaikka myyjä yleensä onkin muu taho kuin alusta itse.
Verkkoalustat ovat verkossa toimivia välityspalveluita eli markkinapaikkoja, jotka mahdollistavat sen, että muut yritykset voivat tarjota alustalla kuluttajille tavaroita tai palveluja.
Silloin kun alusta tarjoaa yksittäisille kauppiaille markkinapaikan, eikä se itse toimi tuotteiden jälleenmyyjänä tai EU-maahantuojana, ei alusta ole vastuussa esimerkiksi EU:n kuluttajansuoja-, tuote- tai kemikaalilainsäädännön noudattamisesta. Se voi siis halutessaan välttää sääntelyn noudattamisesta aiheutuvat merkittävät kustannukset. Tilanne on monella tapaa kestämätön. Liiketoimintamalli antaa alustatoimijoille merkittävää kilpailuetua perinteiseen vähittäiskauppaan verrattuna ja samalla EU-sääntelyn vastaiset ja mahdollisesti vaaralliset tuotteet saavat vapaasti virrata EU:n kuluttajamarkkinoille.
Lainsäädännössä määritettyjä toimijoiden vastuita on arvioitava uudelleen. Verkkoalustoille tulee säätää velvoite vastata niillä tarjottavien tuotteiden ja palveluiden lainmukaisuudesta, mikäli tuotteen valmistaja, maahantuoja tai jakelija ei toimi EU:ssa. Porsaanreikä sääntelyssä on tukittava.
Tarvittavat muutokset voitaisiin toteuttaa päivittämällä sähköisestä kaupankäynnistä annettua direktiiviä. Sen mukaan alustan ei tällä hetkellä tarvitse tietää, ovatko alustalla tarjottavat tuotteet lainmukaisia, eikä sen myöskään tarvitse aktiivisesti itse pyrkiä sitä selvittämään. Tätä kuitenkin edellytetään suomalaiselta maahantuojalta ja jakelijalta. Ei liene liikaa pyydetty, että monikansalliset teknologiajätit velvoitettaisiin samaan.
Alustatalous on toiminut monin tavoin piristysruiskeena eri toimialojen kilpailulle ja tuottanut kuluttajille merkittäviä hyötyjä. Alustatalouden kehitystä tulee edelleen tukea myös poliittisin toimin. Tämä ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että samalla lainsäätäjä katsoo alustojen syntejä läpi sormien. Siltä kuitenkin ajoittain tuntuu, sillä siinä määrin haastavaksi on viestin vieminen osoittautunut niin kotimaan kuin Brysselin kabineteissa. EU-lainsäädännöllä on varmistettu korkeat laatu-, turvallisuus- ja ympäristöstandardit, joita sisämarkkinoilla toimivien yritysten tulee noudattaa. Sääntelyn noudattaminen aiheuttaa myös merkittäviä kustannuksia eurooppalaiselle elinkeinoelämälle.
Pidemmän päälle unionin lainsäädäntövallan uskottavuus ja hyväksyttävyys nojaa siihen, että kaikki jakeluketjun toimijat, myös verkkoalustat, ovat lainsäädännön ja valvonnan piirissä. Komission tuleva puheenjohtaja Ursula von der Leyen on onneksi nostanut ”digitaalisten alustojen” vastuiden parantamisen omalle agendalleen. Toivoa sopii, että komissio tarttuu asiaan riittävällä kunnianhimolla.
Kirjoittaja on Kaupan liiton EU- ja kauppapolitiikasta sekä yrityslainsäädännöstä vastaava johtava asiantuntija.