Kummallisen kunnollinen kuluttaja
Loppuvuoden kansainväliset myyntikampanjat – Singles’ Day, Black Friday, Cyber Monday – ja joulun lähestyminen ovat tänäkin vuonna nostaneet kuluttamisen puheenaiheeksi. Ostetaanko tänä vuonna taas enemmän lahjoja kuin viime vuonna? Kuinka paljon kulutetaan jouluruokaan, onko tarpeen ostaa mitään mustana perjantaina? Nämä kysymykset pyörivät niin kuluttajien mielissä kuin median lööpeissäkin.
Sana kulutus on saanut ylleen negatiivisuuden viitan. Puhutaan kulutusähkystä ja vaaditaan välittömiä toimia kulutuksen vähentämiseksi. Toisille kulutusähkyn aiheuttaa jo vaikkapa muovikynän ostaminen, toiselle siihen tarvitaan kassikaupalla uusia vaatteita. Suurin osa meistä taitaa kuitenkin kuluttaa aivan kuten ennenkin ja unohtaa tuntea suurta tuskaa jokaisesta ostamastaan kauralatesta.
Suomalaiset ovat hyvin hintavetoisia ostajia, ja hinnan lisäksi vaakakupissa painaa usein helppous. Meillä on paljon tietoa siitä, millaista on ns. hyvä kuluttaminen, mutta emme välttämättä käytä aina tätä tietoa hyväksemme ostohetkellä. Kauppa voi kuitenkin tarjota vaihtoehtoja erilaisille kuluttajille ja eripaksuisille lompakoille. Päivittäistavarakaupoissa on nykyään tarjolla esimerkiksi hyvä valikoima luomu- ja lähiruokaa sekä paljon vaihtoehtoja vegaanisia tuotteita etsiville – toki hieman ”normaalituotteita” korkeammilla hinnoilla. Vaatekaupoista löytyy puolestaan eettisesti valmistettuja vaatteita, eikä niitä enää vieroksuta sen takia, että ne eivät näyttäisi hyviltä. Myös second hand -markkinat kukoistavat, kun monet kansainvälisetkin brändit myyvät tuotteitaan käytettyinä.
Kun kuluttaja haluaa tehdä ”hyvää” kuluttaessaan, hän joutuu usein valintojen eteen. Jos ostaa Suomessa valmistettua kosmetiikkaa, tukee työllisyyttä Suomessa. Mutta toisaalta; jos ostaisikin Fairtrade-merkin kosmetiikkaa, vähentäisi samalla globaalia köyhyyttä ja pystyisi vaikuttamaan kehitysmaiden ihmisten elämään. Mutta vaikka kuinka valitsisi reilun kaupan banaaneja ostoskoriinsa, niiden kuljettaminen Suomeen kuormittaa ympäristöä. Ja niin kauan kuin eettisesti valmistetut tuotteet ovat edes hiukan muita kalliimpia, ei meillä kaikilla ole samoja mahdollisuuksia valita niitä ostoskoriimme. Kuluttamalla vaikuttaminen rajoittuu yleensä niihin henkilöihin, joilla on eniten varaa kuluttaa. Asetelma ei ole yksiselitteinen eikä läheskään aina helppo.
Omia kulutustottumuksiaan kannattaa toki pohtia, mutta harvalla meistä on omaa kaurapeltoa, jonka tuotteista sen kauramaitonsa valmistaisi. Kuluttaminen on paitsi osa meidän kaikkien arkea, myös erittäin merkittävä osa maamme hyvinvointia. Ilman kuluttamista – oli se sitten tehty hyvällä tai huonolla omallatunnolla – jäisivät kansalaisilta monet julkisen sektorin palvelut saamatta. Kauppa on yksi elinkeinoelämän suurimpia työllistäjiä, investoijia ja veronmaksajia – se ei pelkästään tuota ongelmia maailmalle, päinvastoin. Vähäisempi kuluttaminen ja työn tekeminen heikentäisivät myös hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa. Merkittävä osa valtion tuloista on arvonlisäverotuloa: jos ei kuluteta, valtion verotulot vähenevät. Jos palkkatulot vähenevät, myös verotulot pienenevät. Noidankehä on valmis.
Mihin me kuluttajat sitten voimme vaikuttaa? Esimerkiksi siihen, miten käytämme tuotteita, joita ostamme. Moni kuluttaja ostaa nykyään laadukkaampia tuotteita siksi, että niitä voi käyttää pidempään. Tämän jälkeen ne saa vielä myytyä eteenpäin vertaiskaupassa, usein hyvään hintaan.
Pienetkin teot merkitsevät matkalla kohti järkevämpää kuluttamista – ja parempaa omaatuntoa.
Kirjoittaja on Kaupan liiton edunvalvontajohtaja.
